Voisitko jättää 10-kuisen vauvan viikoksi mummolaan hoitoon lähtiessäsi itse miehen kanssa rantalomalle?

Alle vuoden ikäistä en osaisi viikoksi jättää ja kyllä isommankin jättäminen viikoksi tekisi tiukkaa, mutta muutaman päivän lomaa voisin harkitakin joidenkin lasteni kohdalla.

Kaksi lapsistani kokisi lähtöni hylkäämisenä, toinen heistä on vihainen, jos menen muutamaksi tunniksi pois ilman, että se kuuluu rutiineihimme. Kaksi taas nauttisi olostaan mutta ottaisi minut riemulla takaisin kotiin. Näistä kahdesta toinen jaksaisi udella jälkeenpäin missä kävin ja miksi hän ei voinut tulla, mutta hyväksyisi selityksen, toinen taas miettisi asiaa mielessään ja antaisi sen sitten olla.

Meillä ei tilanteeseen tultu pelkästään " rankan vauvavuoden" takia, vaan mukaan mahtui sairauksia ja kuolemaa, kaksi muuttoa, pakon sanelemana tapahtunutta erillään asumista jne. Ja sitten vielä päälle normaali vauvan syntymän aiheuttama stressi valvomisineen ym.



En jaksa uskoa toisten näkemyksiä siitä mikä oli meidän perheelle tuolloin parasta.

Tehty mikä tehty, mutta minusta sinulla on jotenkin tosi kevyt suhtautuminen asiaan. Ehkä se on pakon sanelemaa puolustautumista, mutta silti.

Vierailija:

Meillä ei tilanteeseen tultu pelkästään " rankan vauvavuoden" takia, vaan mukaan mahtui sairauksia ja kuolemaa, kaksi muuttoa, pakon sanelemana tapahtunutta erillään asumista jne. Ja sitten vielä päälle normaali vauvan syntymän aiheuttama stressi valvomisineen ym.

En jaksa uskoa toisten näkemyksiä siitä mikä oli meidän perheelle tuolloin parasta.

Eipä ole itselle tullut mieleenkään.

Lapsi muistaa sen vieläkin-pahalla.. Ja oli meilläkin kyllä tosi kurjaa ne vikat päivät, ikävä oli hirvittävä! 10.kuista emme ole antaneet edes tunniksi hoitoon. ei ole ihan tervettä haluta noin pahasti " irottaa arjesta" .

sillä en voisi nauttia lomasta ilman lasta, vaikka se ajatuksena viehättäisikin. Ikävä olisi liian kova, en nauttisi olostani.

Ei kai kukaan normali äiti voisi nauttia rantalekotteluista jos joutuisi noin pitkän ajan olemaan erossa vauvastaan.

Kenties olisi hyvä totuttaa lapsi kylässäoloon, ettei näin kävisi. Itse olen (samoin kuin muut meidän suvun lapset) ollut parivuotiaasta lähtien viikon pari kerrallaan mummoloissa hoidossa ja hauskaa oli. Kurjaa ei ole ollut kenelläkään vaan kaikki aina mielellään haluavat isovanhempien luokse.

Vierailija:

Lapsi muistaa sen vieläkin-pahalla.. Ja oli meilläkin kyllä tosi kurjaa ne vikat päivät, ikävä oli hirvittävä! 10.kuista emme ole antaneet edes tunniksi hoitoon. ei ole ihan tervettä haluta noin pahasti " irottaa arjesta" .

Muistan vieläkin lapsuuden pitkät kesälomaviikot mummulassa. Ja olin reilusti alle kouluikäinen ja sisarukseni ihan taaperoita. Veljeni taisi olla 1½ kun oli reilun viikon mummulassa (meidän sisarusten kanssa). Itse olen varmaan ollut samanikäisenä.

