*HELMIÄISET* -heinäkuussa = helmikuun odottajat :)

En ole vieraillut täällä moneen,moneen viikkoon koska tietokoneruudun tuijotus on tuottanut minulle suunnattoman pahan olon,samoin tv:n katselu ja lukeminen - on meinannut olla kotona oleminen aika tuskaista kun mitään ei oo voinut tehdä!MUtta nyt alkaa pikku hiljaa helpottamaan. Olen todella kiitollinen Joensuun neuvolalääkärille ja ylipäätäänkin terveysaseman lääkäreille..olen saanut olla sairaslomalla jo lähes kuukauden voimakaan pahoinvointini takia ja sain resepti närästyslääkettäkin,joka kyllä on helpottanut paljon paremmin kuin rennie.Nyt minulla olisi edessä vielä kolmen viikon kesäloma..palaan takaisin työmaalle vasta elokuun puolessa välissä,jolloin minun on varmaan jo pakko kertoa suuri salaisuuteni koko työporukalle, sillä pelkkä selkään koskee ei taida enää riittää syyksi sille miksi en hoivakotimme asukkaita enää pahemmin nostele ja pyörittele.Ja mikäli internetin ihmeelliseen maailmaan on uskominen miun pitäisi jäädä äitiyslomallekin jo joskus viikolla 26 (!),joten ei niitä työssäolo kuukausia enää pahemmin olisikaan kesäloman jälkeen...Ja tätä kaksosten aiheuttamaa vatsakumpua alkaa olla kohta vaikea piilotellakaan :)

Viikon 12 ultra olisi keskussairaalassa 27.7,ks.ultran jälkeen varmaan jo uskalletaan kertoa raskaudesta paljon avoimemmin kuin nyt..Minä olen kyllä asiasta kertonut jo lähes kaikille,mutta mies ei ole vielä uskaltautunut.



Aurinkoista kesää kaikille,nautitaan helteestä ja auringosta kun se kerrankin paistaa ja ladataan akkuja pitkän ja kylmän talven varalle!

Joku mainitsi aiemmin ketjussa, että viikolla 8+ on alkanut vatsa jo näkymään. Sama vika. Ekat housut olen saanut hylätä tämän kesän käytöstä jo pari viikkoa sitten, vaikka masuasukki vielä kovin pieni onkin. Turvotusta siis. Muuten ei turvottele, mutta tuo masu näköjään. Odotan myöskin esikoista ja olen aika hoikka, joten aika helposti huomaa, että masu on kasvanut. Tosin nyt näyttää lähinnä siltä, että kesäkiloja on kerrytetty heti alkukesästä... ;D

HelmiRouva: onpa hyvä, että olet saanut sairaslomaa pahoinvointiin, jotkut ovat kertoneet saaneensa aika nuivia kommentteja vastaavassa tilanteessa. Itse olin myös aivan hilkulla hakea saikkua pahoinvoinnin ja väsymyksen vuoksi, mutta sitten keksin juoda lasin maitoa HETI sängystä noustua ja se on ollut ihan loistoapu!! Mutta kyllä oli tuskasia työpäiviä, kun puolenpäivän aikoihin olisi ollut pakko päästä nukkumaan...



Mutta aurinkoista kesää! Ensi kesänä meillä kaikilla on toivottavasti pikkuinen hymynaama mukana! =)

Käytiin varhaisultrassa maanantaina. Lääkäri oli aivan ihana, eikä tuntunut missään vaikka ultraus tehtiin alakautta. Yksi alkio löytyi, samoin sydänäänet

En ole jaksanut kirjoitella, kun voinnissa ei ole mitään uutta ja toiseksi olen niin väsynyt koko ajan, ettei voi olla tosikaan! Esikoisesta voin pahoin ja olin väsynyt erityisesti aamuisin, mutta tällä kertaa pahoinvointi ja väsymys on pahinta iltapäivästä alkaen. Olen itkuakin tirauttanut muutamaan otteesen, kun väsyttää niin... Pahoinvointi on onneksi siinä mielessä lievää, ettei ole tarvinnut kertaakaan oksentaa.



