Kaveri sai tytön..neljännen!!

En oikeastaan tätä ennen tajunnut, miksi isäni aina dissasi minua. Mutta kai se oli niin pettynyt kun olinkin tyttö. Minusta vielä luultiin, että nyt tulee poika. Äidilleni se ei ollut pettymys, että sai neljä tyttöä.

Mutta kai se nyt on sille isälle elinikäinen pettymys jos ei yhtään poikaa ole saanut.

Odotan kolmatta, ennestään on kaksi tyttöä, ja oikeasti haluaisin tästäkin mieluummin tytön, mutta poikakin kelpaa. Minua ärsyttää suunnattomasti kommentit, joissa vihjataan, että toivoisimme tästä kolmannesta poikaa.



Eikä miehenikään todellakaan tule olemaan pettynyt jos saamme tytön.

Mutta pojistakin olin hyvin iloinen. Lopulta sain sen tytönkin, mutta vasta vuodet sitten opettivat, että se oli oikeasti hieno juttu. Eihän sitä voi edes oikein kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut.

ja kas kummaa tää viimeinen tyttö on isänsä ehdoton silmäterä ja ilon aihe. Joskus vahingossa sanonut mulle, että kaikkein rakkain.



Olisi omituista, että joku ulkopuolinen tätä meidän lapsikatrasta surkuttelisi : )



ja se joka tyttöjen murkkuikää sääli, mietippä kymmenen vuotta eteenpäin, tytöt kuitenkin vetää aina kotiinpäin, lue vaikka näitä ikäviä anoppijuttuja täältä.



Ja yhtään en poikien vanhempia väheksy, en tietenkään. Kai jokainen täysjärkinen omia lapsiaan rakastaa, oli ne kumpaa sorttia tahansa.

Mutta pojistakin olin hyvin iloinen. Lopulta sain sen tytönkin, mutta vasta vuodet sitten opettivat, että se oli oikeasti hieno juttu. Eihän sitä voi edes oikein kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut.

Mä kaipasin isää, se ei koskaa oikeastaan ollut mun elämässä läsnä. Sain kaksi tyttöä, vaikka aina olin toivonut poikaa, kun sain pojan tuntui että se on nyt tässä, nää lapset. Kaikkia rakastan ja tyttöihin en ole ollut pettynyt, mutta kyllä voi kaivata myös sellaista mitä ei ole ollut tai saanut.

Se nyt puuttuis että olis monta tyttöä ja kaikilla mukeloita joita olis roudaamassa meille hoitoon, ei kiitos!

Vaikka ihan sydämestäni tiedän että vanhemmat itse varmaan ovat ihan onnellisia ja tyytyväisiä, niin ainakin toivon.



Kun itsellä on sekä poikia että tyttöjä ja tietää että ei se kuitenkaan ole sama, tyttö on tyttö ja poika on poika, tytöstä ei saa poikaa ja pojasta ei saa tyttöä. Joten on ihana onni että on molempia. On ihanaa kasvattaa poikia ja tyttöjä.



Mä sanon ihan suoraan että olisin varmasti kokenut jääväni paitsi jostain jos olisin saanut vaan sitä toista sukupuolta. Jo pienenä mun haave oli että tyttö ja poika, nyt niitä on enemmän, 2 tyttöä ja 2 poikaa.



En halua elvistellä, kerroin vaan omat tuntemukseni ja sen mitä mä ajattelen.

Ja kyllä, vähän kadehdin kaikkia, joilla useampia lapsia ja vielä niin, että samaa sukupuolta. Pelkään, että lapseni eivät aikuisena ole yntä läheisiä kuin olisivat samaa sukupuolta olevan sisaruksen kanssa.



Mutta rakastan molempia lapsiani, heillä on valloittavat persoonat enkä aktiivisesti ajattele heidän sukupuoliaan. Molemmat ovat vielä aika kaukana kaukana perinteisitä sukupuolistereotypioista, ei saanut isi kalakaveria pojastaan enkä minä saa pukea pinkkiin pikkuprinsessaa :-)

Voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että minulle sukupuolella ei ole väliä. Minulla on kaksi poikaa ja kolmatta lasta toivotaan. Onneksi ei tarvitse itse valita, kumpi mahdollisesti tulee. Sairas ja/tai vammainenkin on tervetullut, vaikka tervettä tietysti toivotaan.



Kyllä ihan hirvittää, että ihmiset oikeasti kokee niin voimakkaita tunteita, jos oma tai jonkun muun lapsi on väärää ja ei-toivottua sukupuolta. Ihan järkyttävää.

Neljän samanmerkkisen lapsen äitinä voin sanoa että asia on juuri näin. Kaipuu unelmasta ja lasten rakastaminen on kaksi eri asiaa. Jotkut ne sekoittavat keskenään, mutta se on sitten ihan aikuisen omaa kypsymättömyyttä.

Ja tabulla tarkoitetaan sita ettei siita saisi puhua. Se etta on jo monta lasta ja toivoisi vaikka yhden sita toistakin sukupuolta, ei tarkoita sita ettei olemassaolevia lapsiaan rakastaisi ja arvostaisi !! Se on vain sita ihmisen kaipuuta etta perhe olisi "taysi". Se ei ole pettymysta lapseen itseensa, vaan todellakin sita kaipuuta. Ei siita tarvitse asiasta tietamattomien heti hyokata kimppuun ja syyllistaa, se sattuu tarpeeksi muutenkin.

