Nyt loppu jaksaminen! Pelkkä piika omassa kodissani.

vai onko tää vaan sun kesä"lomaa"?

mä odotan kauhulla "lomaa", kun pitää ruokkia kaikki monta kertaa päivässä ja vahtia ettei kukaan huku.

ihanaa taas sit syksyllä päästä töihin lomalle, niinku oikeesti.

ihan yksin tyhjään viileeseen toimistoon, missä kukaan ei huuda että saa tulla pyyhkimään tai vaadi koko ajan jotain.

Tänään alkoi todella potuttaa tämä arjen pyörittäminen ja "lomaileminen". Kun edes pääsisi käväsemään kirjastossa yksin tai saisi vähän aamulla nukkua pidempään.. Haluaisinpa nähdä sen, että mies kesälomallaan pyörittäisi yksin tämän huushollin: hoitaisi ja viihdyttäisi lapsia, pyykkäisi, tiskaisi, siivoaisi, kävisi ruokakaupassa koko katraan kanssa laittaisi ruokaa ja ketsitsisi kesävieraat..

varsinkin, kun et pääse lataamaan akkujasi missään vaiheessa.



meillä mies tekee myös pitkää päivää ja vapaapäivät todella harvassa. lapsia pari kouluikäistä ja kolmas tulossa. tätä kolmatta yritimme niin kauan, että ehdimme jo keskustella sijaisperheeksi alkamisesta, kun omaa ei alkanut kuulumaan.



meillä kuitenkin tärppäsi raskaus, mutta myös "sijaisperheeksi" aloimme tavallaan aivan vahingossa. tuttavilla on kolme todella vilkasta lasta, joista pojalla adhd. poika on ollut meillä useita kertoja muutaman päivän kerrallaan, jotta vanhemmilla on ollut mahdollisuus omaan aikaan. tavallaan ihan kaveripohjalta sovittu juttu.



samoin on yhden sukulaiseni kahden pojan kanssa, jotka molemmat erittäin vilkkaita vilperttejä ja molemmat alle 5v. miehen kanssa olemme sopineet, että lapset hoidetaan yhdessä silloin, kun ovat meillä ja mieskin on kotona.

Ilmoitat miehellesi, että olet aivan jaksamisesi rajoilla ja että kohta menee terveys, jos ei meno muutu.



OTAT omaa aikaa ja VAADIT miestä nousemaan vaikkapa kahtena aamuna viikossa hoitamaan lapset. Lähdet sillävälin jonnekin, vaikka lenkille tai kahville.



SINUN on pidettävä kiinni omista oikeuksistasi senkin uhalla, että joku pahastuu siitä tai aloittaa riidan. Kunnioita itseäsi ja tarpeitasi. Sinä et ole kone.

Eikä tämä ole lomaa vaan ihan todellista arkea. Nuorimmainen on niin pieni, että olen vielä vanhempainvapaalla. Ja ajattelin, että olen koton pidempäänkin, mutta en usko, että jaksan. "Oikeissa töissä" pääsee helpommalla! Yritin ehdottaa miehelleni eilen, että hän jäisi vuorostaan kotiin ja minä menisin töihin. Mutta eihän se onnistu, mies on meillä se, joka on luonut uraa eikä tuota uraputkea niin vain keskeytetä. Minulle olisi ihan sama vaikka keskeytettäisiin (vaikka tähän asti olen tukenut miestäni 110%). Elämä ei tunnu kovin hohdokkaalta, kun kaikki revitään minun jaksamisestani.

Mene töihih, vaadi miestäsi viemään / hakemaan lapset, kauppakäynnt yms...



Älä anna periksi. Pidä puolesi.

Vai olisitko valmis laskemaan omaa elintasoasi, että miehesi voisi tehdä vähemmän töitä?

tääl kaks murkkuu,yks alakoululainen ja vauva ja mies ei oikein tee mitää.ai nii kattoo se pornoo ja runkkaa... mä teen kotityöt.sit myö yöt nukutaa selät vastakkain. että piika mäkii.pitäskö munkii häipyy.ap sä voisit tulla mun kamuks.lähetää helvettiin tai öö etelänmaille:) jos revitää jostai eka rahaa;) eikös juu...

