Vihaan tota koiraa.

Toi, joka huutelee tässä ketjussa vittua ja vouhkaa ja raivoaa? Piski on piski, ei "hän", vaan "se". Eläinrakas voi olla, mutta joku kohtuu elukoiden suoranaisessa palvonnassa.



Elämäntilanteet muuttuu joskus sellaiseksi, että piski ei enää mahdu kuvioon. Silloin siitä luovutaan, ja thats it. Omistaja päättää kohtalon piskin parhaaksi.



Mä oon aina pitänyt fanaattisia rakkien palvojia jotenkin vajaina just ton piskin inhimmillistämisen kanssa. Eläintä tulee kohdella hyvin, mutta ne ovat silti vailla ajattelukykyä ja moraalitajua. Eli ne eivät ole ihmisiä.



Ap, tee päätös joka on hyvä kaikille.

Älä ikinä ota koiraa säälistä!



Ap. on huolehtinut ja huolehtii yhä koirasta loistavasti ja hän on kasvattanut hyvin koiraa tavoille. Hän on kuitenkin ainakin raskauden loppuajoista lähtien uhrautunut koiran puolesta ja uhrtautuminen ei ole hyväksi itselleen eikä sille jonka puolesta uhraudutaan. Oli kyse sitten ihmisestä tai eläimestä.



Tämä koira ei ole valitettavasti löytänyt sitä omaa ihmistä, koska ilmeisesti sen on aina ottanut joku vaan siksi, ettei sitä lopetettaisi.

Koira ei ole kiitollinen pelastajalleen, eikä siitä palkita mitenkään!



Ehkä kyseinen koira ei enää sopeudu uuteen kotiin ja se on parempi lopettaa tai ehkä se löytäisi sen ihmisen, joka pitää hänestä sellaisena kun on ja jolle tästä koirasta olisi paljon iloa.

Sitä ei voi tietää ja ehkä on parempi sen vuoksi oman mielnterveyden kannalta lopettaa koira, niin ei tarvitse jälkeenpäin miettiä mitäköhän sille kuuluu.

käytetään persoonapronominia "hän"? Mitä sairasta palvontaa! Ihan kuin Intiassa lehmän asettaminen Jumalan asemaan. Pimeetä.

niin etkö tosiaan voi jättää häntä yksin esim. pinnasänkyyn vessareissusi ajaksi? Voi pyhä yksinkertaisuus.. Ei kai sitä vauvaa ole pakko jättää lattialle köllöttelemään koiran kanssa. Tässä ketjussa on näköjään myös näitä, jotka luopuvat lemmikeistään kun ei enää kiinnosta. Ei pitäisi sitten alun perin mitään lemmikkiä ottaakaan, jos ei ole valmis kantamaan siitä myös vastuuta.

Kuulostaa aika kinkkiseltä tilanteesi.. ja ymmärrän oikein hyvin! Ongelmia saattaa tulla entistä enemmän kun vauva lähtee liikkeelle. Meillä minä jouduin viemään toisen koiran nukutettavaksi kun se "meni sekaisin" lapsen tulosta ja viimeinen niitti oli kun lapsi oppi konttaamaan..

Mielestäni koiraa kohtaan olisi oikein, jos siitä päätät luopua, että veisit sen eläinlääkärille.. ei ole koiran elämää kiertolaisena olo :(



Tuosta karvanlähdöstä.. täysin terve ja tasapainoinen koirahan ei tiputa karvaa jatkuvasti, joten suosittelen lämpimästi rasvahappojen lisäämistä ruokaan. Eläinkaupasta saa valmisteita joilla kyseinen puutostila hoituu.



Ei muuta kuin tsemppiä päätöksentekoon! Muista että jos sinä et pidä koirastasi ja sen seura ahdistaa, ei koirakaan takuulla ole onnellinen, ja jos sinä olet jatkuvasti hermostunut, on/tulee olemaan sitä koirakin...

Mä niin tiedän, miltä susta tuntuu! Itselläni oli kaksi yli kymmenen vuoden ikäistä terrieriä, lapsen syntyessä. Ja kyllä, rupesin vihaamaan niitä siitä hetkestä lähtien, kun lapsi tuli taloon... Mieheni oli reissutöissä ja minä lapsen ja koirien kanssa kotona eikä sukulaisia alle 300 kmn säteellä yhtään. Se, että selvisit päivästä lapsen kanssa, niin sitten sinua odotti vielä koirapari, joka olisi vaatinut huomiota ja hoitamista... Välillä painoin vesisateessa lapsi rintarepussa ja koirat remmeissä pitkin mehtiä hammasta purren...



