Lue keskustelun säännöt.
miten kotiäiti voi läskistyä ??
19.07.2010 |
siis tarkoitan todella lihoa huomattavasti? Ihmettelen tätä, koska olen itsekin kotiäitinä, ja tässä hommassa vain laihtuu. Mulla on sentään vain yksi lapsi, 9 kk vanha.
En saa syödä, istua, levätä, jatkuvasti lapsi kitisee, tekee jotakin kiellettyä, kaatuu, itkee, kolhii itseään, kieltäytyy ruuasta, kaataa vettä, sotkee paikkoja. Kun syön omaa ruoka-annostani, lapsi joko itkee ja kerjää minun ruokaani, tai hermostuu, kun ei saa koskea siihen, mitä lautasella on.
Yksin ei viihdy hetkeäkään.
Mulla on korkeintaan tunti päivässä omaa aikaa, lapsen päiväunet, ja sinäkin aikana yritän vähän järjestellä kotia. Iltaisin sitten olen niin väsynyt, että istun vain vähän aikaa koneella, käyn suihkussa ( koska päivällä en sinne kuitenkaan pääse ilman lasta ), ja menen nukkumaan.
Pahempaa kuin istumatyön tekeminen kahdeksasta neljään.
Kommentit (51)
Mä eli kans pitkään kekseillä, kun ennen soseita piti olla ihan kokoajan imettämättä (siltä tuntui ainakin).
Nyt lämmitän meille ruuat yhtäaikaa. Joko pakastimesta molemmille kotiruokaa jso on, tai sitte lapselle purkista ja itselle einetä jot ahöystä pakastevihanneksilla.
Jos lapsi on kovasti lautaseni perään, niin olen aina varautunut esim. syömästäni erissa olevalla keolla pakasteherneitä lautasen nurkassa, joita sitten annan hänen lusikkaansa. Yleensä menee täydestä.
Sitten kun lapsi on saanut syötyä, on niin hätänen, että en yleensä siinä sivussa ehdi, niin annan sitten jotain sormiruokaa (naksut kelpaa aina) ja päälle maitopulon, että saan sen n. 5 min ja ruokani syötyä loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis musta on todella outoa,että joku syö"lapsen jämät,jos jotain jää tai noukkii lattialta" .Miksei sitä ruokaa voi tehdä sen verran,että siitä riittää koko perheelle?Lykkää lapsi syöttötuoliin istu viereen ja ota itselle lautanen.Sitten lusikoit hänelle ja itsellesi vuorotellen.Minkälainen kuva lapsille jää äidin asemasta,jollei ole muka aikaa edes syömiseen?Eihän äiti sentään mikään kotiorja ole-nälkäpalkalla vielä!
Tulee helposti puputettua vähän suklaata,m sitten kun ruoka jäi väliin, syö pari muffinsia imettäessä. Röyhdyttäessä napsii ohikävellessä kulhosta karkkeja... Etc. Juuri tuo aina kotona oleminen ja helposti aterioiden väliin jääminen lihottaa. Vielä jos on masentunut (synnytyksen jälk.) ja lohtusyö.
Minä lihosin esikoisen imetysaikana 10kg juuri tuollaisella aterioiden korvaamisella mikropitsalla ja välipala mutustelulla, suklaata aina jos kaipasin pikasesti jotain pinetä lohtua. Olin rajusti masentunut enkä edes välittänyt vaikka tajusin toki lihoavani. Tuntui että oli vain jaksettava seuraavaan hetkeen pimahtamatta lopullisesti.
Toisen lapsen imetysaikana taas laihduin 10kg melkein huomaamatta. Lapsi helpompi, sain syötyä "oikeaa" ruokaa enkä ollut masentunut. Nyt olen viimeinkin lähtötilanteessa (68kg) ja tarkoitus lasketella ensi vuoden aikana kaikessa rauhassa 60 kg:n painoon. Tuskin tulee ongelmia, kunhan elämä pysyy muuten kunnossa.
itse ruokailet.Vaikka makaroonia tai riisiä tai jotain. Aika kuluu mukavasti poimien murusia pöydältä ja pistellessä suuhun, ainakin uskoisin niin :)
Toinen vaihtoehto on keksiä joku erityiskiva lelu tai juttu, mitä saa tutkia kun itse syöt. Siis saa leikkiä sillä VAIN silloin.
