Jälleen kerran, kaupassa syömisestä

on annettu lapselle käteen "omat" ostokset ja sitten kassalla maanitellaan , että pikku kullannuppu antaisi ne hihnalle ja kauhusta jäykkänä odotetaan muutama sekunti, että tuotteet saadaan rekisterötyä ettei se kullannuppu vaan saa itkupotkuraivareita sen takia...

myös aina hoitolaukussa lapselle pillijuomia, mutta jostain syystä otan ennemmin hyllystä ja maksan kassalla. Jos omia kaivaa kassista ja juottaa lapselle, niin tulee kuitenkin olo että luullaanko että on otettu hyllystä, eikä makseta.

Ota vaikka musta tussi ja piirrä vaikka sydämiä niihin pillimehuihin tai liimaa kiiltäviä tarroja kylkeen ja kun siis kaivat sen pillimehun laukusta ja annat sen lapsellesi, niin tuksin kukaan luulee että olet hyllystä ottanut ja antanut lapselle.

Itse ainakin piirrän vellitetroihin kotona sydämiä että jos joutuu sitä laukkua kaivelemaan kaupassa niin ei luulla että olen sen varastanut tjsp.

on annettu lapselle käteen "omat" ostokset ja sitten kassalla maanitellaan , että pikku kullannuppu antaisi ne hihnalle ja kauhusta jäykkänä odotetaan muutama sekunti, että tuotteet saadaan rekisterötyä ettei se kullannuppu vaan saa itkupotkuraivareita sen takia...

nuorena kaupankassana ollessani, siinä sitten 10 ihmisen jono odottelee, kun jonkun (varakkaasta perheistä kyse aina) Sarah Camillan äiti katsoo minua vihaisesti, kun pyydän hihnalle ne ostokset, ryttääntyneet kääreet jne.

Supermarketista kyse, eli keskimääräinen ostosaika noin 15 minuuttia.

Ja lapseni (nyt 3v, 2x7v, 8v, 9v ja 13v) olen kyllä opettanut siihen että ensin maksu ja sitten syödään ja juodaan. Eikä asiasta ole tarvinnut tapella koska asia on siten ku äiti sanoo ja piste.



Musta on naurettavaa selittelyä tuo et on muka pakko maksamattomia tuotteita lapsille syöttää.



On taidettu työkaverillekkin opettaa pienestä pitäen toi ihku tapa kun nyt se ottaa kaupan hyllystä millon mitäkin ja syö ja juo ja kai se osan ainaki muistaa maksaakkin (joo, oon ajatellu pomolle kertoa mut en oo vielä ehtiny).



T:Kaupan kassa

näin tosikkoja? Että jos 1-vuotias saa kaupassa sämpylän, pitää poliisit kutsua paikalle? Tai ainakin vähintään lapsesta kasvaa tuleva myymälävaras! Huh, joillakin tuntuu olevan suhteellisuudentaju aika kateissa. Terveisiä vain teille "natsiäideille", ei elämässä tarvitse ottaa kaikkea niin vakavasti.

ottanut mitään itselleni tai lapsilleni. Mutta kyllä mäkin mieluummin ehkä ottaisin hyllystä ja maksaisin kääreet, kun alkaisin aina kotoa poistuttaessa varmuuden vuoksi piirtämään sydämiä banaanien ja omenoiden kylkiin, tai mitä nyt ikinä hätävaraksi ottaisinkaan.

oli noin 2-vuotiaan lapsen kanssa kaupassa ja se itki kuuluvasti varmaan vartin. Äiti haki sille lopulta karkkihyllystä ison pussin ja lapsi oli nenästä leukaan siinä karkkisotkussa. En kytännyt mutta jotenkin ne pomppasivat aina vaan eteemme, ensin huutamaan ja sitten syömään niitä karkkeja.

Itse kun olin pieni, niin aina odotettiin, että ensin maksettiin ja sitten vasta syötiin. Ei tullut mieleenkään alkaa siellä kaupassa syömään. Ja saman aion opettaa lapsilleni. Se on musta ihan periaatekysymys.



Tosin kerran oli lähellä periaatteesta lipsuminen raskausaikana. Olin kaupungilla ja äkkiä iski huono olo. Lähellä oli onneksi kauppa, josta nappasin hyllystä pillimehun. Kassalla tuli edelliselle asiakkaalle kuitenkin jotain sählinkiä ja jonotus siis venyi. Olisin kyllä juonut sen mehun siinä ennen maksamista, mutta kun se oli jo siellä myyjän edessä. Oli nimittäin pyörtyminen lähellä silloin.