Olin tänään neuvolassa ekaa kertaa. Kaikki ok. Kyseli kysymyksiä elintavoista ym. +punnitus, verenpaine ja virtsan stiksaus. Painoa on nyt 5kg enemmän, kun esikoisesta alkuraskaudessa. Sillon "sain" kaikenkaikkiaan 18kg. Toivon, ettei tällä kertaa tarvis samaa taakkaa kannatella. Imetyksen aikana kilot kyllä karisi nopiaan. Olin lähtöpainossa 2 kuukaudessa. Tosin sitten sain 5kg takaisin, kun lopetin imetyksen.



Yhdistelmäseulontaultra varattiin 1½ viikon päähän. Uudelleensynnyttäjällä seuraava neuvolakäynti onkin vasta rakenneultran jälkeen eli n. rv23. Esikoisesta neuvolassa kävi mielellään, mutta nyt tuntuu, ettei sieltä saa oikein mitään irti. Verenpainetta ja virtsaa voin kuitenkin seurata töissäkin...



Kirjoitelkaahan muutkin kuulumisia:)



JohannaAl

9+0

Mulla on aivan järkyttävä alamahan turvotus, olo niinku viikkoja ois jo yli 20! Eka työkaveriki kysy että oonko raskaana., jos tätä tahtia menee niin oon kauhia valas loppuvaiheessa, mutta jospa se asettus..



Meillä suvussa paljon kaksosia niin hieman jännittää montako tuolla elelee. Pahoinvointi alkaa jo pikku hiljaa hellittää kuha muistas syyä riittävän usein. Vielä pari viikkoo ekaan nla käyntiin, kulu aika kulu!!

JohannaAl:n kuulumiset tuntui tutuilta: itkut on päässyt moneen kertaan tästä olosta. Samalla kun pitäisi iloita tästä ihmeestä, itku puskee läpi ja olo on kerta kaikkisen surkea. Ah tätä äitiyden vuoristorataa...



Olen viimeistä päivää sairaslomalla pahoinvoinnin vuoksi, maanantaina pitäisi yrittää paluuta. Jäin viime viikon tiistaina pois, aluksi neuvolan terkkari kirjoitti 2 päivää ja sen päälle neuvolalääkäri reilun viikon. Hiljaiselo täällä siis siksi, mutta hiljaista ei ole ollut ainakaan meidän huussissa: norjankielen jatkokurssi on tullut suoritettua pöntölle.



Ensi viikolla 1-seula ja kesälomakin alkaa vihdoin häämöttämään. Kieliopinnot saavat jo riittää... ;)



ja sitten nolo tunnustus: ostettiin eilen vaunut...Iski Sulo Vilen-syndrooma, saatiin niin halvalla XD Piti vain mennä KATSOMAAN, koska ajattelin vaihtaa autoni ja en hirveästi hingu farkkua ja tahdoin nähdä, miten pieneen tilaan vaunut saisi. Lopputulos: mukaan lähti Quinny yhdistelmä, johon saa maxi Cosin klik-klik helposti. Kun oli niin halpa tarjous...



helteisin terkuin Sulo eiku Hautomo Vilen 10+5

Te kellä on tyttö sekä poika, onko oireissa ollu eroja?

No mulla sama oire (pahoinvointi ja väsymys), mutta eri aikaan päivästä. Pojasta oli aamupahoinvointia ja nyt kärsin vaivasta lähinnä iltaisin. Googlettelin jo ja jonkin verran löysin siihen viittaavaa eri keskustelupalstoilta, että tyttöä odottaessa onkin enemmän iltapahoinvointia. No silti voi ihan yhtä hyvin tulla poika... Meillä, siis mulla eikä mun miehellä ole oikeastaan väliäkään kumpi tulee. Esikoista odottaessa mies toivoi poikaa ja poika olo meillä molemmilla alusta asti olikin. Nyt ei ole mitään oloa eikä toiveitakaan:) Aiotaan kyllä rakenneultrassa kysellä, näkyykö sukupuoli. Ei malta jännätä loppuun asti. Ja pitäähän sitä jotain vaaleanpunaista ostaa valmiiksi, jos sieltä olisikin tyttö tulossa.