Leiki ja seurustele aktiivisesti lapsen kanssa ennen omaa syömistäsi.
Ja ota ihmeessä vähän rennommin äitinä, päätä, että sinun syömisesi kunnolla on tärkeää.
Tuo yksi joka ehtii syödä vain lattialta mitä lapset heittävät on ihan sekopää. Ota nyt nainen oikeutesi takaisin. Laita ruokaa lapsi sylissä tai siinä lahkeessa roikkumassa ja sitten syötte sitä kaikki. Sen 9 kk lapsen vinkuna ei ole mitään jumalan pasuunan soittoa jota sinun on pakko totella. Pikkulapsiaika on rankkaa aikaa, mutta älä tee sitä itsellesi vielä vaikemmaksi tuollaisella sekoilulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on kaksi yksivuotiasta roikkumassa lahkeesta ja hokemassa lautasen vierellä että anna-anna.. Syö nyt siinä rauhassa! Osa ruuasta menee aina toiseen ja kolmanteen suuhun, ja usein teen muille ruuan ja lähden itse asioille että ehdin silläaikaa kun joku katsoo poikien perään, sitten joskus kun lapset on nukkumassa lämmittelen ehkä niitä jämiä mitä muilta jäi, usein ne ei houkuta, ja syön suklaata ja jugurttia, niillä menee joskus monta päivää.. Nytkin on muuten ihan helvetillinen nälkä, en vaa tiä mitä söis, taitaa mennä taas samaa linjaa..
Ehkä ahdistavinta ikinä on olla se 8h jumissa siinä pöydän ääressä kun kroppa vaan huutaa että "nyt jotain liikettä"
Pahempaa kuin istumatyön tekeminen kahdeksasta neljään.
jos siellä työpaikalla joskus seisoisit vaikka sen koko työpäivän? Mulla ainakin työpöydän saa nostettua seisomakorkeudelle (ja siis kaikilla muillakin). Joskus teen työpäivän seisoen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jospa olisitte aikuisia lapsillenne ja vetäisitte omat rajanne. Äiti syö myös päivittäin koska niin on tarkoitus. Ateriarytmi kohdilleen ja lapsille opetettava missä kulkee äidin omat rajat! Lapselle pitää opettaa pienestä asti että äitiään ja isäänsä on kunnioitettava, omat rajat tärkeitä aivan niinkuin lapsillakin on rajoja. Henkilökohtaisesti olen tämänkin joutunut "opettelemaan" kun minulle ei sitä pienenä opetettu, valitettavasti.Mutta nykyajan kuva on niin täysin eri kuin ennen... jaksamista kaikille vanhemmille!
Miettikää nyt millaisen mallin annatte lapsillenne, äiti ei saa edes syödä päivän aikana! Minulla kaksi lasta ja kiirettä pitää usein mutta kyllä minä syödä saan. Vauva syö vielä omat ruoat ja isomman kanssa syömme yhtä aikaa, jos minulla on ruokailu kesken ja hän lopettaa ennen minua aloittaen sen "äitituu äititee äitisitätätä" -huutelun, ilmoitan tyynestä että odota niin kauan että äiti syö. Hyvin mennyt perille.
lihoin kotiäitivuosinani juuri siksi kun en ehtinyt päivällä syömään. Illalla oli sitten aina ihan tajuton nälkä ja hirveä makeanhimo :/
Palattuani toimistotyöhön 6 vuoden kotona olemisen jälkeen pääsin pikkuhiljaa takaisin omiin mittoihini.
Töissä kun ehtii syömään, niin ei tule makeanhimoa eikä mitään jättinälkää illalla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten pph ehtii syödä, kun hänellä saattaa olla 9 kk vanhan lisäksi vielä 1½v taapero, 2v ja 3v?
Suurin osa pph:n lapsista nykyään nuoria, koska isommat menevät päiväkotiin jonne taas kaikki kunnat eivät ota pieniä.
todellakain 9kk vanha odottaisi ja käyttäytyisi perhepäivähoitajalla kuten toisetkin ja todellakin pph laittaisi muillekin ruoat ja askartelisi, ulkoilisi jne näiden kanssa ja totuttaisi 9 kk vanhan muiden rytmiin.
9kk vanhan kanssa ehtii syödä jos haluaa. Eri asia tietysti jos tarkoitus kasvattaa lapsesta lahkeessa roikuja, ja sellainen joka ei yksin viihdy ollenkaan. Saa sitten kehua, miten itsellä rankkaa ja miten lapsi on temperamenttinen.
