sain tietää olevani raskaana, 5:lla kuulla

pitäs diagnosoida mielenterveys ja ottaa pakkohoitoon.. ei taida onnistuu ap:n kohdalla

pitäs diagnosoida mielenterveys ja ottaa pakkohoitoon.. ei taida onnistuu ap:n kohdalla

Se on vain muodollisuus, mikä laitetaan syyksi abortille. Jos raskauden haluaa keskeyttää se onnistuu.

En ole voinut koskaan sietää melua, kirkumista, pommin jäljiltä olevaa kämppää jne.



Tätä pelkäsin etukäteen, koska vierailut lapsiperheissä oli rankkoja mm. melun takia, joka aiheutti päänsärkyä. Sotku aiheuttaa pahoinvointia, en voi sietää likaa ja epäjärjestystä.



Yllättäen meidän lapsi onkin ollut mitä hurmaavin ja rauhallinen temperamentiltaan. Perhe-elämä on aina ollut harmonista, onnellista -ja rauhallista. Leluja kyllä on pitkin, mutta ne saa siivottua. Yhtäkään negatiivista asiaa en keksi, yhteiselo lapsen kanssa on vain niin antoisaa ja ihanaa, vaikka olosuhteet ei ihanteelliset olisikaan (asumme "yksin" ulkomailla, mies paljon töissä ja matkoilla, turvallisuussyistä joudumme rajoittamaan liikkumista ulkona jne.)





Onnea odotukseen! Lapsi on lahja.

Lähtökohta lienee että olet raskaana ja perusoletus on että syntyy terve lapsi.



synnytyksen jälkeen:

- joko annat vauvan adoptioon, jolloin punnitset sen että kestätkö luopumisen tuskan nyt ja koko elämäsi ajan, silloinkin jos parisuhteenne katkeaa ja olet ihan yksin



-pidät vauvan yhdessä miehesi kanssa ja miehesi kasvaa hänen näköiseensä isyyteen, ei ehkä kenties pienen kanssa ole kovin läheinen, mutta ehkä mieluusti opettaa musiikkiasioita ja touhuaa hänen kanssaan kun lapsi on esim. kouluiässä jne. Varma et voi tietenkään olla parisuhteestanne ja siitä ottaako mies isän roolia



-pidät vauvan jokatapauksessa, vaikka yksinhuoltajana, tähän asennoituisin itse kartoittamalla turvaverkkoni ja miettimällä jo nyt saako apua omilta vanhemmilta, sisaruksilta, muilta sukulaisilta tai ystäviltä, jos mistään ei apua ole saatavilla, niin jo nyt olisin yhteydessä neuvolan tarjoamiin tahoihin siitä että saisin tukiperheen/tukihenkilön ja kartoittaisin kaikki mahdolliset lapsenhoito- ja kodinhoitopalvelut omaan maksukykyyn mukautettuina Jos yksinhuoltajalla on varaa palkata hyvin lapsenhoitoapua, ostaa siivouspalvelua ja tilata ruokaostokset suoraan kotiin, niin se jo auttaa kovasti



Ennen kaikkea, vauva on vauva vain hetken, jos pohdit nyt vain vauvan kanssa tai pienen lapsen kanssa elämistä, niin aika suppealla näkökulmalla asiaa punnitset. Jos elät vaikkapa 80-vuotiaaksi, niin sinulla olisi vielä 46 vuotta aikaa, josta ajasta lapsi olisi alaikäinen vain 18 vuotta, 28 vuotta aikaa nauttia aikuisen lapsesi seurasta ja yhteydenpidosta vailla lain sälyttämää huoltajuutta (tosin se tunnesuhde ja huolehtiminen rakkaastaan muuten lienee se vanhemman painavin ja samalla antoisinkin osuus oli lapsi sitten vaikka 50v.). 6 vuoden päästä lapsi on jo eskarissa, ei se puklua ja rääkymistä sisältävä osuus mahdottomasti kestä. Kouluikäinen käy koulun jälkeen kotona vain kääntymässä välipalan ja läksyjen verran ja taas vietiin kavereiden ja harrastusten pariin, tuskin pyörii "liikaa" enää siinä vaiheessa kotona.