Noitakin on ja omassa työssäkin nähnyt yhtä sun toista. Kuitenkin syön ennemmin sen banaanin ja maksan jälkeenpäin, kun että oksennan kaupassa, raskaana kun olen. Tuo banaanikin tullut syötyä vain kerran, eikä tulisi kyllä mieleenkään syödä jäätelöä tms. kaupassa.

Olisit voinut juosta kassalle, maksaa sen banaanin ja syödä heti maksamisen jälkeen, ja palata sitten rauhassa tekemään loput ostokset.

Ja kyllä, minullakin on ollut todella rajua alkuraskauden pahoinvointia.

No, tuo nyt ehkä menisi vielä hätätapauksen piikkiin, mutta mielestäni lapsen pitäminen tyytyväisenä ei yksinkertaisesti mene. Tai vähintäänkin olisi soveliasta kysyä myyjältä lupa. Syötyjen tuotteiden kuoret on helppo piilottaa, joten mahdollista varkautta ei voi juuri kontrolloida, paitsi kieltämällä syöminen kaikilta! Vähän sama asia kuin se, että vaikkapa matkustaisi bussilla ilmaiseksi ja sanoisi, että käyn maksamassa huomenna. Jossain hätätilanteessa kuski voisi tähän suostuakin, ottaa yhteystiedot jne. mutta ei tuota yleisenä käytäntönä voi pitää.

Muistan, kun aikoinaan hoitovapaalla olin pienten lasten kanssa usein kaupassa niin, että aikataulut olivat paukkuneet tai jostain syystä aamiainen tai lounas ei ollut maistanut ja sitten kaupassa alettiin huutamaan väsymystä tai nälkää. Kyllä silloin saatoin esim. leipäpussista antaa sämpylän nakerrettavaksi. Kaikista tietysti maksettiin kassalla lopuksi.

meillä kyllä opetetaan lapsille pienestä pitäen että ruoka-aikaan syödään, eikä välillä napostella mitään.. jos aamupäivän ruualla ei ruoka oo maistunut, niin päivällisellä viimestään maistuu kun on nälkä kasvanut.. jos lapsi valittaa nälkäänsä ennen ruoka-aikaa, totean vaan että sillon syödään kun on ruoka-aika ja saat odottaa seuraavaan ruoka-aikaan asti.

vaikka meillä on aina ollut se käytäntö että kaupassa ei syödä mitään ennenkuin ostos on maksettu. Milloinkaan tästä asiasta ei ole lapsien kanssa tarvinnut tapella eikä huutokonsertteja ole ollut. Ei karkeistä eikä mistään muustakaan suuhunpantavasta. Sääntö nyt vain meillä on tämä ja sillä selvä.

Jos juomaa on tarvittu, niin vauva-aikana se on ollut mukana tuttipullossa ja myöhemmin omassa mehupullossa. Ruokaa ei kaupan puolella tarvita, syöminen kuuluu jonnekin muualle, ja siihen asti on hyvin aina pärjätty kun on päästy kaupasta ulos.

Terveisin ketjun aloittaja, kolmen lapsen äiti

Minulla on HYVIN temperamenttinen ja kovaääninen pikkupoika. Ja aika paljon olen valmis tekemään, että poika pysyisi tyytyväisenä eikä huutaisi pää punaisena. Juuri viime viikolla kaupassa avasin vihannesosastolla (joka siis kaupan ensimmäinen vastaantuleva) pikkuporkkanapussin ja annoin pojalle porkkanan käteen. Eikä ollut ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään kerta. Itselläni ja myös henkilökunnalla ja muilla asiakkailla on paljon mukavampaa. Ja aina ei voi ajatella niin, että lähtisi kiukuttelevan lapsen kanssa pois. Meiltä on ainakin kauppaan niin pitkä matka, eikä bensa ole ilmaista, että kun sinne on menty niin ostokset on syytä tehdä.

ottanut mitään itselleni tai lapsilleni. Mutta kyllä mäkin mieluummin ehkä ottaisin hyllystä ja maksaisin kääreet, kun alkaisin aina kotoa poistuttaessa varmuuden vuoksi piirtämään sydämiä banaanien ja omenoiden kylkiin, tai mitä nyt ikinä hätävaraksi ottaisinkaan.

Teen myös tuota että esim. suttaan viivakoodin kotoa otetuista vellipurkeista. Mun sukulaiselle kävi kerran niin että kassa oli nähnyt siellä sen laukussa avaamattoman limpparin ja hälytti vartijat sitten. No eihän se voinut mitenkään todistaa että se oli jo siellä ennenkuin meni kauppaan ja sai sitten myymälävarkaan maineen. Mieluummin mä piirrän siihen mehupurkin kylkeen jotain, kuin otan näpistelysyytteet vastaan.

