*HELMIÄISET* -heinäkuussa = helmikuun odottajat :)

Mulla on kans on alamahaa juilinu ja selkää poltellu, mutta samoin mulla oli ekanki kohalla ja kaikki oli hyvin :) huomenna aattelin omalle äitille kertoo niin pääsee siitäki "piinasta", jostain syystä omalle äitille kertominen aina jännittää. Ens viikolla eka nla, eli ens viikolla myös eka kymppi paukkuu rikki, hui ku aika mennee äkkiä :o

Mullakin on alavatsassa vihlaisuja. Välillä oikeen kunnolla, sitten ei taas moneen päivään mitään. Mut niin oli mullakin ekan kohdalla ja neuvolassakin sanottiin, että oireet vaan kertoo, että kaikki on hyvin. Siihen luotan nyttenkin :)

Viikon päästä ois eka neuvola. Jännittää ja en malta oottaa. Ajattelin toivoa neuvolan tädiltä, että kuuntelis sydänääniä, jos kuuluisi. Tiedän, ettei välttämättä vielä näin aikaisin kuulu tuolla doplerilla, mutta jos suostuisi kuitenkin kokeilemaan. Ultra vasta kahden viikon päästä ja mekin päätettiin ootta sinne saakka.



Jännä, että on noin hyvin pitäny joillakin paikkaansa nuo, että on eri oireet tytöstä ja pojasta. Musta tuntuu vieläki, että mulla on kyllä nyt paljon voimakkaammat raskausoireet vaikka rinnat ei oo olleetkaan niin kipeät ku ekassa. Ekasta raskaudesta syntyi siis poika :)

on ollut vihlaisuja ja jos jonkinnäköstä kipuilua..eilen palasi pahoinvointi ja tajusin ettei se aiempi ollutkaan kuin pikku närästystä :D

Apua! Kannoin sylillistä puhdasta pyykkiä ja meinas ykä tulla kun yleensä niin ihanaa pyykintuoksua nuuhkaisin...:O

Ja sitten kävin kaupassa - pelkkä ympärille katsominen sai voimaan todella pahoin. Voi kuinka mukavaa..:)



Mut toisaalta tämä nyt taas rauhoittaa sen puoleen kun olin huolissaan kun oireet väheni :D



On tää jännää! Ja kauhean malttamaton ja "kupliva" olo :)

Tarttis tietää kokoajan jotain lisää vauvasta ja kaiken odottaminen tuntuu niii-iin vaikealta..

No mut eihän tätä ole edessä ku pari hassua kuukautta ;D

Mekin halutaan tietää heti ku mahdollista et kumpi tulee :) Jännäsin, että onko mies samaa mieltä - onneks oli! Kyllä mä varmaan sitä sitten lähimmille paljastankin, mitä sitä turhaan pimittämään ;)



Ja nimiä on mietitty mutta ekaa kertaa, nyt kun on oikeasti raskaana eikä vaan leiki "jos mulle tulis vauva, sen nimeks tulis"-ajatusleikkiä, se onkin yllättävän vaikeaa..:/

Ei oo oikeastaan vielä muuta ku tyhjää ajatuksissa..mut luotan että eiköhän se nimi jostain putkahda sit lähempänä kun on reseptorit ihan pinnassa kaikessa mikä vois liittyä vauvaan :)

Sain siis tossa yhtenä päivänä ihme supistuskohtauksen, luulin jo keskenmenoksi. Ei voinut ollenkaan seistä eikä varsinkaan liikkua, mutta kun makas olo oli ihan ok. Heti kun yritti nousta, sama alko uudestaan. Makasin pari tuntia ja odottelin mahdollista vuotoa, jota ei tullut. Tuntui samalta kun supistukset, mutta voiko niitä olla jo nyt. Onko kellään muulla kokemusta vastaavasta?



Joku huolestui mahakivuista, mutta ainakin mulla ne ja selkäkivut ja kaikki vihlonnat ja jomotukset kuuluu ihan perussettiin.



Esikoinen syntyi kättärillä ja valitsin sen tällekin. Meitä autettiin niin paljon kun vaan pyydettiin, ja olin aika kipeä ja kokematon joten pyysin apua paljon. Tunnelma oli hyvä.