Yhden 9 kk vanhan kanssa ehtii syömään niin, että tekee itselleen rauhassa ruoan ja syö. pari tuntia aktiiviaikaa tuon ikäiselle riittää, loppuaika on makoilua.jhuutaminen ei haittaa mitään.
Lapseni on ilmeisesti helppo tapaus verrattuna ap:n lapseen, sillä hän ei yleensä huuda tai itke muuta kuin silloin kun on nälkä tai muu hätä. Viihtyy leikkimatolla pitkiäkin aikoja, samoin sylissä (samalla on helppo herkutella toisella kädellä..), käymme usein lapsen kanssa jossain kodin ulkopuolella, missa tulee ostettua herkkuja. Lisäksi lapsen isä on paljon kotona (opettaja, joten paljon lomaa ja lyhyet työpäivät), joten minulla on aika paljon omaa aikaa. Nytkin istun koneella koko päivän odottamani jääkylmä valkkarilasi ja sipsikulho edessä ;) En ikinä ole tajunnut niitä, jotka valittaa ettei lapsen kanssa ehdi syödä! Eihän mulla muuta tekemistä olekaan!! T. + 8 kg imetysaikana...
Omani ovat samanlaisia kuin ap kuvaili, ei hetken rauhaa, ei hetken hiljaisuutta. Tunnen aika paljon lasteni ikäisiä lapsia ja kukaan ei ole sellainen raivopeppu ja hyperenergiapakkaus kuin nuo omani. Muut lapset leikkivät, viihtyvät sylissä, tutkivat asioita, ihmettelevät ympäristöä. Ei meidän, ei, ne ei 5 kk iän jälkeen ole sijoillaan pysyneet.
Olen lähinnä vain juossut nyt kuopuksen perässä, ihan tolkutonta. Varsinkin ulkona en voi istua sekuntiakaan kun koko ajan on karkaamassa, kiipeämässä, heittäytymässä ojaan jne.
Mutta suurin osa kotiäideistä on pulskia ja se johtuu siitä, että lapset ovat "säkkilapsia", jolloin äideillä on mahdollisuus mussuttaa. Eikä heidän tarvitse juosta lasten perässä 247. Meitä aktiivisten lasten äitejä on vähän.
Minä laihduin kotona ollessa 16 kg (pudotus tuli 5 kk aikana, sitten pysäytin laihtumisen väkisin, lisää ei ole tullut).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
höpöhöpö. pph hoitaisi sinun lapsen ja 4 muuta söisi ja tekisi ruoat. kasvatuksesta on kyse.
Lapseni on ilmeisesti helppo tapaus verrattuna ap:n lapseen, sillä hän ei yleensä huuda tai itke muuta kuin silloin kun on nälkä tai muu hätä. Viihtyy leikkimatolla pitkiäkin aikoja, samoin sylissä (samalla on helppo herkutella toisella kädellä..), käymme usein lapsen kanssa jossain kodin ulkopuolella, missa tulee ostettua herkkuja. Lisäksi lapsen isä on paljon kotona (opettaja, joten paljon lomaa ja lyhyet työpäivät), joten minulla on aika paljon omaa aikaa. Nytkin istun koneella koko päivän odottamani jääkylmä valkkarilasi ja sipsikulho edessä ;) En ikinä ole tajunnut niitä, jotka valittaa ettei lapsen kanssa ehdi syödä! Eihän mulla muuta tekemistä olekaan!! T. + 8 kg imetysaikana...
Omani ovat samanlaisia kuin ap kuvaili, ei hetken rauhaa, ei hetken hiljaisuutta. Tunnen aika paljon lasteni ikäisiä lapsia ja kukaan ei ole sellainen raivopeppu ja hyperenergiapakkaus kuin nuo omani. Muut lapset leikkivät, viihtyvät sylissä, tutkivat asioita, ihmettelevät ympäristöä. Ei meidän, ei, ne ei 5 kk iän jälkeen ole sijoillaan pysyneet. Olen lähinnä vain juossut nyt kuopuksen perässä, ihan tolkutonta. Varsinkin ulkona en voi istua sekuntiakaan kun koko ajan on karkaamassa, kiipeämässä, heittäytymässä ojaan jne. Mutta suurin osa kotiäideistä on pulskia ja se johtuu siitä, että lapset ovat "säkkilapsia", jolloin äideillä on mahdollisuus mussuttaa. Eikä heidän tarvitse juosta lasten perässä 247. Meitä aktiivisten lasten äitejä on vähän. Minä laihduin kotona ollessa 16 kg (pudotus tuli 5 kk aikana, sitten pysäytin laihtumisen väkisin, lisää ei ole tullut).
