Lue keskustelun säännöt.
sain tietää olevani raskaana, 5:lla kuulla
02.07.2010 |
järkyttävää. Siis aivan järkyttävää.
Näinkin voi käydä.
Menin lääkäriin menkkamaisten kipujen ja outojen tuntemusten takia, olivat jatkuneet jo jonkin aikaa. Lääkäri tutki ja tunnusteli vatsanseutua ja kohtua - ja halusi ultrata "varmuudenvuoksi". Minähän olin sitä mieltä, ettei siellä mitään ole. Ei voi olla, olen syönyt pillereitä koko ajan ja ne ovat aina ennen suojanneet raskaudelta. Lasta en ole koskaan halunnut. Mitään oireitakaan ei ilmaantunut silloin alussa ja vatsa ei ollut kasvanut.
Nyt kyllä huomaan sen "turvonneen", mutta vain siksi, kun tiedän mitä siellä on.
Aborttia en enää tässä vaiheessa voi tehdä, pitäisi synnyttää vauva pois enkä sitä halua tehdä ...
Minusta tulee vanha äiti, olen jo 34 -vuotias.
Koko ajatus pistää elämäni ihan uusiksi.
Mies ei osaa sanoa yhtään mitään, oltiin sovittu, että lapsia ei meille tule kun emme kumpikaan niitä halua, halusimme nauttia elämästä ja matkustella paljon. Itkettää vaan.
Mitä tässä nyt voi ajatella ?
Kommentit (78)
Sitten tuli mieleen, että jospa ap. on käyttänyt vaikka alkoholia ja pelkää, ettei lapsi olisi terve?
Jos ap. näet, tule vastailemaan...
Me tuetaan sua ihan ehdottomasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25. raskausviikko
Sikiön paino: 650 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 21 cm
Koko pituus: 29 cm
SIKIÖ
25. raskausviikko
Tämän viikon alussa sikiö on 22 viikkoa vanha. Se alkaa täyttää kohdun ja tunnet sen liikkeet entistä selvemmin. Tasapainoelin on paikoillaan korvassa ja korvien rakenteiden kovettuminen jatkuu. Sikiö säilyttää tasapainonsa paremmin kuin aikaisemmin.
Päinvastoin kuin monet luulevat, kohdussa ei ole hiljaista. Sikiö voi kuulla hengityksesi, kohtusi takana kulkevan päävaltimon sykkeen, puheesi ja ruoansulatuksen ääniä. Emme tiedä, kuinka monia näistä äänistä sikiö vielä ymmärtää. Sikiöhän on myös lapsiveden ympäröimä ja lapsivettä on myös sen korvakäytävissä.
Hengitysjärjestelmä kehittyy, mutta keuhkoista ei vielä siirry happea vereen eikä veren hiilidioksidia keuhkoihin. Happi ja hiilidioksidi kulkevat istukan kautta.
25. raskausviikko
Sikiön paino: 650 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 21 cm
Koko pituus: 29 cm
SIKIÖ25. raskausviikko
Tämän viikon alussa sikiö on 22 viikkoa vanha. Se alkaa täyttää kohdun ja tunnet sen liikkeet entistä selvemmin. Tasapainoelin on paikoillaan korvassa ja korvien rakenteiden kovettuminen jatkuu. Sikiö säilyttää tasapainonsa paremmin kuin aikaisemmin.
Päinvastoin kuin monet luulevat, kohdussa ei ole hiljaista. Sikiö voi kuulla hengityksesi, kohtusi takana kulkevan päävaltimon sykkeen, puheesi ja ruoansulatuksen ääniä. Emme tiedä, kuinka monia näistä äänistä sikiö vielä ymmärtää. Sikiöhän on myös lapsiveden ympäröimä ja lapsivettä on myös sen korvakäytävissä.