Varoituksen sananen... se vauvan nimi ei putkahda välttämättä ollenkaan helposti! Me mietittiin esikoisen nimeä ihan viimeseen pisteeseen asti, ja vakava pohdinta alotettiin heti kun sukupuoli ultrassa selvisi. Vaikeaa oli, mutta hyvä nimi valittiin!



Aiotaan selvittää nytkin sukupuoli, se helpottaa jotenkin vauvaan suhtautumista.



Sonja 10+0

.. odottaa =) Ja mikäs tässä odottaessa, kun yökötykset ovat poistuneet ja väsymyskin helpottaa pikkuhiljaa. Tietysti hermoileva minäni epäilee, ettei kaikki ole pikkuasukilla hyvin, mutta miehen tyyneys taitaa alkaa tarttua minuunkin, sillä olen päättänyt ajatella vain positiivisia asioita seuraavat puolitoista viikkoa, kunnes pääsemme kurkkaamaan navan alle!



Kiitos kaikille, ja erityisesti Pirrelle synnärivalintakokemuksista, on helpottavaa kuulla, ettei muillakaan ole mitään "sisäpiiritietoa" tästä aiheesta. Päädyin itse valitsemaan lopulta hätäpäissäni Kättärin, sillä saimme keväällä Naikkarilta niin kamalan kurjaa hoitoa lapsettomuusasioissa, etten mielelläni enää siinä samassa aulassa istuisi.. Täytyy siis vaan pitää itsestään kovaa ääntä, ja ottaa salaa omat tabut mukaan =)



Sukupuoli- ja nimikeskusteluun liittyen, me ei olla vielä edes keskusteltu, halutaanko tietää sukupuolta etukäteen, mutta koska pikkuasukin täti tilasi tytön, niin sellainen olisi siis kai tulossa! ;) Nimiä ollaan sen sijaan pohdittu jo pidemmän aikaa. Mielestäni sen voi kuitenkin päättää lopullisesti vasta sitten, kun on tavannut asukin ensi kertaa ja vähän tutustunut tyypin persoonaan. Muistaakseni jossain Keski-Euroopassa (Saksa tai Tanska?) nimi pitää ilmoittaa heti kolmen päivän sisään synnytyksestä, joka kuulostaa musta ihan liian nopealta! Käytännössä nimivaihtoehdot pitää siis olla jo päätetty hyvissä ajoin ennen synnytystä siltä varalta että jokin menee pieleen eikä äiti ole ekana kolmena päivänä kunnossa pohtimaan nimiä.. :/



Lomaa ja ultraa odotellen,

Ronja 10+5

mä olin kans esikoista odottaessa "pöyristynyt" kun ekassa neuvolassa piti synnäri ilmoittaa. Jorvia (joka täällä meilläpäin yleensä valitaaan sijainnin takia) pidin ihan ilman mitään konkreettista syytä jotenkin laitosmaisena(!) Joten kun neuvolatäti vahvasti suositteli Kättäriä ja erityisesti Haikaranpesää, niin valitsimme sen. Ja nyt olen menossa sinne taas.. sitähän ikäänkuin pidetään luomumpana paikkana kuin vaikka naikkaria mutta kyllä mä ainakin sain spinaalipuudutuksen ja synnytyksen jälkeen koko ajan särkylääkkeitä ihan kotiin vietäväksi asti :) Lisäksi saimme mielestäni myös paljon opastusta vauvanhoidossa ja imetyksessä kun annoimme ymmärtää että meitä saa neuvoa niin paljon kuin sielu sietää! Ja tämä siis hirveästä ruuhkasta huolimatta. Meidän jälkeen tuli sulku ja saimme onnekkaasti vikan perhehuoneen (haikaranpesästä nyt puhumattakaan..) Huone oli ahdas mutta kun uhkana oli jo yhteishuone ja mies kotiin niin se ei sitten siinä tilanneesta tuntunutkaan niin huonolta..

Mutta esim eräs hermoherkkä kaveri valitsi Naistenklinikan ihan sen takia että jos jotain menee pieleen niin on sitten lastenlinna ja maan paras apu välittömästi saatavilla.



