Koko perhe yhdessä: millaista teillä silloin on?

mutta lasten myötä meille on selvästi muodostunut ns. naisten työt ja miesten työt. Eli jos ollaan lähdeössä, niin se väistämättä on minun vastuullani, että eväät tulee mukaan, että pyyhkeet mukana jne. Mies sitten huolehtii, että on kamera, auto on pakattu, että on bensaa, että pihakalusteet on pestynä jne jne.



Molemmat siis kyllä touhuavat, mutta erilaisia asioita. Lasten ollessa pieniä minua ärsytti, että vastuu lapsista ja kodista jäi minulle - kunnes ymmärsin, että mieskin tekee tärkeitä asioita (korjaa vaikka rikkoutuneita paikkoja, lajittelee lehtiä pinoihin tms.), mutta ne asiat ovat eri lailla tärkeitä. Kun tämän ymmärsin, niin vääntö loppui.

Mä hetken ajattelin, että olen kirjoittanut tän aloituksen itse! =D



Kyllä kohta kymmenen mammaa kysy, miks me ollaan oltu niin tyhmiä, että ollaan valittu noi ääliömiehemme, mutta multa et saa sitä kysymystä! Multa saat vertaistukea ja olkapään! Tsemiä! ;D

ja on ihanaa, jos joskus päästään tekemään jotain yhdessä :)

Varsinkin matkat on kivoja.

Kotona on kans ihan rauha maassa.

Mutta meillä siis 2 vanhinta lasta on jo teinejä.

Pari tuntii ehdinkin toivoa et lähtis jo! Heti kun lähti niin laitoin itselleni herkkuaamiaiasen ja istahdin koneelle ;D Helppoa on ...

lapset leikkivät ulkona ja lounaan jälkeen mennään rannalle ystävien kanssa.

Jos mies olisi kotona, niin en voisi istua koneella kahvia hörppäämässä vaan touhuaisin jotai muuta. Ja mies istuis koneella.

Toivottavasti kukaan ei meille näe.

Eilenkin alaston perhe lötkötteli levitetyllä sohvalla ja pussaili toisiaan.

Toivottavasti kukaan ei meille näe.

Eilenkin alaston perhe lötkötteli levitetyllä sohvalla ja pussaili toisiaan.

Vaikka nyt kuinka tulisi kuraa silmille, kerron että meillä ovat molemmat vanhemmat täysin samalla tavoin vastuussa lapsista, oltiin lomalla tai ei. Mies katsoo ihan itse että lapsilla on vaipat kunnossa (silloin kun vielä oli), syötävää ja juotavaa ja eväitä. En voisi kuvitellakaan tilannetta että lastenhoito olisi pelkästään mun vastuulla ja mies "nyhräisi omiaan". Sille ei tosiaan edes tulisi mieleen etteikö hän olisi yhtä lailla vastuussa kodin pyörittämisestä kuin minäkin.

Todellakin toivon, että teillä lapset ihan pieniä, eikä mitään teinejä :P

Tosin tuo 16 v on etä, joka ei ole meillä aina arjessa (saunoo kyllä kanssamme). Eilen paikalla 7 ja 10 vee

mies tekee remonttia, ja minä huolehdin katraastamme. En kuitenkaan haluaisi vaihtaa nyt osia, kun en osaisi / jaksaisi remontoida, vaan olen tyytyväinen, kun yhdessä suunnittelemamme remontti etenee. Mies kyllä osallistuu kiitettävästi lasten hoitoon, ja touhuaa heidän kanssaan tavallaan enemmänkin kuin minä. Siis järjestää heille kaikenlaista extraa. Jaksaa viedä uimaan jne. paljon useammin kuin minä. Minä sitten nautin rauhallisista hetkistä esim. pyykkitelineitä täyttäen ja kotia siivoillen, kun muut ovat harrastamassa jotakin kivaa. Ihan vapaaehtoisesti siis. :)

mua rassaa se, että mun vastuulla on organisoida ja delegoida ja pyytää! Olis ihanaa, jos mies oma-aloitteisesti tekisi asioita.



Ja huippua on, että miehellä on sitten otsaa vetää kilarit siitä (kuten teki viikonloppuna), että mä olen ärsyttävä ja kontrollifriikki.



Jos en olisi, meillä jäisi varmaan puolet kamoista ja toinen lapsista kotiin, kun lähdetään reissuun. Mies kun ei mieti yhtään tai ennakoi, mitä tarvitaan minnekin mukaan. Se on tietysti osin omaa syytäni, kun olen hänet totuttanut palveltavaksi, mutta vahinko on jo ns. tapahtunut, parin vuosikymmenen yhteiselon aikana.

Meillä kyllä on niin päin että elämä on helpompaa kun ollaan kaikki kotona. Mies auttaa pienten lasten hoidossa, tekee kotitöitä ja on muutenkin seurana :) Jos on ollut raskas päivä vauvan ja uhmaikäisen kanssa, saatan joskus jo kärsimättömänä soittaa miehelle että tuleeko pian kotiin. :D



Tuo nakuilu ja pussailu koko perheen voimin kuulostaa jokseenkin tutulta myös meillä...