Tämä ketju on vain karjalaisten jälkeläisille

jot mie oon kova sekä itkemää et puhumaa. Samate mie naura ja laula paljo, laulummie lurauta joskus iha yksinäänki, siihe ei muit ain tarvii.

Ruokaa mie tykkää laittaa, karjalanpaistii ain vähintää jouluks, ja ussei mie yritän niit piirakoitaki väännellä, vaikkei ne ain onnistu. Miu isoäitein oli miul nuore elämäin yks tärkeimmist ja rakkaimmist ihmisist, ja miu suru oli suuri, ku hänelt pakeni järkikulta :(



Karjalaa mie e ossaa toivoo takasi, eihä se oo ennää se sama. Mut ylpee mie oon miun juuristain!

Siis isän puolen suku on kokonaan karjalasta. Isä sisaruksineen on käyneet vähän kouluakin karjalassa, tai taitaa olla, ettei isä ole käynyt, mutta vanhin sisaruksista.



Oon itse käynyt isän kotipaikalla, ja kyllä nyt tajuan, miksi ne vanhat sinne kaipaa takaisin. Puut tien varressa oli tosiaan pidempiä kuin täällä ja pellot siten varmasti myös viljavia. Kotipaikan maisema avautui kukkulalta järvelle. Sadan mentrin päässä oli pieni joki, joka laskee järveen. Tuntuu ihan kamalalta ajatella, miten mummo on siitä lapsineen joutunut lähtemään. Että vähänkö helppoa elämää tässä itse siihen verrattuna elää.

mulla alkoi juurikin soimaan päässäni "jo Karjalan kunnailla lehtii puu, jo Karjalan koivikot tuuhettuu"...



Pitäisköhän ottaa viileä suihku?



Joo, olen Etelä-Karjalasta kotoisin, mutta asun nykyään pääkaupunkiseudulla.

Ei juurikaan muistele menneitä. Joskus kertoo kuinka kotonaan Laatokan rannalla luumupuut oli runsaita. Evakkona koki olevansa syrjitty/kiusattu ja on sen vuoksi hyvinkin epäsosiaalinen ja arka. Ikänsä emäntänä ollut, mutta ei edes kaupassa itse käynyt vaan pappani hoidellut asioinnit aina.

Puoliksi olen siis karjalainen ja se näkyy tunteelisuudessani. Itku tirahtaa silmään tosi helposti sekä ilosta että murheesta. Ja kova olen puhumaan - kuten mummonikin ;-D

Karjalasta, Vahvialan kylästä. Mummon vielä eläessä, karjalaisuus näkyi pääasiassa ruuissa. Sen verran kova paikka oli lähteä kaksi kertaa omasta kodista evakkoon, ettei mummo paljoa noista joista halunnut puhua. Nyt jälkikäteen olemme saaneet mielenkiintoisia asiaoita selville hänen ja muiden kyläläisten elämästä kyseisessä kylässä ennen sotaa ja sotien välillä.

tarkoitetaan ns. vanhaa luovutettua Karjalaa, joka jäi rajojen taakse.

mulla alkoi juurikin soimaan päässäni "jo Karjalan kunnailla lehtii puu, jo Karjalan koivikot tuuhettuu"... Pitäisköhän ottaa viileä suihku? Joo, olen Etelä-Karjalasta kotoisin, mutta asun nykyään pääkaupunkiseudulla.

Karjalasta, Vahvialan kylästä. Mummon vielä eläessä, karjalaisuus näkyi pääasiassa ruuissa. Sen verran kova paikka oli lähteä kaksi kertaa omasta kodista evakkoon, ettei mummo paljoa noista joista halunnut puhua. Nyt jälkikäteen olemme saaneet mielenkiintoisia asiaoita selville hänen ja muiden kyläläisten elämästä kyseisessä kylässä ennen sotaa ja sotien välillä.

Munkin sukulaiset on Vahvialasta.

Etenkin nuo julkaisut ovat todella mielenkiintoista luettavaa.

http://www.karjalanliitto.fi/index.phtml?s=602

Karjalasta, Vahvialan kylästä. Mummon vielä eläessä, karjalaisuus näkyi pääasiassa ruuissa. Sen verran kova paikka oli lähteä kaksi kertaa omasta kodista evakkoon, ettei mummo paljoa noista joista halunnut puhua. Nyt jälkikäteen olemme saaneet mielenkiintoisia asiaoita selville hänen ja muiden kyläläisten elämästä kyseisessä kylässä ennen sotaa ja sotien välillä.

Munkin sukulaiset on Vahvialasta.

Tunnen joitakin karjalan kielen sanoja, muuten ollaan jo täysin integroiduttu suomalaisiin. Pistojärveltä oli isoisä, muut isovanhemmat kantasuomalaisia.

ja evakot. Oma isänsä kuoli jatkosodan ensimmäisenä päivänä ja mummo kasvatti yksin ison veljeskatraan.

Mummo elätti perheen olemalla pohjanmaalla pitoemäntänä ja samanlainen ammatti tuli sitten itsellekin:).

Kotona meillä isä on aina ollut kova ruoanlaittaja osaa tehdä vaikka mitä herkkuja. Meillä aina pöytä notkui kun vieraita tuli käymään .

Isäni isä oli Läskelästä. Paikkakunnalla on jopa nimeäni kantava kylä. Muistan kuinka minulle lapsena kerrottiin, että isäni isän isä oli isäntä tai jotakin...