Mitä tulee meteliin, niin kyllä, jos lapsia on enemmän kuin yksi, etenkin jos poikia tai jos kavereita on kylässä, niin meteliä kyllä tulee. Mutta jos ajatellaan musiikkiasiaa, niin aina voi tehdä erilaisia järjestelyjä, esim. studio-tyyppinen huone asunnon yhteyteen tai erilleen kotoa, johon lapsilla ei olisi asiaa ollenkaan jne. jne.



Organisointia ja mielikuvitusta kehiin vaan. Totta on kuitenkin että sen aikaa kun vauva on pieni, on se "pallo jalassa", mutta tuo aika on vain hetken.

Parisuhteenne ei tule koskaan enää olemaan entisellään -mitä tahansa teetkin. Ette voi palata enää menneseen, ette etenkään abortin kautta. Joudut suunnittelemaan elämäsi uudelleen joka tapauksessa. Kannattaa valita se pienempi paha ja ottaa vastaan tämä lapsi. Ja jos synnytyksen jälkeen olet edelleen sitä mieltä, että et lasta halua, anna pieni ihanuus adoptioon rakastavalle pariskunnalle -tällä tavalla teidän ei tarvitse halveksia toisianne miehesi kanssa, toisin kuin todennäköisesti abortin tehdessä olisi tullut käymään.

olette molemmat shokissa. Nyt ei ole aika tehda mitaan kauaskantavia paatoksia.

Miehella voi asiaan totutteleminen vieda kauemmin kun omassa kehossa ei tapahdu mitaan.

Lapsen kanssa voi aivan hyvin matkustella, olen sita itse tehnyt aivan vauva-ajasta lahtien. Ihan pienena lapsi oli niin tottunut lentokenttiin ja koneisiin etta ei ollut edes vaivaksi.

Moni on sanonut, ettei lapsen tarvitse muuttaa mitään. Uskon, että tulet pitämään lapsen, mutta valmista itsesi siihen, että kaikki muuttuu. Oikeasti. Ihmiselle, jolla on ollut kaikki aika käytettävissä itselleen ja parisuhteelle, muuttuu ihan kaikki. Sen hyväksyminen ja sen kanssa eläminen voi olla vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Siihen täytyy valmistautua, että oma elämä ja tarpeet on laitettava sivuun joksikin aikaa.

sinulla on 4 kuukautta aikaa sopeutua ajatukseen äitiydestä.



Uskon, että myös miehesi kasvaa ajatukseen. Jos ei, niin ei. Hän lähtee. MUTTA hän voisi lähteä joka tapauksessa.



Melua, sotkua ja meteliä tulee, mutta ei siihen suhtaudu samalla lailla kuin muiden lapsien aiheuttamaan. Omasta on kuitenkin paljonkin iloa.



Itse en ole yhtään hoivatyyppi enkä vauvaihminen. Ihmeen hyvin luonto on hoitanut meille "maailman suloisimman pojan", jonka hoitaminen on tottavie rankkaa, mutta antaa myös paljon. Edelleenkään en pidä erityisesti vauvoista, mutta nopeastihan nuo kasvaa, yli kaksivuotiaat jo menettelee :)



Ja toivottavasti, kun valitset äitiyden, annat piut paut kaikille kaikkitetäville neuvojille ja luotat itseesi äitinä. Suomessa on hirveä syyllistämis- ja stressauskulttuuri, joka on vasta pikku hiljaa menossa parempaan, omaan äitiyttä kannustavaan suuntaan.