t. selibaatissa vasten tahtoa

on itsestäni kiinni. Mutta arki-iltoina en jaksa enää tehdä mitään sen jälkeen, kun mies tulee kotiin. Mies hoitaa kyllä kahden vanhimman iltapalan ja nukkumaanlaiton (vaatimukseni tulos) ja se sujuu. Minulla on kuitenkin vauvan laitto, joten kun saan hänet nukkumaan, "lapsivapaata" aikaa jää noin tunti ennen omaa nukkumaan menoamme. Mies on siinäkin ehdoton. Lapset menevät nukkumaan puoli yhdeksältä, me kymmeneltä. Haluaisin valvoa pitempään, mutta mies ei omien sanojensa mukaan osaa alkaa nukkumaan yksin, joten minun on mentävä nukkumaan samaan aikaan, jos en halua hirveätä riitaa. Olen mielipiteeni asiasta sanonut ja muutaman kerran vain valvonut ja aiheuttanut riidan, mutta ei sekään tunnu mielekkäältä.



Vastikään meillä oli tilanne, että olisin ensimmäistä kertaa vuosikausiin lähtenyt yksin parin päivän lomalle. Odotin lomaa hartaasti, mutta kävikin niin, että miehellä oli silloin kova stressi töissä ja sovimme, että hän lähtee lomalle. Olisin voinut kieltäytyä, mutta hyväsydämisenä (ja välillä tyhmänä, tiedän) halusin antaa miehelle loman, kun näin, että hän sitä tarvitsi. Nyt edessä on perheen yhteinen loma ja jään edelleen odottamaan omaa vuoroani.



Tiedän, että itse voi vaikuttaa näihin asioihin, mutta välillä on niin väsynyt tähän lapsiarkeen, että ei vain jaksa.

Tiedätko, 8, olisin todellakin valmis laskemaan elintasoani, jos mieheni olisi enemmän kotona. En ole kiinnostunut rahasta, en hienosta talosta tai autosta. Emme elä loisteliaasti, ihan tavallista arkea. Lasken menoni tarkasti ja laitamme säästöön kaiken ylimääräisen.



ap

Perheeseeni kuuluvat lisäkseni mieheni ja 3-vuotias lapsemme. Käymme molemmat kokopäivätöissä, tienaamme jotakuinkin saman verran, mies hieman enemmän.



Tajusin viime keväänä vihdoinkin, että perheen lomailu vaatii oikeasti hieman suunnittelua, jos halutaan, että



a) lapsi saa olla kotona useita viikkoja vanhempien/vanhemma kanssa



b) molemmat vanhemmat saavat myös levätä eikä lomasta muodostu jommalle kummalle vanhemmalla "työleiri"



Päätimme sitten tehdä seuraavasti:



- Lapsi on kotona 5 viikkoa (juhannuksesta heinäkuun loppuun)



- Mieheni on lomalla 5 viikkoa, juhannuksesta heinäkuun loppuun.



- Minä olen lomalla viikkoa, aloitan viikkoa myöhemmin kuin mieheni.



Mieheni hoitaa lastamme vielä tämän viikon, ja illalla (1-2 iltaa) pääsee vapaalle, ettei ihan seinät ja lastenhoito kaadu päälle.



Molemmat vanhemmat pitävät 2 päivää ns. omaa lomaa, jolloin saa tehdä mitä haluaa (menen Tallinnaan kylpylään, mieheni menee Tukholmaan käymään). Mieheni hoitaa lastamme kotona minun lomani aikana, itse menen vanhemmilleni kyläilemään lapsen kanssa toiseen kaupunkiin mieheni reissun ajaksi.



Käymme yhdessä koko perhe viikon reissun Ahvenanmaalla, ja loppuajan olemme kotosalla, ehkä Lintsillä yms. käymme.



Ei loppujen lopuksi ainakaan yhden lapsen kanssa kovin vaikeaa, lähinnä vaatii hieman kalenterin pläräystä.

ja niin varmasti mieskin, vaikka sitä on vaikea tajuta, koska sinä teet kotona suurimman osan.



Tuo vaihe ON rankka, rasittava ja väsyttävä - ja se antoisuus on vain siinä, että lapset kasvavat ja aika kultaa muistot (ainakin joitakin osin).



Tsemppiä! Mullakin on joskus sama fiilis, vaikka ei noin rankkaa olekaan.

Jep, voisin kyllä käydä pienen etelänmatkan. :)

Löytyis vain jostain supermummo, joka ottaisi nämä lapset siksaikaa.