Itsekin kirjoittelin tuolloin tänne ja sain vinkin tuosta Apulasta. Sen kautta löysinkin ihanan nuoren tytön, joka tuli aina tarvittaessa lenkittämään koiriamme.



No ajan kanssa hieman helpotti, mutta ei suhteeni koiriimme koskaan ennalleen tullut. Kyllä vaiva ja haitta jäi suuremmaksi kuin hyöty ja ilo. En vaan kuitenkaan pystynyt terveitä koiria viemään piikille, vielä kun niitä olisi ollut kaksi lopetettavaa.



No tänä kesänä vanhempi koirista tuli niin raihnaiseksi (sokeaksi ja kuuroksi), että sain "luvan" viedä sen lopetettavaksi. Ja hyvä niin, nyt meillä on tuo yksi ja saa ollakin, kunnes se rupeaa vanhuuttaan oireilemaan.



Mainittakoon, että lapsemme on kohta neljävuotias ja pahin aika noiden koirien kanssa oli ehkä vuoden, sitten hieman helpotti. Lapsikin rupesi osoittamaan kiintymystä toista koiraa kohtaa, joten senkään vuoksi en raaskinut molempia viedä tuolloin piikille.



No joo, mutta sinuna veisin koirasi lopetettavaksi. Sillä on jo riittävän monta kotia ollut ja kuten tiedät, ei ole helppoa löytää sellaista omistajaa, joka sen kanssa pärjäisi. Eikö viisaampaa olisi, että sinä sen lopettaisit kuin että pistät sen taas eteenpäin, jolloin se mahdollisesti saa huonoa kohtelua ja sitten se kumminkin lopetetaan...



Koira siis eläinlääkäriin ja sinä saat jatkaa elämääsi lapsen kanssa vailla ylimääräisiä ahdistuksia ja vaivoja. Tsemppiä!

niin etkö tosiaan voi jättää häntä yksin esim. pinnasänkyyn vessareissusi ajaksi? Voi pyhä yksinkertaisuus.. Ei kai sitä vauvaa ole pakko jättää lattialle köllöttelemään koiran kanssa. Tässä ketjussa on näköjään myös näitä, jotka luopuvat lemmikeistään kun ei enää kiinnosta. Ei pitäisi sitten alun perin mitään lemmikkiä ottaakaan, jos ei ole valmis kantamaan siitä myös vastuuta.

että hävittää lemmikin kun ei enää kiinnosta...!

Kyllä risoo tuollaiset ihmiset! Olet vastuussa koiran hyvinvoinnista, kun olet sen kerran halunnut. Koirassa harvoin on vikaa, kyllä se vika löytyy peilistä, jos ei ole koiraa osannut kouluttaa, mutta lopeta toki koira niin oma elämäsi helpottuu!!!

Meillä koira jolla oli aika vaikeitakin käytösongelmia (aivoperäisiä) lapsen syntymää edeltävänä syksynä, ja niiden kanssa tehtiin paljon töitä eläinlääkärin ohjauksessa. Se oli raskasta, ja vaikka mä tajusin että koira on sairas, niin musta tuntui että kaikki se kiintymys, mitä koiraa kohtaan oli ollut, hävisi sen pelon tieltä että koira voi siinä tilassa olla vaaraksi lapselle. Eka vuosi meni siinä että mä vahdin koiraa haukkana, vaikka se oli jo siinä vaiheessa terve, ja oisin pistänyt ton koiran jonnekin jos sille ois joku väliaikainen sijoituspaikka ollut mahdollista hankkia. Mulle koira oli tuona aikana ensisijaisesti uhka lapselle ja itselleni vaan yksi kotityö lisää, josta pidin huolta vain velvollisuudesta. Koira ei tästä kärsinyt, koska ei koiralla ole kapasiteettia ymmärtää, vienkö sen päivittäisille uinti-leikki-ja jäljestysreissuille siksi että pidän siitä vai siksi että pakotan itseni siihen. Jos koiraa ei laiminlyödä ja sitä edelleen kohdellaan ystävällisesti ja asiallisesti, niin ei se tajua mitä omistajan päässä liikkuu. Meidän koira on niin herkkä että jos se ois tajunnut sen, se ois reagoinut siihen ja mä oisin sen huomannut, joten mitään syyllisyyttä ei kannata tuntea siitä ettei pidä koirastaan.



Lapsi on jo parivuotias, ja vasta nyt mä olen alkanut jotenkin luottaa tuohon koiraan, siksi että se ei koko aikana ole osoittanut lasta kohtaan minkäänlaista aggressiota. Ja nyt sit pikkuhiljaa alkaa tulla takaisin jonkinlaista kiintymystäkin, aika pitkälti sen vuoksi että lapsi pitää koirasta niin paljon ja on hauska katsoa kuinka he mennä touhuavat yhdessä.