Ja luultavasti käy niin, että viimeistään kun napero on 3, miehesi syö sen kädestä :)



Tsemppiä sinulle, jotenkin mustakin tuntuu, että se vauva haluaa juuri teille. Ja mitä ikää tulee, et ole liian vanha. Ja niissä vauvariennoissa on myös ihan täysjärkistä porukkaa :)



T: 34 v. odottaja

itse olen esikoiseni synnyttänyt 36-vuotiaana, enkä kyllä kokenut olevani vanha, enkä ole nytkään kun kakkosta odotan ja täytän kohta 38...



Asennekysymys tuo lapsen saanti. Vaihtoehdothan tiedät, ja kannattaa kuitenkin miehen kanssa vakavasti keskustella tuosta adoptiosta, sillä rakastava adoptiokoti on kuitenkin paljon parempi kuin koti, jossa ei rakasteta...

ja sanoi että hakee kohta joitakin tavaroitaan ja lähtee vanhempiensa mökille selvittelemään ajatuksiaan. Sanoi, että mieltään ei muuta ja että minä olen tässä se, jonka pitää ajatella että mitä olen hänelle luvannut.

Kun siis menimme naimisiin, sovimme, että lapsia ei meille tule:( Vieläkään ei usko, että en lopettanut pillereitä salaa.



Nyt alkoi jo sitten lopullinen synnytyskin pelottaa, sehän tässä tulee eteen kumminkin jos en nyt sitten vaatimalla sitä aborttia vaadi. Lenkillä olen käynyt normaalisti ( juoksemassa ) tähänkin asti, joten menenpä nytkin.





ap

Jos oikeasti et itsekään halua lasta, niin kyllä miehesi varmaan uskoo, kun puhutte adoptiosta.

Voitte antaa jollekin suomalaiselle perheelle suuren lahjan, suomalaisen adoptiolapsen, mikä on tosi harvinaista.



Mutta teillä on aikaa miettiä ja miehenkin kypsytellä asiaa puoleen jos toiseen.



Miettikää myös sitä, kun olette vanhoja. Eikö olisikin kiva, kun teillä on aikuinen lapsi, joka rakastaisi ja auttaisi teitä. Lapsi on Jumalan lahja, joka kasvattaa ja opettaa pois itsekkyydestä ja monesta muusta turhuudesta.



Lapsen kanssa voi matkustella. Kun lastaan rakastaa aidosti, hänestä tulee hyväkäytöksinen, eikä suinkaa rääkyvä kakara ainakin useimmiten.



Voimia!



Ymmärrän toki tilanteenne, mutta älä ainakaan ano mitään keskeytystä tuossa vaiheessa. Se olisi kovin raakaa, kun vauva on jo niin pitkälle kehittynyt:(

Ap, sinä olet elämäsi parhaimmassa vaiheessa, et todellakaan mikään vanha. Sinun iässäsi voi aivan hyvin saada ensimmäisen lapsensa. Oma äitini oli neljä kuukautta vajaa 38-vuotias kun sai minut, ainokaisensa. Itse tiedän naisen, joka sai esikoisensa 42-vuotiaana. Lapsi ei ole rajoittava tekijä elämässä, ellei anna hänen olla. Lapsen kanssakin voi matkustella.



Jos et kuitenkaan halua pitää lasta, voit aina antaa hänet adoptioon. Sekin on lapsen edun valvomista, että tietoisesti luopuu hänestä, jos itse kokee, ettei ole kykeneväinen vanhemmuuteen.

Ei lapsen ole hyvä kasvaa perheessä, jossa hän kokee/voi kokea olevansa ei-toivottu.

Puhu asiasta lääkärin ja neuvolahenkilökunnan kanssa. Päätös on suuri ja se tulee vaikuttamaan useamman ihmisen loppuelämään.



Toisaalta voi olla, että mieli muuttuu ja haluat(te)kin pitää lapsen. Voimia joka tapauksessa päätöksentekoon, päädyit(te)pä mihin lopputulokseen tahansa.



