Ateisti: Miten suhtautuisit jos kouluikäinen lapsesi kertoisi uskovansa Jumalaan?
Kertoisi että on aina ajatellut että täytyy olla Jumala ja että hän tuntee Jumalan olevan lähellä? Sanoisi ettei kaikki usko Jumalaan mut hän uskoo ja tahtookin uskoa. Ikää siinä 7-12v.
Kommentit (20)
itse olemme ateisteja,emme halua lapsillemme mitään uskonnollista kasvatusta, emmäkä halua heidän käyvän uskontotunneilla. Kun ovat rippikouluikäisiä saavat itse valita haluavatko mennä rippikouluun vai ei..saavat myös tällöin liittyä sitten kirkkoon jos tahtovat. Emme kiellä uskomasta, emmekä tyrkytä omia periaatteita väkisin.....
Olen kertonut että toiset uskoo ja toiset ei, ja että se on jokaisen oma valinta.
niin saa uskoa mihin haluaa. Kärsimisellä tarkoitan nyt esim. sitä että liittyy johonkin lahkoon jossa käytetään seksuaalisesti hyväksi tms. Niin ja muita ei saa pistää kärsimään heidän uskonsa takia myöskään.
Pohdiskeltaisiin asiaa ja kannustaisin häntä omassa näkemyksessään. Omanikin näkemykseni on vain oma näkemykseni eikä mikään maailmantotuus.
Totuuttahan asiasta ei ole kenelläkään. Minä en voi vedenpitävästi todistaa ettei Jumalaa olisi, eikä uskovat voi vedenpitävästi todistaa että Jumala olisi olemassa. Pelkät perhoset ja kedon kukkaset eivät riitä todisteeksi Jumaluuden olemassa olosta.
Varmaan saataisiin lapsen kanssa mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi kun hän tulisi murrosikään.
Saa uskoa niinkuin haluaa Olen kertonut että toiset uskoo ja toiset ei, ja että se on jokaisen oma valinta.
Saa uskoa niinkuin haluaa Olen kertonut että toiset uskoo ja toiset ei, ja että se on jokaisen oma valinta.
nämä ovat henkilökohtaisia asioita.
Saa uskoa niinkuin haluaa Olen kertonut että toiset uskoo ja toiset ei, ja että se on jokaisen oma valinta.
Usko on ennen kaikkea oma valinta. Jumala antaa kaikille mahdollisuuden uskoa - toiset ottavat mahdollisuuden vastaan, toiset eivät. Se ei tee kenestäkään parempaa tai huonompaa ihmistä. Tärkeää on vain se miten kohtelee muita ihmisiä ja ympäristöään, ja myös se, miten kohtelee itseään.
nämä jotkut sademetsän heimot, jotka eivät tiettävästi usko kristinuskon Jumalaan vaan kenties johonkin toteemipaaluun, eikö heille anneta mahdollisuutta vai mistä on kyse?
Oletteko te ateistit jotenkin ns. "uskonnon uhreja"
Oletteko mieltäneet puhtaan uskon johonkin, miten teidät on kasvatettu?
Itse olen katsonut TV7:n ohjelmia ja mielestäni niissä on järkeä.
Helluntailaisuus ei ahdista ketään nurkkaan, eikä tarvitse välttämättä mennä edes seurakuntaan, kun se tulee telkkaristakin. Voi itse poimia sen uskon siemenen takaisin sydämeensä, mikä siellä oli ehkä lapsenakin tai sitten ihan "neitsyenä". Ei siinä sitoudu mihinkään. Itse en edes tunne ketään mihinkään seurakuntaan kuuluvia, mutta olen kyllä kieltämättä sitä mieltä, että tuo kanava on aivan ihana!
Terveitä opetuksia niin vanhemmille kuin lapsillekin niissä lasten ohjelmissa!
Samanlaisia kuin lapsuudessani, kun ei ollut puhelinta, ei nettiä, ei lööppejä, eikä varsinkaan kaupallisia kanavia, jotka nykyään tuntutvat kasvattavan suurinta osaa tulevista sukupolvista.
Monelle lapselle antaa toivoa vaikeissa tilanteisssa, kun voi rukoilla ja uskoa, että joku auttaa. En yrittäisi viedä sitä pois.
Silti jatkaisi et:n tunneilla käyntiä koulussa ja rippileiri jäisi väliin.
Meillä tämä asia on tullut ajankohtaiseksi 9v kanssa, joka ei käy uskonto tunneilla. Ei myöskään osallistu koulun uskonnollisiin tapahtumiin. Ei edes halua, mutta olen antanut hyväksynnän rukoilemiseen ja Jumalaan uskomiseen. Olen sanonut, että sitä ei voi kukaan tietää ja on jokaisen oma asia uskooko Jumalaan.
Saa uskoa niinkuin haluaa Olen kertonut että toiset uskoo ja toiset ei, ja että se on jokaisen oma valinta.
