Minkälainen ihminen heittää kollegoiden tuomat synttäriruusut kollegoiden silmille?
Ollaan tämmöinen keskisuuri virasto ja täällä on tapana, että kun pyöreitä vuosia täytetään, henkilölle viedään ruusuja tai muuta. Nyt sitten kävi niin, että meidän nuori, vasta-aloittanut sihteerimme ei ollut tajunnut, että jotkut ovat kieltäytyneet kaikista onnitteluista. Syy oli meidän muidenkin, unohdimme sanoa asiasta. Hän oli ajatellut tekevänsä hyvän työn ja toi kukkasia.
Juhlakalu (tekisi mieli sanoa, että juhlamulkku...) oli sitten ystävällisesti ottanut ja heittänyt kimpun sihteerin naamalle. Olen lohdutellut tyttöä tässä pitkin aamua. Satuin näkemään episodin. Jos tämä päivänsäde olisi minun alaiseni, hän saisi varoituksen. Ei noin vain käyttäydytä toimistossa. Taitaa varoitus napsahtaa kyllä muutenkin. Ei helvetti.
Kommentit (149)
Kyllä, luin viestejä. Sihteeri oli jostain saanut tietoonsa henkilön syntymäpäivän. Tämä on väärin, sillä syntymäaika on sensitiivistä tietoa. Ihan sama, onko se kaivettu järjestelmistä tai papereista vai onko joku kertonut sen sihteerille (missä tapauksessa kyse on rikkeestä, joka pitäisi selvittää).
Käsittämätöntä toimintaa, en vaan voi ymmärtää. Meillä näissä asioissa noudatetaan lakia ja ymmärretään, että kyse on sensitiivisestä asiasta. Joten sinänsä ikävä kokemus voi olla myös opetus sihteerille ja muillekin, tästä voi oppia jatkoa varten, miten toimia ja miten ei pidä toimia.
Jos Maija on kertonut syntymäpäivänsä joskus työkavereilleen ja nyt tehnyt selväksi moneen kertaan ettei hän halua mitään muistamisia niin eihän se nyt helkkari ole mitään SENSITIIVISTÄ tietoa! Itsepähän on synttärinsä ottanut puheeksi.
Jos itse lörpöttelee synttäreistään niin ei se ole mikään salassapidettävä asia.
että edes hoksaa tulkita kukkien antamisen ja lahjan kiusaamiseksi...
Esim. jos tyttäresi luokalla olevat pojat tekevät hänelle kortiksi pornokortin mihin on vaihdettu tyttäresi kasvot, niin hänen pitäisi vain kauniisti kiittää asiasta kun luki siellä ne onnittelutkin, että hienoa olet tullut panoikään.
Vai annatko lapsen nakata mummin kutomat villasukat mummon naamalle, kun ei lapsi missään nimessä toivonut villasukkia? SAIRASTA, miten olemattomat käytöstavat joillain on! Miten täällä voidaan edes kuvitella, että olisi mitään muuta vaihtoehtoa, kuin kiittää kauniisti ja niellä se primadonnakiukku ihan hiljaa omaan persiiseensä, jonne se kuuluukin. Opetelkaa ihan ne käytöstapojen alkeet, ennenkuin vastaatte tähän ketjuun. Edelleen sanaton.
En pidä olla keskipisteenä, en pidä mistään virallisista puheista enkä tykkää tarjota.
