sain tietää olevani raskaana, 5:lla kuulla
järkyttävää. Siis aivan järkyttävää.
Näinkin voi käydä.
Menin lääkäriin menkkamaisten kipujen ja outojen tuntemusten takia, olivat jatkuneet jo jonkin aikaa. Lääkäri tutki ja tunnusteli vatsanseutua ja kohtua - ja halusi ultrata "varmuudenvuoksi". Minähän olin sitä mieltä, ettei siellä mitään ole. Ei voi olla, olen syönyt pillereitä koko ajan ja ne ovat aina ennen suojanneet raskaudelta. Lasta en ole koskaan halunnut. Mitään oireitakaan ei ilmaantunut silloin alussa ja vatsa ei ollut kasvanut.
Nyt kyllä huomaan sen "turvonneen", mutta vain siksi, kun tiedän mitä siellä on.
Aborttia en enää tässä vaiheessa voi tehdä, pitäisi synnyttää vauva pois enkä sitä halua tehdä ...
Minusta tulee vanha äiti, olen jo 34 -vuotias.
Koko ajatus pistää elämäni ihan uusiksi.
Mies ei osaa sanoa yhtään mitään, oltiin sovittu, että lapsia ei meille tule kun emme kumpikaan niitä halua, halusimme nauttia elämästä ja matkustella paljon. Itkettää vaan.
Mitä tässä nyt voi ajatella ?
Kommentit (78)
Mies sanoo, että voisin ihan hyvin synnyttää lapsen nyt
sehän kuolisi ( siis aborttihan se olisikin ). en jotenkin pysty siihen. en aio myöskään antaa lastani adoptioon. En pysty synnyttämään vauvaa vain jotta pääsisin eroon siitä.
En haluaisi menettää miestäni, mutta ehkä hänkin tottuu ajatukseen ajan kanssa. Miehellä on vaativa työ ja paljon harrastuksia ( kuten musiikkiharrastus ), ja on aina vihannut sukulaisten lapsia, jotka tulevat sotkemaan paikkoja ja koskemaan hänen soittimiinsa.
Itsekään en näistä vierailijoista pidä, asunto pitää aina siivota sen jälkeen.
Onko elämä sitten yhtä sekasotkua ja kiukkua ja melua lapsen kanssa ?ap
ja väitti minun tahalleen lopettaneen pillerit.
Se ei ole totta ! Yhdessähän olimme tästä asiasta sopineet.
Olen järkyttynyt miehen reaktiosta vaikka jotain tämänsuuntaista osasin odottaakin, hänellä itsellään on ollut ns. huono lapsuus, joten ei lapsia senkään takia halua.
Ja yksi syy on hänellä myös maapallon liikakansoittuminen tai jotain, on aina ollut periaatteen mies ja kuvittelee minun nyt suunnitelleen tämän kaiken ennalta ... Mitenköhän saisin sen uskomaan että näin ei ole?!
Raivostuttaa koko tilanne.
näillä viikoilla synnyttämällä sikiö ulos alateitse, näin tämä lääkäri minulle asian selitti.
ap
voisiko joku valaista tätä aborttiasiaa hieman, en oikein ymmärtänyt järkytykseltäni mitä se lääkäri sanoi...niin enkä saanut kunnolla selvääkään kun oli ulkomaalainen ?
ap
näillä viikoilla synnyttämällä sikiö ulos alateitse, näin tämä lääkäri minulle asian selitti.
ap
näillä viikoilla synnyttämällä sikiö ulos alateitse, näin tämä lääkäri minulle asian selitti.
ap
Vahinko on vahinko, etkä ole tehnyt sitä kiusataksesi miestäsi. Mitä jos sinulle myöhemmin tulee joku sairaus tai muu vaikeus, tukeeko hän sinua silloin vai jättääkö aivan yksin asian kanssa?
Nyt sinulla on oiva tilaisuus miettiä myös teidän suhdettanne ja sen kestävyyttä.
anna mennä vaan. Ei sinulla sen kaltaiselle miehelle ole käyttoä.
Tuo maailman liikakansoittuminen ?? voi mikä vitsi. Ehdota että hän hyppäisi kerrostalon ylimmästä kerroksesta maahan sitä auttaakseen
Rauhoitu nyt ja elä päivä kerrallaan. älä tee mitään hätikoityjä päätoksiä
noilla viikoilla mahdollistaa abortin.
voisiko joku valaista tätä aborttiasiaa hieman, en oikein ymmärtänyt järkytykseltäni mitä se lääkäri sanoi...niin enkä saanut kunnolla selvääkään kun oli ulkomaalainen ? ap
abortin saa vasta viikkoon 12 asti.
sen jälkeen on jo kyse vauvasta.
Olet luultavasti 25 viikkoa raskaana, sen ikäiset keskoset ovat jääneet henkiin
joten aborttia et saa
voi enää tehdä, jos kerran viikkoja on yli 12. Ainoastaan, jos sikiöllä olisi joku kuolettava sairaus tai sinun elämäsi olisi raskauden vuoksi vaarassa.
Eli kyllä sinä nyt olet raskaana.
Miehelläsi on omat vaikeutensa, mutta sinänsä hänen on turha sinulle kiukutella - elämässä tapahtuu kaikenlaista, ja jos ihan järjellä ajattelee, ja vähän suhteuttaa, niin eihän tuo katastrofi ole! Mutta jos miehesi ei pysty omia lapsuudentraumojaan käsittelemään, niin tuskin hän pystyy lasta hyväksymään ja tilanteeseen sopeutumaan.