Ja vielä pahoinvoinnista piti sanomani sen verran että esikoista odottaessa ei ollut kertakaikkiaan mitään oireita. Oikeastaan siihen asti kunnes viikolla 18 tunsin potkut niin ei tuntunut raskaana olevalta ollenkaan! Nyt on taas ollut kaikenmaailman pahoinvointia niin ettei päätä ole pystynyt pudistamaan ja ruoka ei ole maistunut. Ja siis esikoinen on tyttö ja nyt musta tuntuu vahvasti että poika on tulossa :D



Hemmuli 11+1

Tämä odottaja siirtyy kuumeilun puolelle.

Tiistaina oli eka neuvola ja fiilikset huipussaan.

Keskiviikkona tuli huono olo ja ajattelin, että nytkö se pahoinvointi sitten omalta kohdalta alkoi, kun koko aikana ei ole ollut mitään. Vuotoakin tuli vähän ja alavatsan kivut, aivan kuin menkoissa.

Neuvolaan kun soitin, sanoivat, että jos nyt olisi "normaalisti" ollut menkat, voi elimistö tuottaa ne samat oireet vanhasta muistista. Ja menkat ois tosiaan olleet just nyt.



Itseä jäi vaivaamaan asia ja torstaina yksityisellä lääkäri totesi saman, minkä itse näki näytöltä. Sydän oli lopettanut sykkimisen päivää, paria aikaisemmin, 9 + päivinä.



Perjantain olin sairaalassa ja maanantaina tehdään kohdun tyhjennys lääkkeillä. Valtava vuoto ja kivut pelottaa jo etukäteen.



Kyllä mieli on vähän apea, mutta kun tuo laskettu aikakin muuttui jo heti alussa, niin ajattelin, ettei kaikki välttämättä ole kunnossa. Ja mielummin näin, kuin vasta sitten, kun potkut olisivat jo tuntuneet.



Tsemppiä kaikille odottajille ja ihanaa kesän jatkoa!

Minut voi poistaa listalta. Ultrassa paljastui, että masussa on vauva (vai pitäisikö alkiosta puhua), mutta elämää ei ole kolmeen viikkoon ollut. Itse en ole keskenmenoa huomannut, lievää pahoinvointia on ollut edelleen. Ultrapäivänä hieman tiputteli verta ja vatsaa särki. Siitä tulikin huonot vibat ja osasin pelätä pahinta, mutta silti en olisi ikinä uskonut, että näin käy. Olen tullut kolme kertaa helposti raskaaksi, ja kaksi aiempaa raskautta ovat sujuneet hyvin.



Ensi viikolla sitten sairaalaan ja sieltä saan lääkkeet, joilla saadaan kohtu tyhjäksi. Ovatkohan samoja lääkkeitä, joilla abortti tehdään? Sitten vielä neuvolaan tarkastuskäynnille. En tiedä, miten nämä käynnit jaksan. Olen aika rikki. Haluisin vaan olla kotona ja surra vauvani rauhassa. Hänen laskettu aikansa oli lähes sama kuin syntymäpäiväni.



Vauvauutiset oltiin ajateltu kertoa juuri ultran jälkeen, mietinkin, mahdanko kertoa keskenmenosta kenellekään.



Luonto hoiti tehtävänsä, mutta ihmismieli on julma, kun pitää syytä hakea itsestään, vaikka tietää, ettei syy kai minussa ollut. Ylipainoni on tietty voinut asiaan vaikuttaa. En ole entisissä mitoissani raskauksieni jälkeen, BMI on 26. Tiedä sitten...



Mutta hyvää jatkoa teille siskot ja ihanaa odotusta!

Itselläni tätä raskautta ennen kaksi keskenmenoa joten on tuoreessa muistissa ne tunnelmat:( Eipä tuo Honeyn 26 painoindeksi ole mikään merkittävä ylipaino, itsellänikin jotain 26,5 ja 38 koon farkuissa kuljin ennen raskautta. Meillä kesti 9kk ennen uutta raskautta, alkoihan se sitten ja lopulta jatkuikin normaalisti vaikka tuntui että en tule enää ikinä uudelleen raskaaksi. Tsemppiä, kyllä se vielä onnistuu vaikka saattaa palautuminen kestää ennen kuin raskautuminen on uudestaan mahdollista. Ekan keskenmenon jälkeen tulin raskaaksi jo ekasta kierrosta, tokan jälkeen kesti 9kk ja tuntui jo ihan toivottomalta. Ihan turhaan kuitenkin:) Toivotaan että teillä tärppää nopeasti uudestaan:)