Hengitysjärjestelmä kehittyy, mutta keuhkoista ei vielä siirry happea vereen eikä veren hiilidioksidia keuhkoihin. Happi ja hiilidioksidi kulkevat istukan kautta.
tänä viikonloppuna olisi vielä kaverin häät, kaikki tuttavapiirissämme ovat sellaisia "ikinuoria", vain yhdellä pariskunnalla on lapsi, ja heidän kanssa yhteydenpito jäi, kun en jaksanut kuunnella kakkavaippajuttuja. Koko nainen muuttui ihme mammaksi. Niinkö kaikille käy ?
En tosiaan voi kysyä keneltäkään ystävältä, kun kukaan ei pidä lapsista tai halua niitä. Luulen ,että menetän osan kavereistanikin tämän myötä.
Miehen taisin jo menettää ...
Niin ja lapsen liikkeet oli yksi syy, jonka takia menin lääkäriin. Ihmettelin, mitä se voisi olla, raskauskin käväisi mielessä, mutta en tosissani uskonut, yritin ajatella niiden olevan jotain ilmavaivoja... Välillä maha alkoi mennä kovaksi pinkeäksi " palloksi ", siitä jo melkein arvasin ja sitten varasin ajan.
ap
Tulee tunne, että olet ap aika epävarma itsestäsi. Ensin tekstin luettuasi ajattelin, että voi ei. Lapsi adoptioon vaan. Mutta...
Kun kuvailit tilannettasi enemmän, ajatukset kääntyivät enemmän siihen, että lapsi on SINULLE tarkoitettu. Totta kai miehellesikin se tuo kasvua elämään henkisesti, mutta erityisesti sinulle. Miehesi kuulostaa murrosikäiseltä teiniltä omine haluineen ja tarpeineen. Tätä tukee käsitys, että olet suunnitellut lasta ja nyt yllättäen viidennellä kuulla muka hoitoon hakeutunut TIETOISESTI raskaudesta. Ymmärrän, että teillä on hyvätkin hetkenne, mutta niinkuin joku jo kirjoitti: todennäköisesti sinulla ei olekaan niin hyvä suhteessanne kuin olet luullut. Olette menneet miehen ehdoilla ja nyt on sinun aikasi.
Miten lähisuku? Tuki heiltä? Entä ystäväsi? Usko tai elä, mutta elämällä on tapana yllättää, mutta myös kantaa vaikeiden paikkojen yli. Anna tuulten tulla siipiesi alle. Vaikka sitten lapsen kanssa kahdestaan. Voimia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
millainen äiti susta tulee.
Mä en ainakaan ole koskaan ollut paskavaippaäiti, ja kyllä, itsekkäästi olen jatkanut elämääni lähes samaan tapaan kuin aiemminkin, kahdesta lapsesta huolimatta. Kyllä ne tossa mukana tulee.
enkä sitä suunnitellut. En vain osannut arvata.
Lapsellinenhan varmaan olenkin, ja sellainen teini vielä mieleltäni. Jotenkin sitä on jämähtänyt.
Lapsi ei sovi minulle, pelkään nyt todella paljon tulevaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en minäkään ole koskaan haaveillut lapsista, nyt olen kuitenkin onnellinen 2.n lapsen äiti ja lapset ovat minulle kaikkein tärkein asia. Miehesi vaikuttaa todella kypsymättömältä ja jos hän ei kanna vastuuta teostaan(pillerit ei muuten ole 100% ehkäisy), niin menkööt menojaan. tsempit sinulle! Ja iso hali!
Toivottavasti saatte alkujärkytyksen yli päästyänne keskusteltua rauhassa, syyttelemättä, asiasta miehesi kanssa. Kaikki kääntyy vielä parhain päin, kävi kuinka tahansa, aivan varmasti! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykynen mieheni oli ollu avoliitossa 13 vuotta ja olivat just tollanen pari, joka oli sopinu että ei lapsia ja ollaan ja mennään jne. No, jostain syystä meille tuli sutinaa vähän, ja mies vakuutteli että on niin hienossa suhteessa, ettei sitä voi muut käsittää ja ei halua että siihen tulee mitään väliin. Olin että selvä, nou hätä...