Sinun pitää nyt ajatella ihan itsesi kannalta, mitä tehdä. Voi olla, että haluat pitää lapsen, joka kasvaa sisälläsi. Mieti itse, kuuntele itseäsi. Älä suostu mihinkään miehen painostukseen - vaan tee oma ratkaisusi. Onko suhteesi mieheesi niin mahtava, että uskot sen jatkuvan ja teidän haluavan elää aina yhdessä? Entä jos luovut lapsesta, ikävöit sitä ja katkeroidut miehellesi, joka on sellaista vaatinut?
voisiko joku valaista tätä aborttiasiaa hieman, en oikein ymmärtänyt järkytykseltäni mitä se lääkäri sanoi...niin enkä saanut kunnolla selvääkään kun oli ulkomaalainen ? ap
abortin saa vasta viikkoon 12 asti.sen jälkeen on jo kyse vauvasta.
Olet luultavasti 25 viikkoa raskaana, sen ikäiset keskoset ovat jääneet henkiin
joten aborttia et saa
abortti vielä mahdollinen, joissain tapauksissa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Abortti#Raskauden_keskeytyksen_edellytykset
se tapahtui suhteemme alkuaikoina, mutta ainahan sen muistaa. Nyt tuli taas mieleen, käyttäytyy välillä niin arvaamattomasti.
Takana meillä on jo 10 yhteistä vuotta, ylä - ja alamäkineen.
Ei sitten ole pettänyt uudelleen, sen tiedän varmasti. Ja abortista sne verran, että sitä ei voi sitten tehdä enää, joten tuo vaihtoehto menee pois laskuista nyt kokonaan.
Miehelle koetin soittaa ja kertoa mutta puhelin kiinni :( Pahin pelkoni on aina ollut olla yksinhuoltaja, täysin yksin pienen rääkyvän vauvan kanssa.
ap
Miehelle koetin soittaa ja kertoa mutta puhelin kiinni :( Pahin pelkoni on aina ollut olla yksinhuoltaja, täysin yksin pienen rääkyvän vauvan kanssa. ap
hoida nyt itseäsi jonkin verran
onhan se pelottava ajatus olla pienen rääkyvän vauvan kanssa yksin. Pelottaa ajatella mitä sitä teksisi.
Yllätyt vielä. Ei se koko ajan rääky
Kyllä se vielä selvemmäksi se asia muuttuu kun sopeudut uuteen tilanteeseen. Nythän ei muu auta kuin sopeutua. Joko annat vauvan pois adoptoitavaksi tai pidät hänet. Uskoisin miehenkin tottuvan ajatukseen ajan kanssa. Kyseessä on kuitenkin teidän kahden yhteinen lapsi! Tämä on ehkä muutenkin viimeisiä tilaisuuksia kokea äitiys.. Ei se lapsi ole aina lapsi.. Se kasvaa.. on sun tyttäresi tai poikasi, joka sua käy sitten katsomassa kun olet vanha. Eikö se ole mukava ajatus, että jollekin olisit aina se äiti?
enkä edes tuntenut itseäni vanhaksi äidiksi. Tuo ikähän on aika tavallinen. Toivon, että tämä lapsi osittaa nuo aiemmat ajatukset aivan turhiksi, että se rakkaus, joka jostakin vaan tulvahti sitä pientä ihmistä kohtaan hänen synnyttyään, tulisi sinullekin ja huomaisit, että se on elämän paras asia. Kuten itse joskus ajattelen: toisinaan se on seksuaalisuus, toisinaan se pieni vastasyntynyt, vauva ja isompikin, että ne ovat se maailman ihanin asia. Sitä kun ei edes tiedä, ennen kuin kokee. En minäkään. Tietysti on mahdollista myös luovuttaa lapsi adoptioon, jos et kerta kaikkiaan pysty äidiksi. Valinta siihen on sinun. Lapsenkin kanssa voi matkustaa ja nauttia elämästä, näkee uusia näkökulmia ja oppii arvostamaan ehkä uusiakin asioita. Ei lapsi sido sisälle kotiin, ellet itse sitä tee.
Tiesitkö että joka kolmas lapsi on "vahinko"?
Raskaus on onneksi niin pitkä aika että ehditte kasvaa vanhemmiksi. Ottakaa nyt vähän rennommin, kyllä te selviätte, aikuiset ihmiset.
Jos on huono lapsuus ollut, niin oman lapsen kanssa eläminen ja hänen kasvunsa seuraaminen voisivat auttaa myös itseä, ikään kuin korvaavia kokemuksia.
voit vedota siihen että olet henkisiin syihin, että olet vaaraksi itsellesi jos raskautta ei keskeytetä. Käytännössä se tapahtuu niin että "synnytät" lapsen, mutta se ei ole enää elävä siinä vaiheessa kun syntyy. Keskeytys tehdään lääkkeellisesti niin että synnytys käynnistyy. Mutta sikiö on tuossa vaiheessa vielä niin pieni ettei synnytys ole olleenkaan yhtä paha kuin täysaikaisen synnytys.
voisiko joku valaista tätä aborttiasiaa hieman, en oikein ymmärtänyt järkytykseltäni mitä se lääkäri sanoi...niin enkä saanut kunnolla selvääkään kun oli ulkomaalainen ?
ap
ja lapsi- ja perhekohtaista. Siihen voi myös itse paljon vaikuttaa :)
Oletpa vaikean tilanteen edessä. Toivottavasti löytyy hyvä ratkaisu kaikin puolin.
Harvassa ovat ne ihmiset, jotka syvästi katuvat yllätyslapsen saantia jälkeenpäin eli oma lapsi on aivan eri kun ne "vieraat, meluavat, sotkevat kakarat" Toki heitäkin on.
Mieheni ei välitä muiden lapsista yhtään mutta omat ovat hänelle hyvin tärkeitä ja rakkaita.