Sittemmin kirkonkirjoja on tullut nettiin. Ilmeni, että isäni isä on ollut lähinnä sekatyömies :D Mutta tottahan sieltä esi-isistäni löytyi myös niitä isäntämiehiä. Erityisesti minua ilahdutti eräiden esiäitieni nimi. Lienk lähinnä Kristiina, mutta kirkkoherra oli käyttänyt peräti modernia kirjoitustapaa: Xstina/Xtina. Cool! :D

En ole edes käynyt Karjalassa, paitsi pari kertaa Pohjois-. MIelessäni Karjala on paikka jossa ei ollut katovuosia, männyt kasvoivat 50 metriä korkeiksi, kaikki olivat aina iloisia ja mistään ei ollut kenelläkään pula. Sekatyömiehen elämä lienee ollut toista joskus 1800-luvun lopulla...

Karjala-kysymykseen minulla on jotenkin nurja kanta. Taitaa pysyä Karjala karjalaisempana, jos pysyy osana Venäjää. Mutta vapaampi ja helpompi kulku sinne olisi mukava. Kyllä minä haluaisin nähdä sen isäni suvun tyyssijan.

Minun isäni(80v) on myös Läskelästä lähtöisin.

Taisi olla iso paikka, kun jo kolmas Läskelän jälkeläinen löytyy.

sataprosenttinen karjalainen. Nykyisen rajan takaa ei taida olla kuin äidin isä, joka on Wärtsilästä. Sodan jälkeen asettui Suomen puolella Tohmajärvelle, eli evakkomatka ei ollut pitkä. Muut isovanhemmat on rajan tuntumasta Pohjois-Karjalasta.

..eikä ole kovin paljoa kotiseudustaan puhunut. Varmasti nuo sotavuodet ovat olleet niin rankkoja ja kodista luopuminen liian kova paikka. Kerran on käyty mummon kanssa katsomassa kotiseutuaan. Välirauhan aikana isänsä rakentama sauna oli vielä olemassa, ja siellä asui joku venäläismummo.

äidin äiti on kotoisin Metsäpirtistä Koselan kylästä ja äidin isä Suojärveltä. Itse olen 70-luvun lapsia.

ovat Karjalasta, Laatokan rannalta. Tulivat evakkona tänne sisämaahan. Muistan mummon miesie-kielen ja kertomukset evakkoon lähdöstä. Kuinka talot ja navetat poltettiin, lehmät jätettiin sinne. Kylä roihusi takana. Ja sitten Taipaleenjoen ylityksen, kun pommikoneet lensivät, mutteivät kuitenkaan pommittaneet lossia. Ihan hyviä tarinoita on paljon, kun olivat Laatokan rannalla paimenessa ja tuolla oli paljon käärmeitä.

mutta muistan aina kun mummo kertoi kuinka kaunis se äänisen järvi on ja miten hän sai nähdä sen kaukaakin ja miten ne laineet liplattivat

ovat Karjalasta, Laatokan rannalta. Tulivat evakkona tänne sisämaahan. Muistan mummon miesie-kielen ja kertomukset evakkoon lähdöstä. Kuinka talot ja navetat poltettiin, lehmät jätettiin sinne. Kylä roihusi takana. Ja sitten Taipaleenjoen ylityksen, kun pommikoneet lensivät, mutteivät kuitenkaan pommittaneet lossia.



Ihan hyviä tarinoita on paljon, kun olivat Laatokan rannalla paimenessa ja tuolla oli paljon käärmeitä.

juuri lueskelin kirjeitä joita hän lähetti miehelleen kun odotti esikoistaan ja talvisota oli juuri alkanut.



Punaisia kukkia en vie koskaan mummoni haudalle koska sitä väriä hän inhosi. Tämä on perua venäläisten punaisesta lipusta... Asiat tuntuu olevan taas pinnalla kun mummon lapset alkaa olla nyt suht vanhoja ja käyvät läpi lapsuuttaan.

eipä ihmeemmin meillä näkynyt, ehkä karjalanpaistina ja karjalanpiirakoina :)

Isäni isä oli Läskelästä. Paikkakunnalla on jopa nimeäni kantava kylä. Muistan kuinka minulle lapsena kerrottiin, että isäni isän isä oli isäntä tai jotakin...



Sittemmin kirkonkirjoja on tullut nettiin. Ilmeni, että isäni isä on ollut lähinnä sekatyömies :D Mutta tottahan sieltä esi-isistäni löytyi myös niitä isäntämiehiä. Erityisesti minua ilahdutti eräiden esiäitieni nimi. Lienk lähinnä Kristiina, mutta kirkkoherra oli käyttänyt peräti modernia kirjoitustapaa: Xstina/Xtina. Cool! :D



En ole edes käynyt Karjalassa, paitsi pari kertaa Pohjois-. MIelessäni Karjala on paikka jossa ei ollut katovuosia, männyt kasvoivat 50 metriä korkeiksi, kaikki olivat aina iloisia ja mistään ei ollut kenelläkään pula. Sekatyömiehen elämä lienee ollut toista joskus 1800-luvun lopulla...



Karjala-kysymykseen minulla on jotenkin nurja kanta. Taitaa pysyä Karjala karjalaisempana, jos pysyy osana Venäjää. Mutta vapaampi ja helpompi kulku sinne olisi mukava. Kyllä minä haluaisin nähdä sen isäni suvun tyyssijan.