Aikooko muut selvittää tulokkaan sukupuolen?

ainaki selvitetään, jos yksilö suostuu vaan sukupuolen näyttämään! :)



Nuista oireista tuli vaan mieleen kysyä, ku ensimäinen meillä on poika ja pahoinvoinnista en juuri kärsiny(en kyllä muistakaa oireista)nyt sitte pahoinvointi on jatkuvaa, olo aivan karmee.. Yks kaveri jo sanoki(sillä itellä yks tyttö)että meille on tulossa tyttö.. onko muilla vielä tietoo nuista oireista?

Mäkin oon kyllä kuullu, että tytöstä ja pojasta voi olla erilaisia oireita. Moni on sanonu, että jos on vähän vaan huonovointisuutta niin tulee poika. Tyttö taas aiheuttaa hurjat pahoinvoinnit. Mutta eipä nääkään aina pidä paikkaansa.



Yks tuttu kysy tuossa päivänä jonain, että aiotaanko kysyä sukupuolta eikä oikeen osattu vastata. Mä ehkä haluaisin kyllä tietää, miehellä ei oikeen ollu vielä mielipidettä. Sitä en sit tiiä että kerrotaanko sukupuolta muille vaikka ite tiiettäiskin. Noh, siihen on vielä aika monta viikkoa, että nuita juttuja pääsee miettimään oikeesti.



Mä palasin saikulta töihin torstaina ja jaksoin töissä ihan ok. Hirveesti kyllä tuntuu väsyttävän ja sit meillä on töissä härdelli kun on vielä kunnan kesäpäivystys päällä. Onneks sitä on enää vaan pari viikkoa jäljellä niin pääsee taas normimeininkeihin. Olot on ollu nyt ihan hyvät. Huono olo tulee lievänä enää vain jos ei syö tarpeeksi usein. Oon tosi iloinen ettei kestänyt tuon pidempää ja toivon tuhannesti ettei tuliskaan enää huonoja oloja. Huimausta on ollu tosi paljon ja välillä tulee nopeesti sellanen hirveen voimaton olo vaikka oiskin syöny ja juonu kunnolla. Neuvolaa odottelen kovasti, vielä viikko pitäs jaksaa ootella :).



Adalmis ja möttönen 8+1

kaks ekaa raskautta oli ilman pahoinvointia. Jatkuva nälkä ja heikotus. Vatsa kasvoi eteen päin ja ei näkynyt takaapäin. No seuraavat kaksi sitten oli runsaasti pahoinvointia aiheuttavia. Aamusta iltaan oli yökkö olo. Vatsa ikäänkuin kasvoi sisään ja sivulle päin. ekat olivat poikia ja seuraavat tyttöjä. Nyt on taas 24 h pahoinvointia. jos yhtään pitää paikkansa niin tämäkin olisi tyttö noiden oireiden mukaan :)



ja poikia tehdään - tyttöjä saadaan. :)

Hei!



Minulla ei ole hajuakaan että miten tämä systeemi toimii ja että kirjoitanko edes oikeaan paikkaan, mutta yritetään :)



Odottelen esikoistani ja LA on näillä näkymin 13.2.2011.



Minulle kun povattiin etten saa lasta ollenkaan tai että tulee ainakin olemaan todella hankalaan endon takia niin parin yrityksen jälkeen tämä tuntuu todella suurelta ihmeeltä

.. kas siinä pulma! Eli täällä pitäisi vielä jaksaa odotella pari viikkoa ennenkuin saa tietää, onko siellä masussa todella joku vai ei.. Rintoja kiristää (varsinkin kaupan pakastealtailla!) ja vatsassa kuplii ja juilii, mutta mitään konkreettista todistetta toisesta elämästä kehon sisällä ei ole (paitsi ne pissatikkuun tulleet tuplaviivat, jos niitä nyt voi konkreettisina todisteina pitää..)

