Tämä ketju on vain karjalaisten jälkeläisille
Mikä on suhteesi Karjalaan? Miten karjalaisuus näkyi/kuului kotonasi?
Kommentit (46)
Ja meilkii karjalaisuus näkyy ja kuuluu iha murteenakii.
Karjalanpaistii ja karjalanpiirakoit pitää välil syyä.
Miu suhe Itä-Karjalaa o aika monimutkane.
Toisaalt jännä miettii niit vanhoi juttui ja toisaalt taas kauhistus mitä ne r****t on tehny "meijä maalle".
Pappa tais olla niit punasii. En tiiä nii tarkkaa. Pappa kuoli ku mie olin 4v.
Tännehä myö just rajan tällepuolelle ollaa juututtu.
siis että isäni isän isä tosiaan oli sekatyömies, ei maatalon isäntä. Isäni isä taas oli toimiupseeri. Onpa isäpitoista juttua :D
Mist niit kirkonkirjoi vois katella?
Oon vissii siin iäs, et alkaa juuret kiinnostaa ;-)
t: 8
(siis 7) että myös toki kaikki muutkin isovanhempani ovat Karjalasta, mutta 2 vaariani kuoli kun olin siinä 18 ja toinen mummoni kun olin ala-asteella, joten heistä ei ole tuoreita muistikuvia. Mutta karjalaisuus elää minussa tietylaisina mielipiteinä ja kaihona jonnekin jota en osaa selittää. Vaarini oli sodassa ja hän ei siitä koskaan sanallakaan nuorelle tytölle koskaan maininnut, tuskin puhui siitä muillekaan.
evakkona siirtyi länsirannikolle ja siellä meni naimisiin rantaruotsalaisen kanssa. Muistan, miten kertoili aina, millaista kotikylässä oli ja millaisia ihmisiä suvussa oli. Isoisoisä oli kuulemma hyvinkin kuuluisa laulaja. Ikoni mummolla oli myös nurkassa seinällä. En ole ikinä Karjalassa käynyt, joku päivä haluaisin siellä kyllä käydä.
joka oli kotoisin Taaperniemeltä, kuoli vajaa puolitoista vuotta sitten. Yksi aikakausi katosi minun ulottuviltani, mummon nuoruus oli aivan erilainen kuin minun, 70-luvulla syntyneen. Mummo oli lähes kuin eri planeetalta säästäväisine luonteineen ja hän oli kovin kotona viihtyvä, ihana vanhanajan mummo joka teki pottilohkot ja karjalanpiirakat. Jäi hyvät muistot, vielä 5 vuotta sitten olin hänen kanssaan yhdessä leipomassa piiraita jouluksi. Viime vuosinaan mummo ei enää jaksanut, mutta minä opin piirakan pyörityksen ja aion sitä jatkaa ainakin jouluisin.
Mummo ei hirveästi kertoillut Karjalasta, jonkin verran tietysti, mutta muisti alkoi jo hälle tehdä sen verran tepposia että jo kymmenen vuotta sitten vuosikymmenet alkoivat mennä joskus sekaisin. Harmittaa nyt jälkikäteen kuinka vähän muistan hänen jutuistaan! On kova ikävä mummoa, joka minua paljon hoiti kun olin pieni!