Käytiin siis np-ultrassa jossa kaikki ok. Mieskin alkoi nyt uskoa että vauva siellä oikeasti on:) Vähän unelias vaikka ravisteltiin hereille mahan päältä ei piristynyt, join sitten lasin limsaa niin tuli vauvalle vauhti päälle:D



Nyt sitten tehtiin asiasta julkinen, no näkyyhän se jo mun vatsastanikin jo. Lapsille on kerrottu, olivat hämmästyneitä mutta riemuissaan, jopa teinipojat (tykkäävät kyllä molemmat lapsista ja aikovat jopa molemmat lasten/nuoriso-ohjaajiksi:D)



Minä olen synnyttänyt Kättärillä 3 kertaa, Naikkarilla käynyt tutustumassa, mutta kun tutustumiskäynnillä jo selitettiin peräruiskeesta ja karvojen ajelusta rutiinitoimenpiteinä siinä pelottavassa vihreäkaakelisessa synnytyshuoneessa jossa pienet ikkunat vaan katonrajassa niin mulle riitti. Neljän äidin huoneet synnyttäneiden osastolla ei myöskään houkutelleet. Kahden hengen huoneessakin on tosi kivaa ollut kun jonkun mies siellä hengaa koko päivän ja koko suku ramppaa ja töllää imetystäni verhojen välistä:o Ja nukkuminen, neljä vauvaa tuskin nukkuu koskaan yhtä aikaa kun harvemmin ne kaksikaan vastasyntynyttä..



Ei mulla Kättärillä ole mitään luomumeininkiä ollut, ihan on epiduraalit saanut ym. ihan normaalisti. Lisämaitoa jouduin ekalle Kättärillä syntyneelle (eli kolmannelle lapselleni) kärttämään, seuraaville en kun oli jo tuttua että tän vauvat syö epätavallisen paljon heti syntymänsä jälkeen:D Sanoivat että pyydä vaan sitä maitoa sitten lisää. Mulla ilmeisesti aika hitaasti käynnistyy oma maidontuotanto. Mitään apua ei kyllä uudelleensynnyttäjälle tultu tarjoamaan, no vaipanvaihto-opastusta ihan väkisin mikä pisti naurattamaan kun kolmas lapsi kyseessä:)



Meillä on nimet olleet jo odotusaikana tiedossa, en voisi kuvitella että olisi vauva jolla ei vielä nimeä:o Monille ihan normaalia, meille tosi outoa. Nyt tämä tytönnimi ollut jopa 10 vuotta varastossa, pojannimi ihan tuore.



Pompparelli 12+3

keskenmenojen johdosta! Silmäkulma kosteana luin viestejä... kumpa kenenkään ei tarvitsisi kokea moista surua... :'(

Nyt oli sit mun vuoro kokea eka -onneksi pieni- vuoto raskauden aikana. Toissailtana tuli pieni vuoto, mutta onneksi nyt *koputtaa puuta* se näyttäisi jääneen siihen. Pelottavaa! Yritin kuitenkin rauhoittaa mieleni, et pienet vuodot on ihan normaalia eikä ole syytä suurempaan ahdistukseen. Mut silti olen erittäin tyytyväinen et ylihuomiseksi oli jo sovittu np ultra -aika. Sitten taas tiedetään Nyytistä enemmän, mitä tuonne masuun OIKEASTI kuuluu. Mikä on muuten np:n normaalimitta?



Pompparelli: toi on muuten hyvä pointti, et 4 vauvaa tuskin nukkuu samoihin aikoihin... mun pitäis myös saada päätettyä Naikkarin ja kättärin välillä...

Santttu: Pienestä vuodosta ei varmaan kauheasti kannata hätääntyä. Vaikka eihän sitä pysty kovin rauhallisesti ottamaan :o Mä kävin ihan alkuraskaudessa labrassa ottamassa emättimestä näytteitä, kun epäilin emätintulehdusta ja silloin tuli ihan pikkuisen verta. Kyllähän sitä säikähti! Onneksi pääset ultraan pian :)



Itseäni ainakin kovasti rauhoittaa, kun saa tietää pikkuisesta enemmän. Sydänäänien kuuluminen rauhoitti mieltä kovasti. Silti mua pelottaa ultra, joka on kahden viikon päästä. Toisaalta sitä odottaa innolla ja toisaalta pelottaa, mitä siellä selviää. Jos ultrassa kaikki on hyvin niin ehkä sitä sitten uskaltaa jo vähän huokaista.