Silti ei mieleenikään tulisi paiskoa kukkia kenenkään naamalle - ei varsinkaan sellaisen, joka on uusi työssään. Koko touhusta saa mielestäni tällaisen käsityksen: esimies ei tiedä, pitääkö synttärikiukuttelijaa muistaa vai ei. Hän päättää, että kukat riittää ja laittaa uusimman työntekijän hankkimaan ja antamaan ne ilman virallisia osuuksia, jotta kiukuttelijaa ei nolattaisi mutta jotta kiukuttelija ei voi kokea tulleensa unohdetuksi. Kiukuttelija päättää kuitenkin tehdä tilanteesta kunnon shown. Ehkä jopa on pettynyt, kun saa vain kukkia. Ei tuosta muuten saa mitään tolkkua. Minä olisin ollut ikionnellinen, jos kukat olisi antanut joku "tavis" eikä esimiesten rivistö ilman suuria puheita, koreita lahjoja ja tunnetta, että pitäisi tarjota jotakin. Olisin siis kiittänyt ja laittanut kukat ehkä vähän syrjään, jotta muut työpaikalla eivät olisi niitä bonganneet. Kyllä tuollaisen draaman taustalla täytyy olla se, että nauttii omasta kiukuttelijaroolistaan. Asiatonta käytöstä kaikin puolin.
Niin, ja meidän työpaikallamme (kunta) kuka vaan saa selville toisen syntymäpäivät - vahingossa tai tahallaan. Nimilistoissa kun on aina syntymäajat merkittyinä ja niitä nimilistoja tarvitaan runsaasti kaiken aikaa esim. ihan ilmoitustaulullakin.
ei hän heittele ruusuja kenenkään silmille. Jos ihminen rakastaa lähimmäisiään, hän kykenee antamaan anteeksi hyväntahtoisen erehdyksenkin.
Nykyaika on hyvin minäkeskeistä. Ihmiset pitävät huolta vain oikeuksistaan, mutta ei haluta luopua mistään omastaan eikä antaa muille mitään pyyteettömästi. Voi kunpa tuon nuoren työntekijän sydän en kovettuisi tuosta vastaanotosta, vaan han jatkaisi elämässään samalla linjalla, ilon ja rakkauden edistäjänä.
ei hän heittele ruusuja kenenkään silmille. Jos ihminen rakastaa lähimmäisiään, hän kykenee antamaan anteeksi hyväntahtoisen erehdyksenkin. Nykyaika on hyvin minäkeskeistä. Ihmiset pitävät huolta vain oikeuksistaan, mutta ei haluta luopua mistään omastaan eikä antaa muille mitään pyyteettömästi. Voi kunpa tuon nuoren työntekijän sydän en kovettuisi tuosta vastaanotosta, vaan han jatkaisi elämässään samalla linjalla, ilon ja rakkauden edistäjänä.
Olin kesätyöpaikassa toista viikkoa, kun täytin 20v. Kukaan ei tietty siellä tuota tiennyt, mutta innokkaana leipurina ajattelin viedä täytekakun tarjolle. Sitäpä en tiennyt, että seuraavana päivänä (vein kakun siis perjantaina) oli tällaisen erittäin sensitiivisen työtoverin 50-vuotispäivä.. Olin just laittanut kakun pöydälle, ihmisiä istui siinä ympärillä, laiteltiin lautasia ym. kun tämä rouva pelmahtaa paikalle, "enkös minä kieltänyt" -> ja nakkaa kakun viereiseen roskikseen!!!
Siitä nousi jumalaton haloo muiden työntekijöiden toimesta. Pomo tarjoutui maksamaan kakustani (en huolinut korvausta), sain sitten lahjaksi suht kalliin tuotteen. Tuo nainen ei pyytänyt minulta päivän aikana anteeksi, jäi silloin kesälomalle ja loman jälkeen kahdeksi viikoksi sairaslomalle - sopivasti siihen asti kunnes minun pestini oli päättynyt.
Että kyllä näitä on.
niin haluaisin tietää, oliko juhlakalu todellakin heittämällä heittänyt ruusut tytön silmille?
Siis oliko hän ottanut vauhtia ja oliko kimppu koskettanut sihteerin silmiä?
Vai onko ap liioitellut asiaa?
Varmaan eri työpaikoissa on erilainen kulttuuri. Kuntatyöntekijä tuossa kertoi, että heidän työpaikallaan syntymäajat ovat nimilistoissa, joita näkyy ilmoitustaluluilla ja joita käytetään usein.