No, eipä aikaakaan kun tutustuttiin paremmin, niin mies alkoi heitellä että voisitko kuvitella olevas loppuelämäs minun kanssa ja alkoi selitellä sulosista pikkutytöistä joita näky kaupassa... Niinhän siinä lopulta kävi, että lyötiin kimpsut ja kampsut yhteen, ja tämä ikuinen "ei lapsia ei sitoutumista" mies halusi lapsenkin. Kun alkoi kuulemma tuntua niin oikealta. No, niin alkoi minustakin, ja onneksi vielä olin sen ikäinen, että homma onnistui.
Nyt kun yhteistä polkua on takana hiukan reilu kolme vuotta, niin meillä on ihan pian jo toinenkin lapsi, ja edelleenkin kaikki tuntuu oikealta. Ja mies ei ole ratkaisuaan katunut, ja lapsi on hänelle niin kaikki kaikessa, että välillä tuntuu ettei meinaa minua huomata...
Mutta ilman tätä omituista yhteenlyöttäytymistä olisimme varmaan elelleet tahoillamme lapsettomina, ja ihan tyytyväisinä, mutta emme olisi koskaan saaneet tietää, mistä kaikesta jäämme paitsi! En vaihtaisi ikinä enää elämääni entiseen, eli aikaan ennen lapsia, eikä vaihtaisi miehenikään, kun hänelle on kauhistus ajatuskin siitä, että lapsi on vaikka mummolassa meidän iltamenon takia. Pakko suorastaan pakottaa välillä ottamaan aikaa meillekin muutama tunti :)
Siis 10 vuotta yhdessä ja kehtaa tosiaan syyttää sinua lapsellisesti salaraskaudesta. Ehkä se on shokkireaktio, mutta silti, olisin TODELLA pettynyt omaan mieheeni vastaavassa tilanteessa.
Tosiasiahan on, että teillä on yhteinen ongelma ja teidän pitää se yhdessä käsitellä.
Abortti ei enää ole mahdollinen, joten teille tulee lapsi. Se on fakta ja siihen pitää nyt sopeutua. Voit toki alkaa käyttäytyä holtittomasti, toivoa keskenmenoa tai herääväsi pahasta unesta, mutta todennäköisintä on, että lapsi tulee.
Jokainen on sellainen äiti kuin itse haluaa. Kakkavaipoista ei ole pakko puhua, mutta kannattaa ehkä alkaa asennoitua siihen, että ei kaikki lapsiin liittyvät puheenaiheet ole "tyhmää mammailua".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä sitä suunnitellut. En vain osannut arvata.
Lapsellinenhan varmaan olenkin, ja sellainen teini vielä mieleltäni. Jotenkin sitä on jämähtänyt.
Lapsi ei sovi minulle, pelkään nyt todella paljon tulevaa.ap
Mullakin on kolme lasta ja varsinkin kahden ekan ohella olen tehnyt kaikenlaista, vaikka olin ekan saadessani jo ns. aikuinen, 28v. Olen mm. jo äitinä ollessani suorittanut aikuislukion, vaihtanut ammattia lukemalla itseni maisteriksi jopa reippaasti alle tavoiteajan ja jatkanut aiempia harrastuksia sellaisella tahdilla, joka mua kiinnostaa. Ei elämä lopu äidiksi tuloon, eikä sen ole pakko kamalasti muuttuakaan. Tietysti vauvavuosi kannattaa ottaa rennommin eikä pyrkiä suorittamaan hulluna.