Nyt sitä alkaa vähän ymmärtää, mitä äitinä olemien on.. Suurta onnen tunnetta, mutta samalla on suuri huoli siitä, onko lapsella kaikki hyvin.



Mä oon huomannut, että tää raskaus on herättänyt paljon tunteita, joita ei oikeen osaa jakaa kenenkään kanssa. Mulla on itellä sellanen tilanne, että joudun olla erossa miehestä välillä yli viikonkin. Sitten kun nähdään, aikaa on yleensä tosi vähän. Molemmat ollaan kesätöissä eri kaupungeissa ja työajat menee sillee, että yhteisiä vapaita on tosi vähän :/ Onneksi tätä ei enää kestä kuin 3 viikkoa ja syksyllä saadaan taas asua saman katon alla.



Mutta onneksi tämä yhteisö on olemassa! Mä ainakin koen tosi tärkeäks, että on mahdollisuus lukea toisten samassa tilanteessa olevien ajatuksia täällä :)

Niin ja sitten tuosta synnytyspaikasta.. Mä en ainakaan yhtään tiedä, mitä edes haluan :o Varmaan se paikka kuitenkin tulee OYS olemaan..



En jotenkin osaa yhtään ajatella, mitä siinä tilanteessa tarvitsen. Tällä hetkellä ajattelen vaan, että kunhan on mies mukana ja kaikki apu käytettävissä, niin sitä mennään sitten sen tilanteen mukaan.. Kyllä sitä varmaan sitten jotakin kivunlievitystä haluaa.. Vaikka kyllähän sitä varmaan hengissä selviää ilman kivunlievitystäkin. Onhan sitä ennenkin selvitty. Mutta kun sitä on saatavilla, niin kyllä sitä varmaan siinä tilanteessa sitten haluaa.. Riippuu tietenkin siitä miten kivuliasta se sitten on. Kun ei ole kokemusta, niin sitä vaan ajattelee, että eiköhän siitä selviä.. Itse en ainakaan jotenkin osaa pelätä. Luotan vain siihen, että kyllä se luonto hoitaa. Ei sitä etukäteen varmaan osaa muuta tehdä kuin huolehtia siitä, että fyysinen kunto on kunnossa ja lukea kaikki mahdollinen info, mitä on saatavilla.



Mitä te muut esikoista odottavat ajattelette synnytyksestä?

Alkuun pahoittelut kaikille suruviestin saaneille :( Tuo juuri on pahin pelkoni tällä hetkellä, niin kuin varmaan monella muullakin...



Täytyy sanoa, että on melkoiset piinaviikot meneillään. Silloin 6+3 näkyi varhaisultrassa syke, mutta nyt siitä on kulunut monta viikkoa ja vielä pitäisi kaksi viikkoa odottaa ekaan julkiseen ultraan. Oireita mulla on ollut koko ajan vähän. Oksennus ei ole lentänyt kertaakaan, muutamana iltana etova olo, mutta sekin on loppunut. Samoin rintojen arkuus on helpottanut. Ja vielä tuntuu, että mahan turvotuskin on hävinnyt!! Inhottavaa, kun ei tiedä mistään mitään ja toisaalta taas oireiden väheneminen kuuluu asiaankin tässä vaiheessa...



Ja synnytyksestä: täällä meilläpäin ei ole muita vaihtoehtoja kuin KYS, joten sinne mennään toivottavasti! Ja en ole ajatellut vielä koko asiaa. Näin yritän tehdä mahd. pitkään, koska ei siihen loppupeleissä varmaan hirveästi voi/kannata valmistautua. Varmaahan se on, että pelko alkaa jossain vaiheessa hiipiä sitten persiiseen, mutta sinne on vielä aikaa :D

Olen joskus aikoinani rekisteröitynyt palstalle, mutta sitten unohtanut sen. Eilen löysin tuolta ryhmien puolelta helmimasut, mutta kovin hiljaista siellä näyttää olevan. Ja nyt sitten löysin teidät :) Paljon on tullut viestejä, enkä niitä nyt ehdi lukemaan, mutta luen kyllä kun aikaa on enemmän:)