Omassa työpaikassani valtiolla tämmöistä ei ole. Joissakin listoissa saatetan syntymäaikaa kysyä, lähinnä kyse on esim. siitä, että ilmoittaudutaan virkistysristeilylle, mutta siihenkään ei ole toki pakko osallistua.
vastaukset viela kamalampia. Siis tollasia ihmisia on vaikka kuinka paljon.
Kuinka kukaan voi muistaa niin tarkalleen mista tyokaveri pitaa tai ei pida. Olen monta kertaa kutsunut kahville tyokaverin joka ei juo kahvia:D Ei han kylla koskaan ole minua millaan nakellu.
Ja vakivalta ei kuulu KOSKAAN tyopaikalle, oli tilanne mika tahansa.
Ja pliis ihmiset lukekaa koko juttu ennen kuin kommentoitte.
Minusta syntymäpäiväsankarin ei tarvitse ottaa vastaan julkista loukkausta.
Niin ja siis, muistuttaisin tässä vaiheessa seuraamme liittyviä lukijoita, että puhumme siis syntymäpäiväonnitteluista... :)
Syntymäpäivän juhlimiseen kuuluu kahvin ja kakun tarjoaminen, helposti rahaa kuluu 700 - 1200 e ja vastineeksi saa sihteeriltä ruusut ja työkavereilta pinnisteltyjä onnitteluja. YÄK!
Jos työpaikalla annetaan kukat sankarille, niin KUKAAN ei odota saavansa mitään kahveja tai kakkuja tai mitään.
Jokaisessa työpaikassa odotetaan, että päivänsankari tarjoaa kakkukahvit koko talolle taia ainakin osastolle. Kun kyseessä on tarjoilut 100 hengelle, ei se ole ihan halpaa lystiä. Olen ollut töissä 28 vuotta yksityisellä, kunnalla ja valtiolla ja joka kerta se tarjoilu on ollut. Paitsi niillä, jotka ovat ilmoittaneet, että eivät juhli. Ja sitä on kunnioitettu.
Heh, minkälaisessa työpaikassa juhlakalu maksaa itse kakun ja kahvit sadalle hengelle:D luojan kiitos olen sellaisilta paikoilta välttynyt. Näissä varmaan maksetaan itse myös eläköitymis- yms kahvit??
Syntymäpäivän juhlimiseen kuuluu kahvin ja kakun tarjoaminen, helposti rahaa kuluu 700 - 1200 e ja vastineeksi saa sihteeriltä ruusut ja työkavereilta pinnisteltyjä onnitteluja. YÄK!
Jos työpaikalla annetaan kukat sankarille, niin KUKAAN ei odota saavansa mitään kahveja tai kakkuja tai mitään.
Jokaisessa työpaikassa odotetaan, että päivänsankari tarjoaa kakkukahvit koko talolle taia ainakin osastolle. Kun kyseessä on tarjoilut 100 hengelle, ei se ole ihan halpaa lystiä. Olen ollut töissä 28 vuotta yksityisellä, kunnalla ja valtiolla ja joka kerta se tarjoilu on ollut. Paitsi niillä, jotka ovat ilmoittaneet, että eivät juhli. Ja sitä on kunnioitettu.
Heh, minkälaisessa työpaikassa juhlakalu maksaa itse kakun ja kahvit sadalle hengelle:D luojan kiitos olen sellaisilta paikoilta välttynyt. Näissä varmaan maksetaan itse myös eläköitymis- yms kahvit??
Jos on ihan rivityöntekijä, ei talo maksa mitään muuta kuin ns. lähtökahvit eli johto+työntekijä yhdessä kahvittelevat, työkavereille jos haluaa tarjota niin maksaa itse.
