G: Miksi suomalaisen naisen ainoa tapa saada huomiota / tuoda itseään esille on olla marttyyri?
"Minä laitan AINA lapsen edun edelle enkä syönyt kolmeen kuukauteen"
"Kyllä minä jaksan tehdä kotitöitä vaikka käsi onkin kipsissä"
"Kyllä meillä siivotaan ja imuroidaa joka päivä, en voi elää liassa"
"Minä ainakin välitän lapsen hyvinvoinnista ja meille ei eineksiin kosketa"
" Minä en tarvitse omaa aikaa, lapset on tehty sitten kun omat juoksut oli juostu."
" Minä mieluummin siivoan vaikka keskiyöllä, kukaan vieras ei meille saa tulla siivoamaan"
" Kyllä minä niitä huonostikäyttäytyviä isovanhempia kestän hammastapurren, mitään en koskaan valita"
" En ikinä ota vastaan rahallista apua vanhemmiltani, aikuisen tulee pärjätä omillaan"
Jne. jne,
Kommentit (16)
Eikä oikein perspektiiviä elämään. Kaikkeen auttaa elämänkokemus, mutta sitähän ei juuri mökkiä puunatessa ja ruokaa laittaessa kerry ;-)
Uskonto sen varmaan on sanellut alun perin. Itsensä kehumista ja onnellisuutensa esittämistä pidetään omahyväisenä ja vastenmielisenä.
Jos taas valittaa väsymystä, on heikko ja laiska. Kun jokainenhan "itse osansa valinnut"
Kulttuuritausta.
Uskonto sen varmaan on sanellut alun perin. Kulttuuritausta.
Miksi tässä asiassa se kulttuuri on vahvempi kuin vaikka esiaviollisen seksin suhteen? ( vrt se oli aikanaan kauhea synti, nykyään kukaan ei asiasta välitä)
Uskonto sen varmaan on sanellut alun perin. Kulttuuritausta.
Miksi tässä asiassa se kulttuuri on vahvempi kuin vaikka esiaviollisen seksin suhteen? ( vrt se oli aikanaan kauhea synti, nykyään kukaan ei asiasta välitä)
Ehkö sellaisessa asiassa ei ole mitään logiikkaa... Mutta toivotaan, että tämä "jäänne" katoaa kulttuurista kuten esiaviollsien seksin kauhistelukin! Ei ainkaan anneta enää mallia omille lapsillemme!
Ainoa pätemisen sara äideillä on kuka kärsii eniten!
mutta mun suusta ei koskaan ole kuultu yhtäkään noista lauseista. Itse asiassa, koko mun tuttavapiirin naiset on samanlaisia kuin minä, marttyyrius on kaukana meistä.
Ikävää, että sun tuttavas on kaikki tuota lajia, mutta älä erehdy yleistämään tuota koskemaan kaikkia naisia!
en saa arvostusta. Kun en saa arvostusta, on vaikea arvostaa itsekään aina. Ja ku ei itse arvosta, ei muutkaan sitä tee. Kierre on valmis. Itse en kuitenkaan koe olevani marttyyri, joskus vaan korvien välissä piukahtaa...
Sehän on selvä asia, että lapsi menee edelle juoksuista ja että lapselle annetaan ruokaa.
ja huomaamattaan katkera pallolle jalassa? Ellei äiti ole sairaalloinen ahmija, niin hänen ateeriointinsa on lapsille silkkaa plussaa - samoin kuin se, että hän näyttää lapsille esimerkin naisesta, jolla on omiakin juttuja.
mutta mun suusta ei koskaan ole kuultu yhtäkään noista lauseista. Itse asiassa, koko mun tuttavapiirin naiset on samanlaisia kuin minä, marttyyrius on kaukana meistä.
Tuollainen minäkin tahdon olla, kun lapsi on syntynyt!
Naisella saa olla omaa aikaa ja eläää muuallakin kuin kotona. Mutta jos on lapsia hankkinut, heistä huolehtiminen on aina se tärkein juttu. Jos sattuu niin käymään että kaapissa on vain yksi leivänkannikka, niin kyllä se lapsella annetaan. Vaikka sitten äiti olisi nälästä kiukkuinen. Ja jos äiti on menossa lapsen kanssa soppailemaan ja lapsi sairastuu, niin kyllä silloin pitää jäädä kotiin sairasta lasta hoitamaan. Lapsi ei ole pallo jalassa. Jos siltä tuntuu, pitää ottaa yhteyttä vaikkapa perheneuvolaan ja hakea apua. Siivoaminen on sellainen asia joka voi aina odottaa. Lapsi menee siitäkin edelle, mutta joskus sitä vaan on pakko siivotakin.