Mä suosittelen että lopetat koiran. Sun lapsi on nyt niin pieni, että sä voit pitää häntä pinniksessä, mut hyvin nopeasti lapsi alkaa liikkumaan, ja varsinkin toi puolesta vuodesta vuoteen on aika riskialtista aikaa, kun lapsi ei osaa lukea eikä varoa koiraa, eikä koira tajua lapsen kirkumista ja huitomista. Koiran hampaat on justa lapsen kasvojen tasolla ja pienikin näppäys voi aiheuttaa lapselle elinikäiset vauriot. Sä et voi viettää seuraavaa kymmentä vuotta joka ikistä sekuntia sun lapsen vieressä, ja sitten KUN vahinko sattuu, niin koira joutuu lähtemään kuitenkin.



Sä olet tehnyt hyvän teon ja yrittänyt auttaa sun koiraa. Mun mielestä lopettaminen on parempi vaihtoehto kuin pistää koira taas kiertoon. Ei koira ymmärrä et sen elämä loppuu, ei se tunne kipua eikä murehdi. kurjempaa sille olisi taas vaihtaa kotia.

Toi, joka huutelee tässä ketjussa vittua ja vouhkaa ja raivoaa? Piski on piski, ei "hän", vaan "se". Eläinrakas voi olla, mutta joku kohtuu elukoiden suoranaisessa palvonnassa. Elämäntilanteet muuttuu joskus sellaiseksi, että piski ei enää mahdu kuvioon. Silloin siitä luovutaan, ja thats it. Omistaja päättää kohtalon piskin parhaaksi. Mä oon aina pitänyt fanaattisia rakkien palvojia jotenkin vajaina just ton piskin inhimmillistämisen kanssa. Eläintä tulee kohdella hyvin, mutta ne ovat silti vailla ajattelukykyä ja moraalitajua. Eli ne eivät ole ihmisiä. Ap, tee päätös joka on hyvä kaikille.

Kun alunperinkään niitä piskejä :D ei pitäis idiooteille antaa, joku lupa pitäis olla viranomaisilta. Ei koiraa nuijalle joka ei ymmärrä että siitä lähtee karvaa jne.

Ymmärrätkö?

teet palveluksen sille koiralle jos lopetat sen, siis jos päätät siitä luopua.. se on vaihtanut jo kotia liian monta kertaa armeliainta koiraa kohtaan on nukuttaa se pois...

Meillä on 3 koiraa ja välillä kyllä pinna ritisee niiden kanssa. Mies reissuhommissa ja mulla raskaus niin pitkällä että pakko käyttää yks hurtta kerrallaan ulkona, eli pahimmillaan 9 lenkkiä päivässä. Ja sitä karvaa ja kerjäämistä ja aamuherätyksiä ja naapureiden haukkumista ja ohitusongelmia ja hihnassakulkemisen ongelmia (nuorin koira nyt hankalassa tahtoiässä). Tällä hetkellä myönnän suoraan että toisinaan vihaan noita elukoita tai ehkä enemmänkin valintamme. En kuitenkaan ole kertaakaan miettinyt lopettamista vaan ajattelen että tämä on vaihe joka on nyt raskas ja se täytyy vaan kestää vaikkei noista juuri iloa nyt ole, vaivaa vain. Mutta sen olen huomannut että ääneen ei saa sanoa vihaavansa koiraansa, ihmisten ymmärrys ei ihan ulotu tähän arkeen asti aina :o(

Koira ei ymmärrä elämänsä pituutta, mutta sen laadun se ymmärtää!

Mielestäni ei olisi koiralle reilua laittaa se taas uuteen kotiin. Lisäksi miettisit jatkuvasti, millaisissa oloissa koira on, ymmärtääkö sitä kukaan, jne..

(Teille, jotka sanovat ap:lle, että olisit kouluttanut koirasi..ymmärsittehän, että koira ei ole ihan pennusta asti ap:lla ollut..?!)

käytetään persoonapronominia "hän"? Mitä sairasta palvontaa! Ihan kuin Intiassa lehmän asettaminen Jumalan asemaan. Pimeetä.

käytetään persoonapronominia "hän"? Mitä sairasta palvontaa! Ihan kuin Intiassa lehmän asettaminen Jumalan asemaan. Pimeetä.

Yritin etsiä aiemmista viesteistä, mutten löytänyt..