Minusta ei ainakaan ole tullut yhdenkään lapseni vauva-aikana kakkavaipoista puhuvaa "mammaa". On tietysti luonnollista muuttua äidillisemmäksi, mutta et kai kuvittele, että se tekee sinusta jotenkin huonomman ihmisen? Luultavasti susta tulee vaan inhimillisempi, empaattisempi, pitkäpinnaisempi ja NAINEN, äiti
olin naimisissa ja tulin vahingossa raskaaksi (pillerit myös) enkä halunnut lasta. Kun kerroin raskaudesta miehelleni, tein selväksi että haluan abortin. Mies puolestaan oli abortteja vastaan ja houkutteli mut miettimään jos pitäisin lapsen sittenkin. Pidin lapsen, ja mies jätti mut yhtäkkiä 3 päivää ennen lapsen syntymää. Mun pahin painajainen oli ollut jäädä yksinhuoltajaksi! Olin niin vihainen ja katkera miehelle kuinka hän saattoi tehdä mulle noin, jos olisin tiennyt mitä käy olisin ehdottomasti tehnyt sen abortin.
Mutta..ei sen pienen (välillä) karjuvan vauvan kanssa eläminen ollutkaan niin kauheaa kun luulin :) Kyllä siihen tottui ja vaikka oli rankkaa ( ja on edelleenkin kun lapsi on nyt uhmaiässä) niin oli kyllä sen arvoista! Mietin usein misät kaikesta entinen mieheni on jäänyt paitsi kun ei halua olla missään tekemisissä lapsemme kanssa. Minä sain uskomattoman lahjan, ihanan lapsen josta en osannut koskaan edes haaveilla kun olin aina ollut sitä mieltä ettei hanki lapsia.
Eikä siinä vielä kaikki, nyt olen jo kahden ihanan lapsen äiti, ja on mulla ihana mieskin jollaisesta en myöskään osannut ikinä haaveilla.
Tsemppiä ap mitä ikinä aiotkin tehdä! Sanon vain että vaikket pidä lapsista, se on niin erilaista kun kyseessä on ikioma, itse tehty tuhiseva nyytti :) Sitä vain rakastaa niin paljon enemmän kuin mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
millainen äiti susta tulee. Mä en ainakaan ole koskaan ollut paskavaippaäiti, ja kyllä, itsekkäästi olen jatkanut elämääni lähes samaan tapaan kuin aiemminkin, kahdesta lapsesta huolimatta. Kyllä ne tossa mukana tulee.
Miksi?
käsittelette asiaa omalla laillanne. Ikävää sulle, että et voi jakaa miehesi kanssa tuntojasi. Mutta aika kova juttuhan tuo on, suo miehelle ajatusten tuuletus. Sä itse oot jo viikon päästä ihan eri mielellä. Vedä nyt vaan henkeä ja rauhoitu, et nyt muutakaan voi.
Ei teidän tarvi tykätä muiden lapsista, omaan rakastutte varmasti.
Turha huoli pois, asioilla on tapana järjestyä!!
joka väittäis mun valehtelevan, syyttäisi mua siitä, että olen tahallani hankkiutunut raskaaksi jne! Ja onhan toi varmaan shokki teille kummallekin. Ihmetyttää vaan, kun täällä toiset neuvoo, että sun pitää ymmärtää ja tukeakin sun miestä ja antaa sille aikaa... yhtä lailla, ja ellei enemmänkin, sun miehen pitäis olla sun tukena, sullehan toi vielä isompi muutos on...
Minulla on monta lasta, kaksi akateemista loppututkintoa, vaativa työ. Aikansa kutakin. Vauva-ajat ovat olleet ihania, pikkulapsiajat, ja nyt nuorinkin menee kouluun.. Vauvassa on aika kiinni, mä halusinkin olla, koska se vaan kuului niin. Silti silloinkin voi matkustella, tavata ystäviä, harrastaa, miettiä muutakin kuin vauvanvaatteita ja valita kestovaippamerkkien väliltä :). Ja nyt kun lapset on noin isoja, olen taas suuntautunut enemmän töihin ja muualle - elämässä on erilaisia jaksoja, ja hyvä niin.
Siis miten niin sinusta tulee vanha äiti?
ap. jos näet näitä viestejä, voisitko kommentoida vielä jotakin?
Voimahalaus, olet varmaan aika shokissa vielä, mutta tuollainen mies ei ole ollenkaan sen arvoinen, että uhraisit vauvan sen takia.