Mies menee kymmeneltä nukkumaan JA lisäksi nukkuu pitkään aamulla! Potki ukkosi ylös sängystä aamulla lapsia hoitamaan ja kotitöitä tekemään.

että se mieshän käy duunissa 5 päivää viikossa, eli itsekin "nousee" useimpina aamuina. Useinhan työssäkäyväkin tarvitsisi omaa aikaa. Mutta se äitikin tarvitsee. Lasten kanssa se on molemmilla kortilla. Ei se työssäolo yleensä pelkkää lomailua ole, se on eri lailla rasittavaa kuin kotona olo.

Tietenkään se ei voi niinkään mennä, että mies vetää lonkkaa viikonloput "koska on raskasta" ja nainen raataa 24/7, mutta mun pointti oli oikeastaan se, että usein MOLEMMILLA on raskasta, mutta omalla tavallaan. Ja vaikeaa on se, ettei kumpikaan välttämättä jaksa päästää toista huilimaan. Harvoin se vain niin on, että miehellä on tosi helppo ja iisi elämä, joten hänen sietääkin olla kiinni viikonloput ja päästää äiti vapaalle.

OTAT omaa aikaa ja VAADIT miestä nousemaan vaikkapa kahtena aamuna viikossa hoitamaan lapset. Lähdet sillävälin jonnekin, vaikka lenkille tai kahville.

kaksi tuntia viikossa omaa aikaa. Päivä ja kellonaika siis sovitaan. Sitten kun aikasi tulee, pinkaiset HETI ulos ovesta. Etkä tee tota lomamokaa ja ala joustaa.

Mies menee kymmeneltä nukkumaan JA lisäksi nukkuu pitkään aamulla! Potki ukkosi ylös sängystä aamulla lapsia hoitamaan ja kotitöitä tekemään.

Mies tekee todella rankkaa työtä, joten ymmärrän hänen väsymyksen. Mutta sitä en, miksi hän ei voisi opetella nukkumaan menemistä yksinkin, että voisin edes joskus jäädä hiljaiseen taloon yksin tekemään omia juttujani. Ahdistaa, kun saan vauvan nukkumaan ja heti kohta mies alkaa muistutella meidän nukkumaan menostamme.



Olen tukenut miestäni, hän on saanut harrastaa esim. kolme kertaa viikossa urheilua. Tosin työnsä on ollut viime aikoina niin kiireistä, ettei ole ehtinyt harrastamaan. Mies kyllä potkisi minuakin liikkeelle iltaisin, mutta koska olen niin väsynyt pitkästä päivästä lasten kanssa, EN JAKSA tehdä enää mitään niin myöhään.



Olen käyttänyt lastenhoitajaa välillä, mutta ylivilkas 4-vuotiaani on hyvin herkkä muutoksille ja näyttää menevän ihan sekaisin, kun hoitaja on paikalla. Lisäksi tuntuu turhauttavalta, kun en kuitenkaan voi jättää kaikkia lapsia hoitajan kanssa, ja juuri sitä "ihka omaa aikaa" välillä tarvitsisin.



Mutta olette oikeassa, tämä on nyt tällaista lasten kanssa ja helpottaa varmasti ajan myötä. Kun vain jaksaisi olla tarpeeksi hyvä äiti ja antaa lapsille sellaista tukea, jota he tarvitsevat. Rakastan lapsiani valtavasti ja tuntuu pahalta, kun ei riitä kaikkeen.

Mies on töissä tyyliin yötäpäivää yrittäjä kun on. Mitään apua kodin arjen pyörittämiseen en saa. Ensimmäinen lapsi tosin vasta tulossa ja mulla kesäloma. Vituttaa vaan kun kaiken joutuu tekemään yksin. Ruuan, siivoamiset, kaupassa käynnit... Ajattelin nyt muutenkin hoitaa näin toisella kolmanneksella kaikki siivoamiset, jotka jäivät alkuraskauden väsymyksen ja omien töiden takia tekemättä. Kämppä sen näköinen! Liikaa siivoamista kun pitäis saada kaikki tehtyä eikä ole kiva käyttää koko kesälomaa siivoiluun ja asioiden järjestelyyn..



ARGH!

ei kai aikuinen mies voi vaatia, että käyt hänen kanssaan yhtä aikaa nukkumaan. Kyllä miehen olisi todellakin aika opetella nukahtamaan ihan itsekseen, jos sinä haluat valvoa pidempään.