Soitteleeko anoppinne pojalleen päivittäin?

Ja nyt sitten erotaan 15 vuoden jälkeen ja tuskin saa vieläkään napanuoraa katkaistua. Muuttaa lähemmäs vanhempiaan...Mamma varmaan ruokkii ja hoitaa taas pyykit, kun on viimein päästy pahasta vaimosta eroon.



Minä tietenkin hoidan ja huolehdin kaikesta lapsiin liittyvästä.

Toisaalta OK, koska näin äitinsä voi asua kotonaan. Ei se minulta ole pois, että poika huolehtii. Tosin käy siellä miehen molemmat siskotkin... eri aikaan tosin

saatetaan puhua 30 min-1,5 h/päivä

mutta vaikka asuu satojen kilsojen päässä, nii pompottaa tyyliin "kukaan ei oo leikannu ruohoa kolmeen viikkoon" ja mieheni pitäs mennä leikkaamaan, tei että "en saa nyt varmaan joulukuusta kun kukaan ei tuo"... Sellasta syyllistämistä, kun on tottunu että miehen pitäs olla lähempänä hyysäämässä, mutta kun perhana meni ja perusti perheen 3 vuotta sitten...



Niin on anopilla tytärkin lähempänä, mutta kun miesten ja naisten työt on ihan erikseen... juu...

Soitteleeko äitinne/ te äidillenne päivittäin?



Kun näitä huonoja anoppisuhteita tuntuu riittävän, niin täytyy olla niin, että kys. henkilöillä on oltava muutenkin huonot ihmissuhteet. Anoppi-miniä-suhde ei voi olla ainoa syy epäluuloon, riitaan, vainoamiseen.

Ja mikseivät nämä anopeistaan kärsivät miniät ikinä puhu siitä, millainen anoppi heidän miehillään on?! Edes esimerkkinä, vertaillen tms.

joka ei tuppaudu, ei soittele joka päivä, eikä edes joka toinen tai kolmas, mutta on aina mielellään hoitamassa lasta jos vaan suinkin saa tai on mahdollisuus, ja jonka apuun voi aina luottaa. Eikä ikinä puutu lasten kasvatukseen tai tunge mielipiteitänsä kysymättä. Reilu äiti, ja tuskin anoppina tai mummona yhtään huonompi.



Samoin muita läheisiä ystäviä ja sukulaisia, mutta kukaan ei kyllä pompota ketään edes takaisin. Ja onhan se miehen oma asia, haluaako hypätä äidin pillin mukaan vai ei. Ymmärsin asiaa tai en.

Minä ehdotin tätä miehelleni, kun perheen perustin.



Minun lapsuuteni perheessä oli itsestäänselvyys, että kummatkin vanhemmat soittivat omille vanhemmilleen joka päivä. Tämän koin rakkaudeksi ja huolenpidoksi.



Itse omaksuin tuon tavan, ja ihan joka päivä en vanhemmilleni soita, koska meitä on muitakin lapsia, mutta mieheni on anopin ainokainen. Sain miehen vakuuttuneeksi, että anoppi varmasti arvostaa elettä. ja niinpä tuo onkin arvostanut. Kerran mieheni paljasti, että alkoi soitella vaimonsa ehdotuksesta, ja anoppi kiitteli vuolain sanoin minua.

ja pojilleni jos ovat isällään. olemme siis eronneet. olen sitten varmaan sellainen vainoaja anoppi tulevaisuudessa :-D

anoppi miehelleni eikä mun äiti minulle päivittäin, pari kertaa kuussa lähempänä oikeaa. Ehkä kerran kuussa nähdään molempien vanhempia, välimatkaa noin 15 km kumpaankin mummolaan. Soittavat kyllä jos on jotain asiaa, mutta eivät siis vainoa. Lapsille soittavat tosin useammin sekä mummot että ukit, lapset jo koululaisia. Tykkäävät kysellä lasten kuulumisia suoraan heiltä, mikä meistä ihan mukavaa.

on mun äidin kanssa hyvät välit, soitellaa melkein päivittäin.

Ja anoppi on anoppi, jolle mun mies on se oma pikkuvauva jota sen pitää suojella kaikelta pahalta.

Puolustaa poikaansa vaikka tietää pojan tehneen väärin.