Enkä todella muista pahalla! Mummulla oli aina meille aikaa ja tehtiin kaikkea kivaa :)

Eka näin pitkä reissu tosin, näkee edelleen mummoa ja vaaria viikottain, yöksi ei mene enää kuin maks 2-3kertaa vuodessa yhden yön kerrallaan ja ikää on jo 10v. Kaikki ei ole kyläluutia ja toiset ihan oikeasti ovat kiintyneitä vanhempiinsa ja perheeseensä syvästi. Että ööh vaan itsellesi.

Pelkäisin koko ajan että lapselle iskee ikävä (niinku on käyny jo 1 yön kylässä) ja oma lomani olisi pilalla

jos pystyy tuosta vaan jättämään 10 kk ikäisen vauvan noin pitkäksi aikaa vain itse lomaillakseen.

Pari yötä vielä menisi.

...hauskoja nämä hulluksi haukkujat =DDDDDDDD



Niin, en voisi siis itsekään jättää enkä ole ketään kolmesta lapsestamme jättänytkään. Eräs sukulaispariskuntamme on nyt jättämässä esikoisensa...ovat tosi kivoja ja fiksuja ihmisiä, olen vain itse järkyttynyt heidän ratkaisustaan. Ajattelin tehdä pikakyselyn ja sitten vähän peilata itseäni, olenko liian kiinni kenties lapsissani.

Suomalaisuude perinteeseenhän kuuluu vahvasti juur tällainen " itsenäistäminen" ja niinpä keskuudessamme kulkeekin runsain mitoin ahdistuneita, puhumattomia, itsestään vierautuneita aikuisia, jotka yrittävät opetella pinnallisen työ-elämän pelisääntöjä pärjätäkseen tässä megatrendikkäässä yhteiskunnassamme. Ja ovat ihan pihalla. Kohta suurin osa suomalaisista työ-elämässä sinnittelijöistä. meni vähän kauas, mutta niin menee lapsenkin ongelmat jos tuossa iässä saa ruveta itsenäistymään.

kun lähdettäisiin miehen kanssa kaksistaan reissuun. Olen kyllä muutaman kerran yhden yön ollut poissa kotoa kerrallaan, mutta silloinkin on poika, varsinkin yöllä herätessään, itkenyt äidin perään, on hoitajan ollut isä tai mummo.



Eli en kyllä jättäisi viikoksi...

saati vauvaa. Sitä paitsi imetin vielä tuossa vaiheessa eli sikälikin mahdoton ajatus. Onneksi. Joskushan isät keksii näitä ja sitten haukkuu äidin hysteeriseksi kun se panee hanttiin.



Yhdeksi yöksi tuttuun mummulaan jätän 3-vuotiaan, en edelleenkään pidemmäksi aikaa. 2 yöksi jos ihan pakko.

Jos 10kk ikäistä ette antaisi edes tunniksi hoitoon, niin miten se voisi olla sitten helppoa 4 vuotiaalle. Meillä 2v poika ollut yhden yön silloin tällöin mummolassa yötä ja tykkää tosi paljon olla siellä. Ja myös mummo nauttii että lapsi tulee sinne hoitoon.

Tuon ikäistä en jättäisi edes vuorokaudeksi. Uskon tässä asiassa enemmän asiantuntijoita, siis lapsen psyykkistä kehitystä tutkineita asiantuntijoita, joiden mukaan hyvä nyrkkisääntö on 1vrk eroa ikävuotta kohden. Eli vasta 7-vuotiaan voi jättää viikoksi.



Täytyy tosiaan olla jotain pahasti vialla vanhemmissa, jos voivat hyvillä mielin lähteä lomailemaan ja hylätä vauvan. Ja kyllä, vauva tuntee itsensä hylätyksi. Vauva ei ymmärrä, että äiti ja isä on " vain" viikon poissa ja tulevat sitten takaisin. Kauhea stressi vauvalla, kun ei ymmärrä missä ne rakkaat ovat ja miksi hänet jättivät :(

Vastaus on aivan toinen mitä täällä lukee. Ihan turha kysellä täältä, kun vastauksen jo tietää.



Ja ihan turha luulla, että perhe pysyy kasassa jos ei saa välillä miehen kanssa puhaltaa uutta himoa suhteeseen.