Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, enkä jaksa enää elää:(

Ota yhteys lääkäriisi ja pyydä parempia lääkkeitä. Tiedät itsekin että parempia jaksoja tulee. Yritä jaksaa lapsesi takia, hän tarvitsee sinua vielä.

Millainen lapsuus ja nuoruus sinulla on ollut?

-Lito kokeiltu, myös Seroquel, Lamictal, depressiolääkkeistä Cipramil, Cipralex, Remeron, Cymbalta, Efexor

-Myös sähköhoitoa annettu useampi sarja.

-On tuo syyllisyyskysymys pyörinyt vuosia mielessä ja tiedän, että olen todella huono ihminen päädynpä mihin tahansa ratkaisuun.

-Sairauden lisäksi minulla on taustalla hyvin vaikea lapsuus- ja nuoruusikä.

-Ymmärrän vihankin minun ajatuksiani kohtaan. Sairaus on kuitenkin niin tuskallinen ja ymmärrän ettei sitä ole helppo ymmärtää.

Ja katsokin ettet aiheuta ulkopuolisille riskiä teollasi, eli ei ainakaan liikenteessä.



Helpoimmalla pääset kun menisit päivystykseen. Tunteesi on aivan normaaleja masennusjakson tunteita. Ne menee ajan kanssa ohi tai helpottavat vaikket täsmä apua saisikaan.

Millainen lapsuus ja nuoruus sinulla on ollut?

Mikä aiheutti sinulle tämän taudin lapsuudessa ja nuoruudessa?

Mutta kyllä se sitten aina jossain vaiheessa on helpottanut. Yritäpä miettiä keksisitkö tehdä jotain "pöljää" -siis hyvällä tavalla pöljää, ennen kuin otat lopputilin. Pahoittelen ettei mulla nyt tule mieleen antaa ehdotusta mistään, mutta mietitään...

miten hyvin olet tuon mielenterveys-kuntoutujan roolin omaksunut? Ajatteletko että tavoitteena elämässä pitäisi olla nimenomaan joku psyykkinen eheys? Onhan se tietenkin todella tärkeää, mutta sen tavoitteluun keskittyminen ei välttämättä edistä sitä... Näin ainakin itse olen pohtinut asiaa.



Onko sulla kiinnostuksenkohteita joihin voisit kohdistaa energiaa, "ahdistusten potemisen" sijaan?

mulla oli diagnoosina bipolaari vaikkei mulla ikinä ollut manioita mutta tosi sairas olin vuosia.

Kokeiltiin kaikki samat kuin sulla sähköhoitoa lukuunottamatta. Aivotkin kuvattiin, koska kasvain limbisessä järjestelmässä voi aiheuttaa masista. Lääkkeet ei mua auttaneet. Parantuminen alkoi kolmen kuukauden sairaalajakson aikana, jota seurasi elämän uudelleen järjestäminen. Partantumiseen meni muutama vuosi. Nykyään olen terve, ainoastaan stressinsietokykyny on aika huono.

-Lito kokeiltu, myös Seroquel, Lamictal, depressiolääkkeistä Cipramil, Cipralex, Remeron, Cymbalta, Efexor -Myös sähköhoitoa annettu useampi sarja. -On tuo syyllisyyskysymys pyörinyt vuosia mielessä ja tiedän, että olen todella huono ihminen päädynpä mihin tahansa ratkaisuun. -Sairauden lisäksi minulla on taustalla hyvin vaikea lapsuus- ja nuoruusikä. -Ymmärrän vihankin minun ajatuksiani kohtaan. Sairaus on kuitenkin niin tuskallinen ja ymmärrän ettei sitä ole helppo ymmärtää.