Soitteleeko anoppinne pojalleen päivittäin?

ja ennemminkin merkki jostakin oudosta riippuvuudesta (napanuora pahasti katkeamatta eikä anopilla mitään muuta elämää itsellään) kuin oikeasta välittämisestä. Kyllä todellakin riittää harvemmat soittelut! Ja ihan hyvät välit ainakin meillä on, anoppi ei muutenkaan mitenkään tunge nokkaansa meidän asioihin eli ei tivaa, neuvo, utele kaikkea..



Mä en ap varmaan jaksaisi tuollaista kuin teillä ap :O Siis ihan jo sekin, että eivät meidän kaikki asiat ole yhtäkuin anopin asiat. Kunnioitus pelaa onneksi puolin ja toisin!

mieheni puhuu äitinsä kanssa ehkä kerran kuussa (eivät ole kovin läheisiä) ja minä puhun oman äitini kanssa 1-2 kertaa viikossa (ollaan aika läheisiä).

Ei soita miehelle, eikä minulle, kuin jos on erityisen tärkeää asiaa. Ehkä kerran vuodessa ovat puhelinyhteydessä mies ja anoppi. Usein minä jo patistelenkin miestä soittamaan ja kyselemään kuulumisia.



Oma äitini soittelee vähintään kerran kuussa, helposti useamminkin.



Välit on hyvät, ei mitään ongelmia kummankaan vanhempien kanssa. Ehkä appivanhemmat meille molemmille ja lapsillekkin vähän etäisemmät ihan siitäkin syystä etteivät pidä yhteyttä, huomioi samalla tavalla lapsia yms.

Mutta appiukko soittaa lähes joka päivä. :)



Ja jos johonkin reissuun lähdetään ja hän tietää, soittaa taatusti ennen kuin perille on päästy ja vielä iltasella myös. Välillä miehen kanssa naureskellaan näitä "varmistussoittoja". No, hyväähän appi tarkoittaa. Välillä mies tosin tuskastelee, kun isänsä on joka paikassa neuvomassa, ihan kuin yli kolmikymppinen poikansa ei mitään itse ymmärtäisi. ;)



Veljiensä kanssa mies soittelee myös lähes päivittäin. Paljon ovat keskenään tekemisissä ja on hienoa, että apua löytyy aina tarvittaessa puolin ja toisin. Meidän lapset ovat isovanhemmille tärkeitä ja parisen kertaa viikossa käydään kylässä.



Anoppi on tosi asiallinen ja mukava. Ei puutu meidän asioihin, jollei neuvoa jostain syystä kysytä. Appiukko sen sijaan välillä yrittää päsmäröidä neuvoillaan, mutta ei sentään tule toteuttamaan niitä neuvojaan meidän puolesta. :)

tasapuolisesti vähintään kerran päivässä. Anoppi on mukava ihminen ja mielelläni juttelen hänen kanssaan. Korvaamaton apu lasten ja koirien hoidossa.

äitinsä kanssa mutta ihan positiivisessa mielessä. Soittelevat ehkä pari kertaa viikossa. Enemmän tuo anoppi haluaa kuulla kuulumisia lapsista ja jutella heidän kanssaan. Olen onnellinen, kun olen saanut mukavat appivanhemmat sillä itselläni on huonot välit omien kanssa.

soitteli monet kerrat saman päivän aikana ja oli "opettanut" poikansa raportoimaan hänelle kaikki meidän asiat. kaikki, mitä kaupasta oltiin ostettu, mihin mennään, koska, miksi jne.. piti saattaa anopin tietoon.



soittorumba saattoi sunnuntainakin alkaa seitsemän aikaan aamulla, milloin olisimme saaneet nukkua pidempään. anoppi vonkas poikaansa koko ajan luokseen käymään ja jos poika ei heti mennyt, soitteli niin kauan kuin tämä meni. pojan piti olla 24/7 anopin käytettävissä.



olimme ex:n kanssa sopineet esim. että ruoka on neljältä, kun hän pääsee töistä. anoppi teki usein niin, että soitti poikansa hänen luokseen syömään ja poika tietenkin meni. mulle vaan ei voinut ilmoittaa ja parhaimmillaan odottelin ruuan kanssa parisen tuntia turhaan.



anopin ensimmäinen kommentti oli meidän ensi tapaamiselle, että olen vienyt hänen poikansa, kun oli ollut yötä pois hänen luotaan. (mies siis seurustelun alkuaikoina asui vielä vanhemmillaan.)

appivanhempien kommentti esikoisen odottamisesta kuultuaan oli, että "meidän poika ei sitten siihen lapseen koske, eikä lasta hoida". mitään muuta odotuksen aikana ei vauvasta sanoneet.



sitten meni pinna ja heitin miehen pihalle. arvatkaapa, minne muutti? :)

Mieheni ja anoppi olleet aina läheisiä. Nyt kun mieheni on perustanut kanssani perheen, anoppi soitelee edelleen pojalleen päivittäin ja kyselee kaiken mahdollisen.

Ikää meillä jo yli kolmekymmentä enkä ihan ymmärrä tämmöistä. Tosin anopilla ei mitään muuta elämää ole kuin miehensä ja poikansa ja muutama sukulainen.

Onko miehillänne näin läheiset välit äitinsä kanssa edelleen?