T. Eräs 37-vuotias, joka odottaa toista lastaan

Itse olet selvästi tehnyt päätöksen lapsen pitämisestä. Mies on täydessä shokissa, joten anna hänelle aikaa. Tiedän itsekin tapauksen, jossa mies ilmoitti, että haluaa eron, eikä halua olla lapsen kanssa missään tekemisissä. Hänen mielipiteensä pehmeni pikku hiljaa sen jälkeen, kun lapsi syntyi. Nyt lapsi on 3 vuotta ja isänsä jumaloi tyttöä! SIlti hän on yhä sitä mieltä, että hänelle valehdeltiin ja lapsen äiti tuli tahallaan raskaaksi. Sekään ei auttanut, että äiti antoi lääkärintodistuksen siitä, että lääkäri on kertonut, että nainen ei voi saada lapsia ja yhdessä olivat jättäneet ehkäisyn pois...

Vaikuttaako e- pillerit sikiön kehitykseen? Vai eikö niistä ole haittaa sikiölle?

Olisi kiva tietyää, jos joku vastaisi.

jotka ovat tulleet raskaaksi pillereistä huolimatta (mm. enoni vaimo sai iltatähden tällä tavoin...) ja ovat syöneet pillereitä joitakin kuukausia vaikka raskaana. Ei ole ollut ainakaan näissä tapauksissa mitään haittaa.

se tapahtui suhteemme alkuaikoina, mutta ainahan sen muistaa. Nyt tuli taas mieleen, käyttäytyy välillä niin arvaamattomasti.

Takana meillä on jo 10 yhteistä vuotta, ylä - ja alamäkineen.

Ei sitten ole pettänyt uudelleen, sen tiedän varmasti. Ja abortista sne verran, että sitä ei voi sitten tehdä enää, joten tuo vaihtoehto menee pois laskuista nyt kokonaan.

Miehelle koetin soittaa ja kertoa mutta puhelin kiinni :( Pahin pelkoni on aina ollut olla yksinhuoltaja, täysin yksin pienen rääkyvän vauvan kanssa.

ap

Miehesi on täysi nilkki ja keskenkasvuinen pelkuri. sano se sille vaikka suoraan. Sehän jättää sut kokonaan yksin yllätyksen kanssa ja sen on kuule helkkarin helppo vaan häipyä, mutta et menetä kyllä mitään. Sittenpähän soittelee soittimiaan.

anna lapsi adoptioon, jos et halua häntä itse kasvattaa. Jäät siten todella paljosta paitsi. Todennäköisesti kadutkin vanhoilla päivilläsi viimeistään. elämä alkaa vasta sitten kun lapset syntyy, niinkin voi ajatella sen sijaan, että kuvittelisi elämän siitä jotenkin menevän pilalle.

Ja hei..vauvasi voi olla vaikka minkälainen enkeli, eikä välttämättä huuda ja rääy lainkaan. ei minunkaan muksut ole niin tehneet. mahdollistahan se tietysti on, muttei ainoa totuus!

Heitä se rääkyvä ukkos helkkariin ja ole onnellinen! Miks tollasta kiusaavaa paskapäätä raahaat perässäs, ei edes ole uskollinen..ja vielä vähemmän luotettava

Minä odotan kolmatta, mutta järkytys tämä raskaus oli minullekin. En olisi halunnut raskaaksi, mutta en pystynyt aborttiinkaan kun ei mitään järkevää syytä oikeastaan ollut. Koko raskaus on ollut henkisesti aika vaikea, olen taistellut sitä vastaan.



Mutta joihinkin asioihin on vain sopeuduttava... Mulla kohta synnytys edessä, enkä oikein vieläkään ole valmis.



Sun pitää antaa itsellesi anteeksi myös negatiiviset tunteet ja toivon kovasti, että pystytte miehesi kanssa yhdessä käsittelemään tämän asian.