Siksi en halua jättää lapsen kanssa kaksin, koska en luota koiraan pätkän vertaa, ettei tekisi tytölle mitään. Mitään agressiota ei ole ilmaantunut, mutta liikaa on näitä "meidän superkiltti koira puri ikuiset arvet lapsen kasvoihin", se on kuitenkin vain eläin. Vierastaa omalla tavallaan vauvaa, kiertää kaukaa ja on "luimuna" lapsen lähettyvillä, ei ole ilmeisesti vieläkään ottanut osaksi laumaa. Kyllä vien pinnikseen tai otan lapsen mukaan vessaan, kaksin en jätä. Olisi se vaan niin helpompaa jättää esim. sitteriin lapsi, kuin lähteä raahaamaan toiselta puolelta kämppää makkariin.



Hoh, joo ei karvat tullut yllärinä. Mutta tiedätkö kuinka rasittavaa on päivästä toiseen ensin hoitaa lapsi ja sitten kun sen saa nukkumaan, repiä selkänahasta vielä se imurointi ja lattioiden luuttuaminen? Täällä täytyy joka päivä imuroida, jos ei halua koirankarvoissa elää, kun ei ole mikään pieni elukka toi. Silloin kun ei ollut lasta, ei haitannut, koska minulla ei ollut itseni lisäksi toista Ihmistä, josta huolehtia.



Älä valita, kouluta. Jep, jep. Et todellakaan sanoisi noin, jos tietäisit minkä vaivan olen jo koulutuksen eteen tehnyt. Ensimmäinen vuosi oli ongelmakoirakouluttajilla ramppaamista ja kouluttamista, kouluttamista, kouluttamista.. Nyt se on koulutettu sen verran, että selvisin sen kanssa ennen lasta. Nyt sen lenkitys on pakkopullaa, yksi suuri kotityö enemmän..



Koirasta on myös muitakin kuluja, kuin ruoka vaikkakin se on meillä isoin menekki, kun ei tuo voi tavallisia nappuloita syödä heikon mahan vuoksi. Siksi ostetaan kunnon lihat eläinkaupasta ja tehdään "puuro" riisistä. Tässäkin on helevetinmoinen työ!



Kehtaat oikeesti tulla väittämään minulle, että kidutan tuota koiraa? Kyllä minä vihaan sitä, todellakin, se on pakkopullaa, joka ei tuo minkäänlaista tyydytystä tai iloa minulle. Mutta en ole mikään eläimenhakkaaja-idiootti.



Ei ollut koira "söpö pentu", kun se tähän huusholliin tuli. 3-vuotias oli.



Onneksi on myös näitä, jotka tajuavat mikä työ tuosta oikeasti on.



Ja ei, en todellakaan anna uuteen kotiin. Vaikka olen saanut sitä koulutettua helekutisti parempaan suuntaan, ohitusongelma on vieläkin sen verran paha, että en usko ihan kenenkä vain tuon kanssa pärjäävän. Minä säälistä tuon koiran otin, tein järkyttävän työn, että sain sen edes tuollaiseen kuntoon, se on saanut nyt elää hyvää elämää 2 vuotta ja minä en aja itseäni täysin piippuun koiran takia. Minä itse ja lapseni, sekä hänen kanssaan jaksaminen on minulle tärkeintä, ei mikään elukka!



Kiitos mahdollisuudesta purkautua.

-ap

käytetään persoonapronominia "hän"? Mitä sairasta palvontaa! Ihan kuin Intiassa lehmän asettaminen Jumalan asemaan. Pimeetä.

Yritin etsiä aiemmista viesteistä, mutten löytänyt..

Jokaisen vastuunsatuntevan aikuisen pitäisi se tietää.

Jokaisen vastuunsatuntevan aikuisen pitäisi se tietää.

Minä olin aikeissa muutenkin ottaa koiran ja tämä tuli vastaan. Ei todellakaan ollut tarkoitus tehdä lapsia, mutta luonto päätti toisin. Nyt olen vaan koko ajan niin väsynyt.. En vaan jaksa enää, kunnen edes koe minkäänlaista kiintymystä tuota koiraa kohtaan.

-ap

mun toinen koira ei ole pennusta asti ollut meillä ja aluksi tuntuu ettei ollut muuta kuin ongelmia.Karkailu, ei antanut metsässä kiinni, ei luonut mitään kontaktia muhun, lapseeb kylläkin. Paskoili ja kuseksi sisälle jne. oli vieraille ärhäkkä ja lapsille myös. Se kärsi selkeesti siitä että se heitettiin toiseeen kotiin kun edell. omista ei ilmeisesti jaksanut kun niille tuli vauva.

Nyt ollut meillä kolme vuotta enkä pois antaisi. Kouluttamalla siitä on tullut paljon paljon parempi.Ja kaikki helpottui kun sain siihen luotua kontaktin. Silloin se otti mut uudeksi emännäkseen.Meillä se saa vanheta rauhassa ja tiedän, että iän mukana se vaan paranee!!!