Kateellisena kuuntelenkin varhaisultrakokemuksianne ja neuvolan sydänäänimetsästyksiä, miksei mäkin saa! ;) Meillä mies on niin lehmänhermoinen, ettei sen mielestä ole mitään syytä mennä varhaisultraa, jos sitä ei lakisäätäisesti suositella: "kyllä sen sitten näkee, kun on sen aika.." Ja ekassa neuvolassa vaan täyteltiin lomakkeita ja rupateltiin "mukavia". Rivien välistä on siis luettavissa, että mä _en_ ole mitenkään rentona, vaan suunnittelen mieluusti aina kaiken elämässäni hyvissä ajoin =)



Mites olette muuten pääkaupunkiseutulaiset tai muut, kellä valinnanvaraa on, valinneet synnytyssairaalanne? Multa siis kysyttiin heti ekassa neuvolassa, että missä meinaa ponnistaa mukulan maailmaan? MISTÄ mä sen voin tietää, kun ei vielä tiedä onko mitään ponnistettavaakaan? Ja kun kyseessä on esikoinen, käsitykseni vaihtoehdoista perustuu siis täysin huhupuheisiin ja vierailuihin synnyttäneiden tuttujen luona (Kättärillä oli kiva verhot siinä huoneessa, mut Naikkarilla oli selkeemmät opasteet. Jorvissa taas oli hyvät pullat kahvilassa, ja Lohjalla sai kukille kauniin maljakon..) Mä jotenkin aavistelen, ettei noilla asioill ole varsinaisesti mitään merkitystä silloin kun on oma vuoro..



hermoileva Ronja 10+2

mekkinen! Onnea odotukseen! Hienoa, että epämukavista enteilyistä huolimatta onnisti!! =)



Ronja: aika sitkeä oot sinäkin, että jaksat odottaa vielä pari viikkoa! Mä olisin varmaan jyrännyt miehen lehmänhermot ja varannut ajan yksityiselle. Nytkin tuntui pitkältä ajalta odottaa rv 6+5 et näkee sykkeen. Odottavan aika on pitkä, mutta "palkinto" odotuksesta onkin sitten aivan omaa luokkaansa! =)



Samoissa mennään Ronjan kanssa, meillä tänään rv 10+3. Tuntuu, että miten noita viikkoja on ehtinyt jo kertyä noinkin "paljon". Mulla ei rinnoissa ole ollut ihmeempiä tuntemuksia ennen plussaa ilmaantuneen hipaisukivun jälkeen, mutta alavatsassa tuntee, että jotakin siellä on enemmän kuin ennen.

Mä olen miettinyt pk-seutulaisena samaa, että mistä mä nyt jo muka tietäisin, et mihin haluun mennä synnyttämään. Sijainnista johtuen se on joko Naikkari tai Kättäri, mutta kumpi???



Ensi viikolla on eka neuvola ja samana päivänä myös neuvolalääkäri-käynti. Millään ei meinaa malttaa odottaa ultrakuvan näkemistä...

Tuossa kun Ronja ( on muuten hyvä nimi ;) mun nuorimmainen on Ronja )mietti synnäriä. Minä olen synnyttänyt kaks ekaa kättärillä ja seuraavan naisteklinikalla ja viimeisen hyvinkäällä.



Kättäri oli kotoisa. Pienet huoneet, rauhallinen paikka. Tosin siellä ei hirmuisen helposti annettu lääkkeellistä. Sai odottaa aika pitkään ennenkuin sai apua. Osastolla perhe toimi itsenäisesti eikä apuja paljoa tarjoiltu.



Naistenklinikalla taas avun sai heti ja ottivat laitosmaisuudestaan huolimatta asiakkaan yksilönä. Huone oli iso. oli monta äitiä samassa huoneessa. Ystävällisiä ihmisiä.