Eli olen 32 vuotias 04/09 syntyneen pienen pojan äiti ja Lohjalla asumme. Perheeseemme kuuluu minun ja pojan lisäksi mieheni ja kaksi koiraa. Pikkukakkosen laskettu aika on 10.2., mutta meidän suvussa kaikki vauvat ovat syntyneet etuajassa, saa siis nähdä, syntyykö tämä pikkuinen myös aikaisemmin. Esikoisen synnytin Jorvissa rv 38+3, tämä uusi tulokas olisi tarkoitus synnyttää Lohjalla.



Kiva, että tällä palstalla näyttäisi olevan elämää:) Olen pyörinyt yhdellä toisella keskustelupalstalla, mutta kovin hiljaista siellä on...



Eli minut voi lisätä listaan:) Toinen lapsi, LA 10.2.

Vähään aikaan en oo kirjotellu, tultiin viime torstaina Rodokselta ja vkoloppu meni pyykkiä pestessä ja tavaroita purkaessa. Tänään palasin töihin ja ihan ok meni, kaks työkaverii kysy, et ootko sä laihtunut, ku posket on ihan lommollaan ja mä kun pelkäsin, et ne ekaks päivittelee, et nyt se on menny lihomaan :-D

Mulla on torstaina eka ultra ja jännittää niiiiiin kauheesti, kumpa kaikki ois hyvin ja sit vois kunnolla alkaa hössöttää, hih...

Etova olo jatkuu ja rinnat edelleen tosi kipeet, nyt ollu myös aika paljon päänsärkyä :-( sellasia putkia, et aamulla ja illalla kipee, päivät ok ja yleensä 3 päivää putkeen, aika puhki olo...

Aloin myös syömään monivitamiineja, kun hemoglobiini oli aika huono, jos ei vielä tarvis alkaa syömään pelkkää rautaa, ku siitä menee maha kovaks.



Täällä oli muutama ikävä uutinen ja tuli tosi paha mieli, toivottavasti ei nyt enempää tulisi!



Täytyy lähtee valmistautuu bodypumppiin, vaikka hiki valuu jo istuessa :-)



Aurinkoa kaikille!

Huh nihkeyttä. Meinaa henki loppua o_O.



Suuri halaus menetyksen kokeneille :(. Ihan hirveetä :(. Itsellä ollut viime päivinä pelko, että kaikki ei olekaan hyvin. Epätietoisuus on tympeetä.



(.) Tänään oli eka neuvola. Oli hirveesti höpöttelyä. Paino oli noussu ihan hirveesti (!). Olin ihan järkyttynyt. Ennen kesää painoin 76 ja nyt oli muka 83 :o . Ihan järkkyä >:/. Aattelin että ehkä olin vaan tästä helteestä turvoksissa ja onhan toi vatsa kasvanu kovin. Normivaatteet kuitenki menee edelleen päälle ni ei kai pitäs hirveen huolissaan olla. Labra-ajan sain ens maanantaille (2.8). Sillon otetaan muutama putkilo verta ja pissanäyte. Np-ultra on 13.8 (viikot sillon 11+6) ja neuvolalääkäri 25.8. (13+4). Viikonloppuna alettiin aatella asunnon ostamista kun tämän nykysen kolmion vuokralla maksaisi hyvin omaa pois. Käytiin tänään kattomassa yhtä tosi kivaa kämppää tässä ihan lähellä :). Se oli kyl tosi mukava ^_^.



Tulipa vaan omaa napaa tällä kertaa. Pöh. Jaksamisia kaikille helteisiin!



Adalmis ja möttönen 9+2

Mulla tuli nyt sitten rusehtavaa vuotoa pyyhkiessä :( Soitin neuvolaan ja iltapäivällä pääsen siellä käymään.. Pelottavaa. Neuvolatäti kyllä sanoi, että se voi olla limakalvoilta, mikä kyllä voi pitää paikkansa, koska limakalvot sai tänä aamuna vähän ärsytystä.. Mies vaan vakuuttelee, että kyllä kaikki on ok, mut mua pelottaa. Kipuja ei oo. Nyt vaan pitää odottaa, mitä tapahtuu.