Minulla on HYVIN temperamenttinen ja kovaääninen pikkupoika. Ja aika paljon olen valmis tekemään, että poika pysyisi tyytyväisenä eikä huutaisi pää punaisena. Juuri viime viikolla kaupassa avasin vihannesosastolla (joka siis kaupan ensimmäinen vastaantuleva) pikkuporkkanapussin ja annoin pojalle porkkanan käteen. Eikä ollut ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään kerta. Itselläni ja myös henkilökunnalla ja muilla asiakkailla on paljon mukavampaa. Ja aina ei voi ajatella niin, että lähtisi kiukuttelevan lapsen kanssa pois. Meiltä on ainakin kauppaan niin pitkä matka, eikä bensa ole ilmaista, että kun sinne on menty niin ostokset on syytä tehdä.

Ymmärrän kyllä että lapsia on erilaisia! Mitä tempremanttisempi lapsi on, sitä johdonmukaisempaa kasvatusta vanhempien pitäisi noudattaa. Lapsi, joka hermostuu helposti, tahtoo kovasti jne. tarvitsee ns. helppoa lasta enemmän sitä, että aikuinen asettaa rajat ja auttaa lasta hallitsemaan ja käsittelemään tunteitaan. Jos lapsi saa mitä haluaa pysyäkseen hiljaa, lapsi ei opi, kuinka niiden ikävien tunteiden kanssa tullaan toimeen.

En oikein ymmärrä että miksi ihmiset kantavat pillimehuja mukanaa. Meille on neuvolassa neuvottu, että jos on jano, juodaan vettä. Hampaat eivät kestä sokerijuomien litkemistä



Toisekseen täällä läskine maassa tekee vain hyvää joskus kokea miltä tuntuu nälkä tai jano. Eli kaupassa ei syödä mitään. Eikä juoda mitään.



Tämähän on toisten huomioon ottamista. Jos kaikki joisivat ja söisivät, pitäisi kaupan palkita vartijoita jolloin ruoka kallistuisi huomattavasti.



Ja sellaista mikä ei onnnistu, jos kaikki niin tekisivät, ei tee kukaan, joka ottaa toiset huomioon. Vain itsekkäät öykkärit syövät kaupassa. tai juovat kaupassa.



Miksi ihmeessä täällä ylipainoisten läskien massa jollakin olisi muka pakko syödä kaupassa? jos on nälkä, voi tehdä ostokset nälässä/janossa ja syödä kun on maksanut. omassa autossa.



Samoin kakaroiden kanssa.

Eli aivan yhtä sikamaista on alkaa syödä kaupassa omia eväitä. Luoja! en ole tuollaisesta kuullutkaan että jonkun pitää syödä koko ajan. Joku menee kauppaan piknikille!!!! täysin käsittämätöntä.



Missä kunnossa kakaroidenne hampaat ovat, jotka syötätte joka välissä jotain? edes kaupassa ei käydä ilman mussuttelua.

peesi

Ja lapseni (nyt 3v, 2x7v, 8v, 9v ja 13v) olen kyllä opettanut siihen että ensin maksu ja sitten syödään ja juodaan. Eikä asiasta ole tarvinnut tapella koska asia on siten ku äiti sanoo ja piste. Musta on naurettavaa selittelyä tuo et on muka pakko maksamattomia tuotteita lapsille syöttää. On taidettu työkaverillekkin opettaa pienestä pitäen toi ihku tapa kun nyt se ottaa kaupan hyllystä millon mitäkin ja syö ja juo ja kai se osan ainaki muistaa maksaakkin (joo, oon ajatellu pomolle kertoa mut en oo vielä ehtiny). T:Kaupan kassa

niin voihan ne näyttää kauppaan tullessa kassalle ja sanoa, että otin nämä varalta mukaan jos lapselle tulee nälkä.

just tätä wt-porukkaa jolta hampaat tippuvat jo parikymppisenä, mätää suussa ja maha kasvaa, siellä kaupassa syötettään.



ja sitten taas uutisoidaan miten koulutus vaikuttaa terveyteen.

No tottakai, kun wt-porukalla ei ole mitään käytöstapoja eikä itsekuria.



ruoka-aikaan syödään.

kaupassa ei syödä. ei raskaana oleva, ei 1v eikä diabeetikko. raskaana olevalle ei kaupassa valkene, että katsopas, olen raskaana. eikä diaabeetikolle, että olen diabeetikko. itsekin olen ollut raskaana eikä ole tarvinnut syödä ja lapset ovat kasvaneet normaaleiksi ilman että kauupassa syödään tai judoaan.

muutama pullo, ja maksaa sitten.