raskaus- +imetysaikana 18kg. Aloin laihtua, kun menin töihin. Kuvioihin tuli edes jotenkin säännölliset ruoka-ajat ja ruoka oli terveellisempää. Illalla ei jaksanut enää valvoa TV:n ja sipsien parissa. Lähti 22kg. Kotona se ei olisi ollut ikinä mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos lapsi ei muka pysy sen verran paikallaan,että saisit lusikoitua ruokasi,niin laita se leikkikehään tai pinnasänkyyn siksi aikaa!Syöt itse vieressä.Hyvänen aika!Pitääkö sitä heittäytyä ihan marttyyriksi ja nälkiinnyttää itsensä?!
höpöhöpö. pph hoitaisi sinun lapsen ja 4 muuta söisi ja tekisi ruoat. kasvatuksesta on kyse.
tunnen useita hoitajia ja heistä jokainen syö samaan aikaan kun lapsetkin. Osa lapsista on hyperaktiivisia ja vaativia mutta nälissään ei ole kukaan. Kaikki lapset eivät nuku enää päiväunia joten ei hoitajallakaan mitään tunnin taukoa ole. Ihan on omasta organisoinnista kiinni.
Tuo yksi joka ehtii syödä vain lattialta mitä lapset heittävät on ihan sekopää. Ota nyt nainen oikeutesi takaisin. Laita ruokaa lapsi sylissä tai siinä lahkeessa roikkumassa ja sitten syötte sitä kaikki. Sen 9 kk lapsen vinkuna ei ole mitään jumalan pasuunan soittoa jota sinun on pakko totella. Pikkulapsiaika on rankkaa aikaa, mutta älä tee sitä itsellesi vielä vaikemmaksi tuollaisella sekoilulla!
lapsillekin opetetaan että äiti on joku apina joka syö LATTIALTA, ei hyvää päivää. Nyt äkkiä ihmisarvo takaisin, ethän tekisi tuommoista lapsillekaan.
Itse olen lohtusyöjä ollut aikoinaan. Esikoinen oli tehohoidossa 2½ kk, minä surullisena kotona 100 km:n päässä arjet yksin eli söin.
Lapsi pääsi kotiin, valvotti yöt ja päivät, jatkoin syömistä, väsymys painoi.
Aloin odottamaan toista huomaamattani, ahdistuin, söin jne.
Kierre alkoi tuosta, suoritin täydellistä kotiäitiyttä monta vuotta. Yritin venua ja vanua kaikkeen. Jatkuva valvominen todellakin lihottaa ja rikkonainen elämä ja väärät ruokailutavat.
Nyt elän terveellistä elämää 4 lapsen jälkeen, yritän pikkuhiljaa pudottaa kertyneitä ylimääräisiä kymmeniä kiloja.Ikää on jo, eikä paino niin vaan putoa vaikka kuinka liikun. 10 v keräsin kiloja, 5 vuotta pysyi liki samassa ja nyt toivon joskus olevani normaalipainoinen taas.