Mutta jos on lapsia hankkinut, heistä huolehtiminen on aina se tärkein juttu.
Se ei ole lapsesta parhaalla tavalla huolehtimista että laistaa kokonaan itsestään houlehtimisen perusteet ( esim. syöminen, peseytyminen) Nukkumisesta moni joutuu tinkimään, mutta on sulaa hulluutta esim. siivota ja pyykätä kaikki vauvan nukkumahetket "kun on pakko"
kaapissa??? Hyvä äiti kuolee nälkään, antaa viimeisen leipäpalan lapselle ja kuukahtaa. Ei hyvä luoja siivetön, missä maailmassa sinä oikein elät?
Ja toinen juttu - jos lapsi sairastuu, niin kyllä isä voi lapsen kanssa olla pari tuntia, vaikka äiti shoppailemassa kävisikin. Tai vaikka jumpassa?!? Jos lapsi sairastuu KROONISESTI, niin kuule sitä pitää vain elää sitä omaakin elämää rinnalla.
Lapsi ei ole heitteillä, vaikka äiti siivoaisi. Sinulla on omituinen käsitys heitteille jätöstä. Kenties sinulla olisi syytä visiteerata jossain neuvolassa, niin sinulle kerrottaisiin, miten äiti pitää itsestään ja kodistaan huolta, VAIKKA hänellä onkin lapsia. Muuten voi pian kaaos iskeä, kun mitään ei ole saatu aikaiseksi siinä pelossa, että lapsi traumatisoituu.
terveisin "kroonisesti sairaan äiti"
Naisella saa olla omaa aikaa ja eläää muuallakin kuin kotona. Mutta jos on lapsia hankkinut, heistä huolehtiminen on aina se tärkein juttu. Jos sattuu niin käymään että kaapissa on vain yksi leivänkannikka, niin kyllä se lapsella annetaan. Vaikka sitten äiti olisi nälästä kiukkuinen. Ja jos äiti on menossa lapsen kanssa soppailemaan ja lapsi sairastuu, niin kyllä silloin pitää jäädä kotiin sairasta lasta hoitamaan. Lapsi ei ole pallo jalassa. Jos siltä tuntuu, pitää ottaa yhteyttä vaikkapa perheneuvolaan ja hakea apua. Siivoaminen on sellainen asia joka voi aina odottaa. Lapsi menee siitäkin edelle, mutta joskus sitä vaan on pakko siivotakin.
Leivänkannikka oli vertaus. En ole sanonut, että lapsi olisi heitteillä vaikka siivottaisiin tai ei siivottaisi. Jos se äiti nyt vaikka sattumoisin olisi vailla lapsenvahtia, niin kyllä hänen pitäisi jäädä kotiin sairaan lapsen kanssa sen soppailun sijasta. Järki käteen tässä hommassa. Naisella ja äidillä SAA olla omaa aikaa, mutta lapsi menee aina edelle omista mielihaluista.
Hyvin ehdin siivota ja saan jopa omaa aikaakin ihan kivasti kuitenkin.
En ole omasta kaveripiiristäni tuollaista huomannut. No yksi nainen on sellainen ihme kitisijä. Kun olivat yrittämisvaiheessa lapsen kanssa hän kitisi kaikille että kun kaikki on raskaana paitsi hän.
Kun hän sai pitkän työttömyysjakson jälkeen töitä ja oli luvannut olla juhannuksen töissä hän kitisi kun kaikki on jossain.
Kun sitten pamahti raskaaksi, alkoi _kaikki_ raskausoireet siltä samalta istumalta. Oli pahoinvointia ja heikotusta. Kaikki paikat turvoksissa ja mieliala vaihteli niin maan perkeleesti. Ja hän siis valittaa ja valittaa ja valittaa..
Mutta mitä tunnen näitä 50-60 vuotiaita (en sano että kaikki tekisivät tätä), on heissä näitä marttyyreitä, isolla ämmällä.
Esimerkkinä eräs sukulainen.
Kun HÄN on tehnyt niin ja näin. Kun HÄN joutui olemaan kotona koko ajan lasten kanssa. Kun HÄN aina on purrut hammasta. Kun HÄNELLE ollaan ilkeitä.. KAtsoisi vain peiliin. Ehkä hänelle ollaan ilkeitä koska HÄN on ilkeä...
No netissähän on oikeasti helppo valittaa ja avautua. Kukaan ei saa tietää kuka oikeasti on kyseessä. Itse en osaa puhua asioista, en edes miehelleni. Enkä kyllä oikeastaan täällä netissäkään.
Sehän on selvä asia, että lapsi menee edelle juoksuista ja että lapselle annetaan ruokaa.