Jos te siihen aborttiin päädytte, niin toivottavasti sellaisilla perusteluilla, jotka oikeasti koette kestäviksi myös paljon myöhemmin. Viidennellä kuulla lapsi on jo aika iso... Itse en pystynyt siihen edes pienemmillä viikoilla. Minulla tietysti kaksi lasta jo ennestään, sekin tietysti vaikuttaa.



Minäkin muuten olen 34-vuotias. Ei ollenkaan liian vanha saamaan lapsia.

Ja raskaus oli myös yllätys/järkytys. Itse sain siitä tietää jo viikolla 9 ja tämä on neljäs raskaus. Minulla meni ekat 4kk aikaa sopeutua asiaan ja itkin tolkuttomasti. Mutta nyt olen onnellinen =D Ostelen vauvan vatteita ja ihailen muiden vauvoja. Mietin aluksi tosissani aborttia mutten siihen kyennyt ja olen siitä iki onnellinen. Tunteet ja ajatukset voivat muuttua.



Etkö sinä ole tuntenut vauvan liikkeitä? Itse aloin tuntemaan jo viiolla 15 ja vauva on potkinut jo viikosta 20 asti tosi kamalasti. Välillä oikein sattuu ja tiedän missä asennossa vauva on kun vauvan selkä tuntuu selkeästi kun selälleen menee.



En voisi edes kuvitella että näillä viikoilla abortoisin vauvan. Vauva on minulle jo tosi läheinen. Tiedän sen rytmin ja olen nähnyt kasvonpiirteet jo viikolla 19 4D ultrassa. Siinä näkyi sormet ja pienet varpaatkin. Suositellen tuota 4D ultraa sinulle ja miehellesikin. Se auttaa lähetymään ja valmistautumaan vauvan tuloon. Tuon ultran jälkeen en epäillyt hetkeäkään ettenkö vauvaa tahtoisi. Se tuntui heti omalta ja sillä oli ihan samanlainen nenä ja pään muotokin kuin muilla lapsillamme

Joten älä nyt ainakaan ikääsi murehdi ap.



Ja jos mies suuttuu tollasesta ja lähtee lätkimään, ei taida oikeasti rakastaa sua. Ei ota huomioon ollenkaan sitä, että jospa oletkin puhunut totta, kuten varmasti olet!



Eli jätä sinä mies, jos ei hyväksy asiaa!

Eli aloitin tuon viestin "olen viikolla 24"





Niin et saa enään aborttia. Sinun pitäisi olla henkisesti tai fyysisesti tosi huonossa kunnossa ja raskauden pitäisi aiheuttaa sinulle hengen vaaran. Tai vauvan pitäisi olla niin kehitysvammainen ettei eläisi synnyttyään. Enkä sinulle aborttia suosittele kun oli sinullekkin tosi traumaattista. Annat vauvan adoptioon jos muut vaihtoehdot ovat mahdottomia. Tai tukiperheeseen, jolloin voit vauvaa lasta tavata ja sidettä ei tarvitse pysyvästi katkaista.



Lues täältä vauvan kehityksestä:



http://www.helistin.fi/?page=7642486#



Klikkaa sieltä viikko millä luulet olevasi niin siellä kerrotaan uinka iso vauva on ja kuinka kehittynyt on.



Esim viikosta 25 sanotaan näin:



Viikko 25



Äidin keho



Kasvava kohtu painaa virtsarakkoa, tihentynyttä virtsaamistarvetta esiintyy. Ei ole harvinaista, että yön aikana joutuu käymään 2-3 kertaa WC:ssä. Suolen toiminta voi hidastua, mikä ilmenee ummetuksena.



Lapsi



Sikiö painaa noin 800 g. Pituus on noin 29 cm. Iho paksuuntuu ja ihonalaisesti kertyy rasvakudosta. Hampaiden aiheisiin kehittyy kiillepinta.





Voimia sinne sylin täydeltä





-surusilmä-