Miksi lemmikistä tulee pelkkä riesa, kun taloon tulee vauva?

joka puolustelee sitä että antoi eläimen pois kun lapsia tuli. Asia on niin, että kun otat eläimen niin silloin pitää tiedostaa se, että lapsia saattaa tulla ja miettiä pystyykö niitä eläimiä pitämään!. Ei eläimet ole mitään heittopusseja joita annetaan pois kun ei jaksa hoitaa!!. En muuten ole nähnyt yhtään siivotonta kotia, jossa on eläimiä ja lapsia. Niissä perheissä nimittäin siivotaan usein niin kun itsekin siivoan joka päivä kotona. Niissä jossa on vain lapsia ollaan paljon laiskempia kun ei tartte siivota esim. koiran karvoja pois.

Kun lapsi syntyi, ei änää millään olisi riittänyt energiaa koiran hoitoon. Ja olen kyllä sitä mieltä, että aika aikaansa kutakin. Jos jaksaa hoitaa sekä eläimet että lapset niin mikäs siinä. Mutta jollei jaksa, niin sitten eläimet laitetaan pois. Ja todellakin olen pistänyt merkille, että sellaiset perheet joissa oon eläimiä ja lapsia ovat vähän siivottomampia. Aikuisilla ei vaan yksinkertaisesti riitä aika ja energia kaiken hoitamiseen ja järjestyksen ja siisteyden ylläpitämiseen. Ja on myös perheitä joissa koirat menevät jopa lasten hyvinvoinnin edelle...

meillä on edelleen kaksi koiraa, jotka ovat pääosin miehen vastuulla. Itse otan ne kyllä lenkkiseurakseni mutta mies hoitaa muun, ruuat kuppiin ja virikkeet... Ja odotan kyllä sitä aikaa, että koirista aika jättää, niin saapahan elää ja olla taas vapaammin. Ei tarvitse esim. reissuja suunnitella sen mukaan, voiko koiria ottaa mukaan vai tulisiko niitä joku hoitamaan jne.

Ja huom meillä siisteys vielä pysyy yllä kun on kaksi pientä koiraa ja yksi lapsi, mutta kyllä useamman koiran ja lapsen perheissä aika epäsiistiä on. Sen verran olen minäkin koirapiireissä ollut.

Vaikka perheeseen on tulossa vauva marraskuussa en ikinä antaisi koiriani pois! Ne ovat "täysivaltaisia" perheenjäseniä ja "meidän lapsia". Toki ihmisvauva tulee aina menemään koirien edelle mutta silti. Vastuu pitää kantaa siitä mitä on tehnyt. Ja kun on koirat ottanut pitää ne myös hoitaa hyvin loppuun asti. Ja sitä paitsi en minä ainakaan meinaakaan olla sellainen äiti joka ei näe mitään muuta kuin vauvan. Onhan sillä lapsella isäkin. Ja isä kun hoitaa vauvaa niin minä voin olla koirien kanssa lenkillä tai koirapuistossa.

loppuun asti. Mutta omistaja voi päättää, milloin se loppu tulee!

Minusta taas paljon onnellisempi ratkaisu kaikille osapuolille olisi jos tuollaiset ihmiset ymmärtäisivät olla alunperinkään ottamatta eläintä kun ei kiinnostus riitä enempään kuin yhteen asiaan kerralla. Mutta nämä taitavatkin olla juuri näitä "pakkosaadanythetikunmäHALUUUUUUN!1!111" ihmisiä. Niitähän riittää.

Meillä kuusi lasta(5kk-11v) kolme koiraa ,neljä kissaa,jyrsijöitä, pari ponia,pässejä ja kanoja/kukkoja ja kyllä ne on aina tullut ihan yhtä hyvin hoidettua, kuin ennen lapsiakin, jolloin oli puolet vähemmän elukoita. Hoidan kaikki pääsääntöisesti itse(mies lenkittää koirat aamulla/illalla, minä päivällä/illalla, vaikka saavatkin oleskella pihalla vapaina. Ponit ajan/ratsastan yksin iltaisin tai isompien kanssa kun mies tullut kotiin.

Olen perfektionisti, joten aina on siistiä sekä talossa että tallissa/kanalassa/lampolassa, jopa piha on aina tiptop.



Meillä ei kuitenkaan yksikään eläin mene lasten edelle!!

Meillä kuusi lasta(5kk-11v) kolme koiraa ,neljä kissaa,jyrsijöitä, pari ponia,pässejä ja kanoja/kukkoja ja kyllä ne on aina tullut ihan yhtä hyvin hoidettua, kuin ennen lapsiakin, jolloin oli puolet vähemmän elukoita. Hoidan kaikki pääsääntöisesti itse(mies lenkittää koirat aamulla/illalla, minä päivällä/illalla, vaikka saavatkin oleskella pihalla vapaina. Ponit ajan/ratsastan yksin iltaisin tai isompien kanssa kun mies tullut kotiin.

Olen perfektionisti, joten aina on siistiä sekä talossa että tallissa/kanalassa/lampolassa, jopa piha on aina tiptop.

Meillä ei kuitenkaan yksikään eläin mene lasten edelle!!

Eli kun sulla toimii sovittaa nuo kaikki yhteen, niin kaikki muut jotka ei jaksa on laiskoja mukavuudenhaluisia äitejä. Huraa huudot sulle. Oot sinä kyllä melkoinen tehotykki.

Että eläimet muuttuu riesaksi... Kuulostaakin jo niin hullulta että huhhuh...

Tässä kuitenkin syitä, miksi meidän rakas kissa alkoi tuntua rasitteelta vauvan synnyttyä (tietenkään emme antaneet kissaamme pois ja hoidimme kuten ennenkin, mutta silti...): - Kissa painoi melkein kolme kertaa enemmän kuin vauva ja oli mustasukkainen. Myös Kissan pää tuntui valtavalta vauvan pään vieressä. En uskaltaisi edes ajatella, miltä isojen koirien omistajista tuntuu ekoilla viikoilla... -Kissa alkoi yhtäkkiä haista nenääni, vaikka muut vakuuttelivat, ettei se haise. -Kun vauva kääntyi mahalleen, niin hän tarttui kaikkeen lattialla olevaan nöhtään kuolaisilla käsillään ja laittoi suuhunsa (myös kissan karvat ja kissan RUOKAA!). -Kun vauva lähti liikkeelle, niin kissan hiekkalaatikko oli se kaikkein kiinnostavin leikkipaikka! -Sain olla haukkana joka kerta, kun meille tuli muita lapsia kylään, jotka halusivat tietenkin silittää kissaamme.

täähän kuulostaa ihan meidän pojalta vauvana =D Joskin mua enemmin nauratti se into, jolla suunnattiin santalaatikkoa kohden kun se oli niiiin mielenkiintoinen. Niin ja kissa on edelleen meillä ja itse asiassa otimme vielä toisenkin. Saas kattoa, miten tuo pikkuneiti kiinnostuu kisuista kun alkaa liikkua...