Usko on ennen kaikkea oma valinta. Jumala antaa kaikille mahdollisuuden uskoa - toiset ottavat mahdollisuuden vastaan, toiset eivät. Se ei tee kenestäkään parempaa tai huonompaa ihmistä. Tärkeää on vain se miten kohtelee muita ihmisiä ja ympäristöään, ja myös se, miten kohtelee itseään.
uskovaiset eivät kohtele toisia ihmisiä hyvin eivätkä suvaitsevaisesti. Enkä ole yhdenkään uskavaisen vanhemman kuullut hyväksyvän lapsensa ateismia :(
Tosin itse olen ennemmin agnostikko kuin ateisti, mies kyllä ateisti.
Ei olla millään tavalla uskonnon uhreja, olemme saaneet ihan normaalin kasvatuksen ja vanhempien uskosta huolimatta hyvin avoimen ja vapaan. Ei satuta uskomaan ja se on molempien vanhemmille ok. Isoäidilleni oli kovempi paikka.
Samalla tavalla todennäköisesti kuin siihen, kun 5-vuotiaani ilmoittaa ryhtyvänsä tutkimusmatkailijasupersankariksi. Että "jahhah, tämmöinen vaihe" ja hymyilen rakastavasti. Uskokoot mitä haluaa, mutta veikkaisin, että aika hankalaa se on meidän kodin ilmapiirissä. Jos lapsi kuitenkin todella haluaa elää uskonnon kanssa, se on hänen asiansa.
...että lapseni osaa ajatella omilla aivoillaan eikä vain apinoi vanhempiaan. Tosin riippuu perusteluista. Jos olisi liian "aikuismaiset" perustelut voisi olettaa, että on apinoitu jostain muualta.
tässä löytyy varmasti se suurin ero uskovaisten ja ateistien välillä. tietenkin toivoisin ettei oma lapseni hairahdu uskikseksi, mutta valinta on kuitenkin hänen.
kun tarhan pyhäkoulujutut upposi turhan tehokkaasti.. siinähän uskoo sitten, mitäs siitä. Uskoohan se joulupukkiinkin eikä haittaa ollenkaan! Nyt ollaan kaikki "vauvalomalla" niin jumalat on unohtuneet..
Keskustelin poikani 7v kanssa viime lauantaina saunassa. Poika otti puheeksi kuolemanjälkeisen elämän. Kertoi että koulussa oli sanottu, että kolmantena päivänä kuolemasta pääsee taivaaseen. Kysyin että mikä on se taivas hänen mielestään? Poika vastasi, että tuolla se on, pilven päällä. Poika kertoi minulle, että kaikki menee sinne pilven päälle, ja että siellä on jo ainakin mummon veli, meidän kissat ja koirat, ja mummon koira. Ja että isoisäkin menee sinne kohta, kun se on jo niin vanha ja sairas.
Kerroin sitten pojalleni, että osa ihmisistä tuohon toki uskoo, mutta että on ihmisiä jotka eivät noin usko. Kommenttini ei tuntunut poikaani vaivaavan, hän uskoo silti siihen mitä on koulussa kuullut. Olettaisin, että lapsen on helpompi käsitellä läheisten kuolemaa, jos saa ajatella, että kuolleet rakkaat ovat jossain konkreettisessa paikassa odottamassa.
Poikani uskoo myöskin hammaskeijuun, pääsiäiskukkoon ja joulupukkiin. En vedä tuosta jumalaan uskomisesta pultteja, lapsen usko on lapsen usko, joka tulee kyllä vielä muokkautumaan kun lapsi on valmis asioita kriittisesti käsittelemään.
hyväksyvästi lapsen omaan maailmankatsomukselliseen valintaan, en voi mitenkään hyväksyä päiväkotien pyhäkouluja ja muuta uskonnon tuputusta. Aikuiset ammatti-ihmiset haluavat aivopestä lapset uskomaan omaan Jumalaansa, vaikka tietävät, että lasten vanhemmat uskovat eri tavoin. Missä on kunnioitus toisten maailmankatsomuksia kohtaan?
kun tarhan pyhäkoulujutut upposi turhan tehokkaasti.. siinähän uskoo sitten, mitäs siitä. Uskoohan se joulupukkiinkin eikä haittaa ollenkaan! Nyt ollaan kaikki "vauvalomalla" niin jumalat on unohtuneet..
tarvitse todistaa ettei jumalaa ole. Jumalasta ei ole mitään todisteita olemassa joten jumalaa ei ole. On uskovien tehtävä etsiä pitävät todisteet jumalasta ja tuoda ne näytille, mutta siihen eivät ole vielä pystyneet, eivätkä pysty.
Pohdiskeltaisiin asiaa ja kannustaisin häntä omassa näkemyksessään. Omanikin näkemykseni on vain oma näkemykseni eikä mikään maailmantotuus.
Totuuttahan asiasta ei ole kenelläkään. Minä en voi vedenpitävästi todistaa ettei Jumalaa olisi, eikä uskovat voi vedenpitävästi todistaa että Jumala olisi olemassa. Pelkät perhoset ja kedon kukkaset eivät riitä todisteeksi Jumaluuden olemassa olosta.
Varmaan saataisiin lapsen kanssa mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi kun hän tulisi murrosikään.
mitä haluaa, myös ja etenkin oma lapsi!