sinne ja tänne, syöttötuoliin, pinnasänkyyn, leikkikehään ja vaikka ja minne - nämä ohjeet on kuultu joka paikasta, muilta äideiltä, täältä, neuvolasta, mutta joku kun vielä kertoisi, miten se käytännössä onnistuu. Mun esikoiseni nousi seisomaan 5-kuisena, ja siitä alkoi välittömästi kiipeily joka paikkaan. Kuopus teki saman 8-kuisena. Kyllä minä jaksan kuunnella sitä "äitituu äititee äitiäitiäiti" -vinkumista vaikka ja kuinka, ja osaan hyvin sanoa, että nyt pitää odottaa, mutta kun se pienempi, joka kiipeää joka paikkaan. En voi istuttaa häntä syöttötuoliin ja laittaa ruokaa siinä vieressä, koska joko ruuat kärähtävät liedelle, kun pitelen poikaa ja nostelen takaisin syöttötuoliin 3 sekunnin välein, tai otan riskin, että poika kiipeää tiskipöydälle, hellalle, putoaa lattialle ja satuttaa itsensä. Samasta syystä pinnasänkyyn laittaminen ei onnistu, molemmat lapset ovat lopettaneet pinnasängyssä nukkumisenkin tosi varhain, esikoinen 7-kuisena ja kuopus 9-kuisena, koska kiipeilyn vuoksi sänky alkoi olla riskitekijä. Tähän tietysti joku valopää ilmoittaa, että "opeta sille lapselle, ettei siinä kiipeillä" - no opettaisin, jos lapsen olisi tarkoitus istua syöttötuolissa koko ikänsä tai nukkua elämänsä loppuun asti pinnasängyssä, mutta kun todennäköisesti homma menee niin, että juuri kun kiipeilyvaihe loppuu, alkaa siirtyminen tavalliseen sänkyyn ja tuoliin. Joten olen ylittänyt aitaa sen matalimmalta kohdalta ja poistanut kiipeilyn vuoksi vaaralliset elementit kuvioista. Tämä kiipeily on myös pääsyy siihen, miksei meillä homma toimi myöskään niin, että lusikalla lapsen suuhun ja haarukalla omaan suuhun. Sillä aikaa, kun minä pistän sen haarukallisen omaan suuhuni, lapsi on ehtinyt kiivetä kattolamppuun kiikkumaan, tai jotakin vastaavaa.
Mä olen yksinkertaisesti päässyt helpommalla, kun olen ollut itse syömättä. Esikoiseni on nyt 5-vuotias, ja hänen kokemuksellaan sanoisin, että siinä noin 2-vuotiaan kanssa samaan aikaan syöminen alkoi onnistua ilman, että se oli lähinnä vaarallista (lapselle siis). Hyvin se on mennyt esikoisellekin oppi perille, vaikka on vasta 2-vuotiaana alettu opettelemaan sitä, ettei äiti ole mikään orja eikä hyppäävä palvelustyttö, ja että äitikin saa syödä, juoda ja istua joskus rauhassa. Eiköhän se oppi mene tuolle 1-vuotiaalle kuopuksellekin jakeluun yhtä lailla, sitten aikanaan.
Tsiisus miten hankalalta kuullostaa! Minä syön kyllä lasten kanssa 2 kertaa päivässä lämpimän aterian, sekä välipalat yms. tottakai! Lapsia on vain 2 ja toinen vasta reilu puoli vuotias. Koskaan ei ole tarvinnut jättää omaa syömistään väliin.
Kyllähän ruokapöydässä sattuu ja tapahtuu mutta ne kerkeää selvitellä kun on syöty. Mulla ei edes mielikuvitus riitä miettimään miksi en söisi yhtä aikaa lasten kanssa.
Meillä on lapselle opetettu aina ruokarauha, on sanottu että toisen pitää antaa syödä rauhassa. Jo vajaa 2 vuotias osasi sanoa että äiti, annatko (jotakin) kunhan olet syönyt?
Sanon aina etten kimpoile mihinkään vaan syön ensin. Yleensä ollaan lapsen kanssa yhtä aikaa valmiita.
Vauvan syötän ennen tai jälkeen oman syäömisen.
En voi kun ihmetellä teitä useimpia, en osaa edes kuvitella tuollaista hullunmyllyä ettei kukaan saa syödä rauahassa.
mutta kyllä lasten kanssa syödäkin ehtii. Kuten tuossa joku jo kirjoittikin, niin tietysti ruokailet samaan aikaan lapsen kanssa. Vuorotellen lusikkaa lapsen suuhun ja haarukkaa omaasi, ei se sen vaikeampaa ole. Voileipää voi syödä vaikka vasemmalla kädellä.
Mitä oikein syöt, jos et voi lapselle sitä antaa edes pieninä määrinä? Kaikki vauvathan eivät ollenkaan välitä soseista, vaan haluavat sormiruokaa ja "oikeaa" ruokaa. Ja on ihan luonnollista, että lapsi haluaa maistaa samaa kuin vanhemmatkin. Anna sille lapselle vaikka peruna tai kanankoipi käteen... :) Kun vahdit vieressä, niin hyvin voi noita syödä (jos siis haluaa ja kelpaa). Hyvähän se vain on, että lapsi oppii normaaliin ruokaan.