Neljän samanmerkkisen lapsen äitinä voin sanoa että asia on juuri näin. Kaipuu unelmasta ja lasten rakastaminen on kaksi eri asiaa. Jotkut ne sekoittavat keskenään, mutta se on sitten ihan aikuisen omaa kypsymättömyyttä.

Meillä on VIISI ihanaa tyttöä, jokainen on valloittava oma persoonansa...

terve lapsi on aina ihana juttu. Terveen lapsen saanti ei ole itsestäänselvyys.

saattaa ollakin murheissaan, ainakin aluksi, siitä että tämäkin tulokas oli tyttö. Ajatukseni pohjaan ihan siihen mitä omina opiskeluaikoina synnärillä harjoittelussa näin.



Olin siis opiskelemassa terveydenhoitajaksi ja pakollisessa harjoittelussa osastolla missä oli yhdistettynä synnyttäneiden huoneet ja pari synnytyssalia. Kerran sitten tuli äiti synnyttämään ja sai perheen 3:nnen pojan. Kun lastenhoitaja oli punnitsemassa ja pesemässä vauvaa ja kätilö istukkaa tarkistamassa, isä ja äiti huokailivat; poika, taas poika. Ja samaa huokailua jatkui koko se 4pv mitä äiti ja lapsi osastolla viettivät. Ihan ääneen, kaikkien kuullen puhuivat siitä että vieläkö jaksaisivat alkaa tyttöä yrittämään. Kävi erittäin selväsi että tätäkin lasta oli alunperinkin yrittetty vain ja ainoastaan siksi että haluttiin tyttö. Kertoivat myös että jos perheen toinen lapsi olisi ollut tyttö, tätä kolmatta ei olisi yritettykään. Ja joka myös osoittautui "pettymykseksi".



Minä olin sanalla sanoen järkyttynyt. Normaalin oloinen perhe ja tuolla tavalla kaikille puhutaan kuinka pettyneitä olivat lapsen sukupuoleen. Mielessä kävi että eivät olisi ansainneet ainuttakaan. Kaikki lapset terveitä ja sukupuolta sairastetaan niinkuin siihen nyt maailma kaatuisi.

Jos ääliöitä on ne jotka surkuttelee "yhden sukupuolen katraita" niin vielä typerämpiä on musta nää "pojat on kauheita"- tyypit. Voi video mä sanon! Kyllä se lapsi on ihan just niin kauhee kuin sä teet siitä!! Oli se sitten tyttö tai poika! Ja kyllä, mulla on poikia, niin että kolahti kai, mutta mulla on myös tyttöjä! Ja on muuten villejäkin tyttöjä rauhallisten lisäksi.

Jos ääliöitä on ne jotka surkuttelee "yhden sukupuolen katraita" niin vielä typerämpiä on musta nää "pojat on kauheita"- tyypit. Voi video mä sanon! Kyllä se lapsi on ihan just niin kauhee kuin sä teet siitä!! Oli se sitten tyttö tai poika! Ja kyllä, mulla on poikia, niin että kolahti kai, mutta mulla on myös tyttöjä! Ja on muuten villejäkin tyttöjä rauhallisten lisäksi.

salavihkaa vaihtaa se vauva toiseen ennen Kättäriltä lähtöä. Koska pitäähän joka perheessä nimenjatkaja olla ja isällä kalakaveri.

Tai vaikka muuhun "miehiseen" harrastukseen?

Kai laitoitte onnitteluviestiä takaisin ja totesitte et nyt teil on oma viestijoukkue kasassa! :)

Vaikka ihan sydämestäni tiedän että vanhemmat itse varmaan ovat ihan onnellisia ja tyytyväisiä, niin ainakin toivon. Kun itsellä on sekä poikia että tyttöjä ja tietää että ei se kuitenkaan ole sama, tyttö on tyttö ja poika on poika, tytöstä ei saa poikaa ja pojasta ei saa tyttöä. Joten on ihana onni että on molempia. On ihanaa kasvattaa poikia ja tyttöjä. Mä sanon ihan suoraan että olisin varmasti kokenut jääväni paitsi jostain jos olisin saanut vaan sitä toista sukupuolta. Jo pienenä mun haave oli että tyttö ja poika, nyt niitä on enemmän, 2 tyttöä ja 2 poikaa. En halua elvistellä, kerroin vaan omat tuntemukseni ja sen mitä mä ajattelen.

Itse yhden lapsen äitinä vähän säälin neljän lapsen perheitä. Itselleni oma aika ja muukin kuin lapsiperhe-elämä ovat niin tärkeitä, että neljä lasta olisi kauhuskenaario.

Toivoin tästä kuudennestakin tyttöä, mutta toisin kävi. Nyt en voisi ajatella ketään muuta siihen "tilalle". Toki jos olisi ollut tyttö niin yhtä rakas olisi !

Ihan sääliksi käy, ovat varmasti hyvin suruissaan lapsen vanhemmat.