Ja usein mun äiti myöskin puolustaa miestä,

ei hauku, kunnioittaa. On melkein enemmän tekemisissä kun mun kanssa :D



Ottaisin äitini ihan mielelläni anopikseni.

Ainakin näillä kokemuksilla.

Ja aina äiti leipoo miehelle pullaa :)

anoppi soittaa miehelleni vain jos on tärkeää asiaa. Useimmat kiireettömät asiat kertoo minulle ja välitän tarvittaessa tiedon miehelleni. Minä soitan anopilleni melkein jokapäivä ja ihan mielelläni. Anoppi soittelee harvoin kun tietää että minä soitan silloin kun on sopiva hetki (eli en ole nukuttamassa lapsia, syöttämässä jne) eikä halua häiritä.



Äitini kanssa soittelemme 1-6 kertaa /viikko.



Ja kaikkiin näihin "soittelusuhteisiin" olen tyytyväinen.



Ja minulla on tosi kiva anoppi ja äiti.



- yksi tyytyväinen miniä (pitääkin soittaa vielä tälle päivälle anopille)

elinaikanaan ei juurikaan soitellut. Mies soitteli hänelle ehkä kerran kahdessa viikossa. Kerran kuukaudessa ehkä kävimme kylässä. Matka oli pitkä.

kun he ovat naimisissa?

Mieheni ja anoppi olleet aina läheisiä. Nyt kun mieheni on perustanut kanssani perheen, anoppi soitelee edelleen pojalleen päivittäin ja kyselee kaiken mahdollisen.

Ikää meillä jo yli kolmekymmentä enkä ihan ymmärrä tämmöistä. Tosin anopilla ei mitään muuta elämää ole kuin miehensä ja poikansa ja muutama sukulainen.

Onko miehillänne näin läheiset välit äitinsä kanssa edelleen?

oman äidin kanssa soitellaan se 1-7 kertaa viikossa, asioiden mukaan, ei sen takia, että on velvollisuus. Lapsille molemmat vanhempani soittelevat isovanhempien ja lasten yhteisistä jutuista.



Ja kyllä olen sitä mieltä, että marttyyri-anopit ne ongelmat aiheuttavat. Lapset jo totesivat, että onko pakko nähdä appivanhempia lomalla joka päivä, eikö kerta viikossa riitä. Tähän totesin, että riittää. Ja tiedän, että taas saan haukut niskaan.

No ei soita. Anoppi ei ole soittanut pojalleen pariin vuoteen.

Syy: piti valita; äiti vai vaimo?`

anoppi ei juuri koskaan soita, ellei ole jotain tuiki tärkeää kysyttävää. Mieheni soittaa vanhemmilleen tarpeen mukaan, ehkä kerran viikossa.

Minun äitini taas soittelee melkein joka päivä.



Meneekö se tosiaan niin, että tytölleni saan soitella sitten kun hän menee naimisiin. Mutta poikaan pitää laittaa välit poikki kun hän menee naimisiin.



Ai niin, kukkaron nyörejä voin sitten miniän hyväksi aukoa, että hän saa lapsellen burberryn vaunut ja hienot toppapuvut. Mutta pojalle en saa soittaa kuulumisia.

Jos mieheni on töissä tai mies muuten ei vastaa, hän soittaa heti minulle. Todella kyllästyttävää.



Oma äitini soittaa ehkä viikottain tai mä sille, sähköpostia kirjoitellaan lisäksi.

yleensä saan patistella miehen soittamaan, kun musta olisi hyvä edes jotain yhteyttä pitää

Ollaan oltu yhdessä 17v ja siitä naimisissa 13v eikä anoppi oo soittanut pojalleen sinä aikana kun pari kertaa. Pitää varmaan mennä maailman kirjat sekaisin jos anoppi pojalleen soittaa.

Appi soittaa ehkä n.1 tai 2 krt kuussa.

Aikasta lähekkäin asutaan n.10km

mut kylässäkin käyvät vaan n.3krt vuodessa lasten synttäreillä. Anoppilaan saa mennä käymään vain anopin kutsusta muutaman kerran vuodessa.

Molemmat ovat eläkeläisiä eli ei taida meikäläinen olla toivottu miniä... Eikä oma poikakaan heitä tunnu kiinnostavan saati lapsenlapset! =(