Keskimmäinen lapseni, poika, ei tunnu välittävän äidistään lainkaan.. :(

Ongelmia tulee. Ei kannattaisi koskaan tehdä kolmea lasta. Yksi on aina siinä keskellä väliinputoaja. Valitettavasti.

ja "kesyttää" hänet. Nyt hän rankaisee sinua siitä, ettei sinulla ole koskaan ollut hänelle aikaa. Aikuisena sun pitää vain kestää se, että hän hylkii sinua. Sisimmässään hän ei mitään muuta varmaan haluaisi kuin olla sinulle tärkeä. Lapsi on lapsi, hän suojelee itseään myös siltä pettymykseltä, että ehkä sinua ei kiinnostaisi, jos hän itseään sinulle avaisi.



Jos tsemppaat ja vietät hänen kanssaan aikaa, annat huomiota, joku päivä (siihen voi mennä pari vuottakin), se palkitaan.

Mutta meilä on nyt sellainen tilanne, että mies joutuu tekemään kahta työtä (takana konkurssi) ja olen itsekin töissä 40 h viikossa, ja illat ja viikonloputkin yksin vastuussa lapsista. En siis pysty pitkään aikaan olemaan kaksin keskimmäisen kanssa. Miten voisin huomioida häntä enemmän, hän on luonteeltaan sellainen, että kun maailman äitiriippuvaisin kuopus tulee äidin perään, hän antaa heti tilaa ja lähtee pois. Jos sanon että luetaan vaan kirja loppuun, antaa pikkusiskon sen aikaa kiukutella, poika ei suostu, sanoo vaan että luetaan joskus myöhemmin ja väistää, antaa sylipaikan siskolle.



ap

antamaan tilaa muille. Ei se ole luonteenpiirre vaan opittu toimintatapa.

ja "kesyttää" hänet. Nyt hän rankaisee sinua siitä, ettei sinulla ole koskaan ollut hänelle aikaa. Aikuisena sun pitää vain kestää se, että hän hylkii sinua. Sisimmässään hän ei mitään muuta varmaan haluaisi kuin olla sinulle tärkeä. Lapsi on lapsi, hän suojelee itseään myös siltä pettymykseltä, että ehkä sinua ei kiinnostaisi, jos hän itseään sinulle avaisi. Jos tsemppaat ja vietät hänen kanssaan aikaa, annat huomiota, joku päivä (siihen voi mennä pari vuottakin), se palkitaan.

ja stressaamisen lopettaminen. Jotkut lapset on vaan sellaisia, ettei "muista mitään", eikä jaksa jutella asioistaan. Voi olla myös joku ikävaihe. Kysy edelleen, mutta älä painosta, ja ole valmis kuuntelemaan silloin, kun hän haluaa kertoa.



Yksi hyvä tapa huomioida lapsia on aina kohdatessa osoittaa, että on mukava nähdä lapsi. Oli se sitten aamulla herättäessä tai illalla päiväkodista noudettaessa. Ilmeillä, eleillä ja puheilla joka kerta osoittaa, että onpa kiva kun sinä olet siinä, mukava nähdä.



Sitten sinulle, joka kommentoit että kolmesta lapsesta keskimmäinen on aina väliinputoaja. Olen itse tehnyt saman huomion jos lapset ovat samaa sukupuolta. Meillä on itsellä kaksi poikaa ja keskimmäinen lapsi on tyttö. Jotenkin tuntuu, että eri sukupuolta oleva lapsi ei pääse jäämään unholaan kovin helposti.

Antakaa jotain konkreettisiä vinkkejä miten tässä tilanteessa häntä huomioisin enemmän? Kaipaan hänen uhmaikäänsä, silloin hän otti huomionsa.. Nykyään kahdenkeskisinä hetkinäkin hän haluaa mieluummin leikkiä yksin legoilla.. :(



ap

ota ota ne molemmat lapset kainaloon. Älä anna (ja se on oikeasti pakottamista, sillä sä oot itse opettanut sen keskimmäisen "väisätämään" toisen luopoua paikastaan, vaan tee molemmille tilaa. Sillä lailla se keskimmäinenkin on jo saanut jotain kun tulee sen "oman" ajan aika, eikä prosessia tarvitse lkaa silloini ihan alusta.



Toinen juttu on, että koita järjestää sellaisia hetkiä kun EI ole mitään tekemistä, ei lukemista, ei telkkaria, ei kotitöitä, ei askartelua, ei mitään. Ainakin mun lapseni on aina puhunut parhaiten juuri silloin. Ja eihän sitä omia asioitaan ehdikään puhua, jos pitää kuunnella tai katsella jotain muuta.

sinusta kaiken muuten. Lapsi on tyyppiesimerkki keskimmäisestä lapsesta.

Mutta meilä on nyt sellainen tilanne, että mies joutuu tekemään kahta työtä (takana konkurssi) ja olen itsekin töissä 40 h viikossa, ja illat ja viikonloputkin yksin vastuussa lapsista. En siis pysty pitkään aikaan olemaan kaksin keskimmäisen kanssa. ap

Ottakaa huoioon tämäkin tilanne, jota varmaan vuoden ajan vielä jatkuu.