Hyvinkäällä paikat olivat pienet ja kodinomaiset. Osasto pieni. kaikista noista paikoista olen eniten ollut tyytyväinen hyvinkäälle sitten naikkari ja viim kättäri. Toki jokainen on erilainen mutta näin minä ne koin.

juurikin siksi, että ei ollut mitään ajatusta ja piti ikäänkuin päättää :)

Sen kuulemma voi vielä muuttaa mutta muutaminen ei ole toivottavaa...

Itse kun olen aika "traumainen" tapaus vähän kauhistuttaa ajatus siitä, ettei saisi empaattista hoitoa/ tarvitsemaansa apua synnytystilanteessa..:/



Täytyy "koulia" miehestä tukihenkilö, joka oikeasti tarvittaessa ärjäsee, jos ei apua/ huomioimista heru :D



Nyt odottelen kovasti "ekaa" ultraa ja niin taitaa odotella mieskin :)



6+3 kävin varmistamassa, että raskaus on siellä missä pitää kun juuri oli lääkäri ehtinyt minulle tokasita että löisi rahojaan aika paljon vetoa, etten lasta endon takia saa :)

Oli naivan varma, että vauvan siemen on ihan jossain muualla kuin pitää, joten pakko oli käydä.

10+1 minulla siis :)



Nyt tuntuu oudolta kun rintojen kipu on hellittänyt.

On siis ollut ihan sairaan kipeät rinnat, ei ole tarvinnut paljoa halailusta, mahallaan oleilusta jne. puhella :D ja kuppikoko kasvanut samantien reilumman puoleisesti.



Pahoinvointi on onneksi jo helpottanut, nyt on vatsan turvotusta niin, että itsestä ainakin tuntuu että kuka tahansahan sen ilta aikaan huomaa, että raskaana ollaan :)



Nyt tosiaan on jotenkin "hiljaista", melko hyvä olo ja heti tulee huoli että apua, miksi ei tunnu mitään "inhotuksia" :)

Mä kävin eilen ekalla lääkärikäynnillä ja sydänäänet kuului! Oli se vaan aika uskomaton hetki. Lääkäri ei niitä saanut kuulumaan, mutta neuvolatäti sitten kokeneempana kuuntelijana löysi sykkeen. Olivat kyllä sitä mieltä, että aika harvoin ne näin aikaisin (9+4) kuuluu. Ja tosi hiljaa se kuuluikin, mutta kuuluipa kuitenkin!



Mekin odotetaan ekaa ultraa kuin kuuta nousevaa. Se on vasta 9.8 eli tuntuu kuin siihen ois vielä vuosia... Ensikertalaisena tämä odotusaika tuntuu olevan todella jännää! Ihan uskomattomalta vaan tuntuu kokoajan.



Me ollaan ajateltu, että halutaan kyllä tietää sukupuoli, jos vaan mahdollista. Muille ei siitä luultavasti kerrottaisi. Vaikka eipä sillä ole väliä kumpi tulee :)



Onko kukaan vielä miettinyt nimiä lapselle? Me ollaan mietitty jonkin verran. Tuntuu vaikealta kyllä miettiä, mikä olisi hyvä.

Nyt on kohta viikon ajan juilinut alavatsaa ja välillä munasarjojen kohtia ja välillä selkää. Takaraivossa hiipii pelko ettei vaan enteilisi keskenmenoa. Toisaalta mitään erikoisia vuotoja ei ole ollut. Kipu ei ole koko päivää. Välillä juilii enemmän ja sitten on poissa ja vaihtaa paikkaa. Vaikka kyseessä onkin viiden lapsi niin ei aiemmin ole tällaista ollut. Onkohan se vaan kohdun kasvukipua? Olen jokaisessa raskaudessa pelännyt odottavani kaksosia. Syy siihen on että mulla on kahdet kaksossisarukset ja mun äiti oli kaksonen. No vielä ei meille on tullut kuin yksi kerrallaan. Tää vauveli on perheen viimeinen villahousu. Mitä jos nyt tuleekin kaks??



Ens viikolla on neuvola ja sitten pian siitä lääkäri. Pitäis saada niitä ultra aikoja kohta puolin. Mua kun jännittää että onko rv tänään 9 vai 11 ? sen näkee sitten vasta ultrassa.