Muutama naapuri tuli silti onnittelemaan. Toivat kukkia ja lahjoja. Tuttavaperheen isä ja äiti olivat noloja ja loukkaantuneita. Naapurit eivät vaivautuneet varmistamaan, tuliko sitä lakkia vai ei.
Kyllä ihmisillä on sitten vaikeaa! Jos meillä kävisi noin, kutsuisin sisään, keittäisin sumpit, heittäisin asiasta vähän läpyskää, ja sanoisin, että ovat tervetulleita uudestaan sitten kun se lakki ollaan saatu, silloin ei tarvitse kukkia enää tuoda.
Mä en ymmärrä näitä "häpeilijöitä". Kyllä se on ihan omasta asenteesta kiinni, hävettääkö vai ei.
Vierailija - 30.6.2010 15:35 (54/138)
Jos kahvn tuoja tietää, että en siedä kahvia
niin todennäköisesti kahvi lentää päin naamaansa. Töissähän tiedetään toisista pienet yksityiskohdat eli miksi tahallaan olla ilkeä ja tuoda se kahvi aiheuttamaan oksennusrefleksi?
kahvi lentää päin naamaa? Kukat samoin?
Vaikka ei jaksaisi hymyillä, kieltäytyäkin voi nätisti. Ja vittuiluun voi hymähtää ja pyytää viemään sen kahvin mukanaan
On vähän eri asia piirtää tytölle pornokortti jossa onnitellaan panoikään tulemisesta, kuin viedä vilpittömästi ilahduttamistarkoituksessa synttärisankarille kukkia. Tässä on moneen kertaan todettu että sihteeri EI tiennyt ettei synttärisankaria saanut muistaa mitenkään.
Jäikö se osa lukematta vai onko luetunymmärryksessä ongelmia? Vai onko äo pienempi ku kengännumero?
Jos lapsellesi annetaan 'lahja' kiusaamistarkoituksessa hänen pitää vaan kauniisti kiittää.
Esim. jos tyttäresi luokalla olevat pojat tekevät hänelle kortiksi pornokortin mihin on vaihdettu tyttäresi kasvot, niin hänen pitäisi vain kauniisti kiittää asiasta kun luki siellä ne onnittelutkin, että hienoa olet tullut panoikään.
Vai annatko lapsen nakata mummin kutomat villasukat mummon naamalle, kun ei lapsi missään nimessä toivonut villasukkia? SAIRASTA, miten olemattomat käytöstavat joillain on! Miten täällä voidaan edes kuvitella, että olisi mitään muuta vaihtoehtoa, kuin kiittää kauniisti ja niellä se primadonnakiukku ihan hiljaa omaan persiiseensä, jonne se kuuluukin. Opetelkaa ihan ne käytöstapojen alkeet, ennenkuin vastaatte tähän ketjuun. Edelleen sanaton.
tuntuu että suurin osa kukanheittäjän puolustelijoista on itsekin neljänkympin huonommalla puolella olevia elämäänsä ja ukkoonsa vittuuntuneita akkoja. Akkoja joilla naamassa on enemmän ryppyjä kuin muilla ikäisillään ja tissit roikkuu navassa asti ja jotka peiliin katsoessaan tajuavat että tie on vain alaspäin... Ymmärrän kyllä että ikä on silloin arka paikka.
Olin kesätyöpaikassa toista viikkoa, kun täytin 20v. Kukaan ei tietty siellä tuota tiennyt, mutta innokkaana leipurina ajattelin viedä täytekakun tarjolle. Sitäpä en tiennyt, että seuraavana päivänä (vein kakun siis perjantaina) oli tällaisen erittäin sensitiivisen työtoverin 50-vuotispäivä.. Olin just laittanut kakun pöydälle, ihmisiä istui siinä ympärillä, laiteltiin lautasia ym. kun tämä rouva pelmahtaa paikalle, "enkös minä kieltänyt" -> ja nakkaa kakun viereiseen roskikseen!!!
Siitä nousi jumalaton haloo muiden työntekijöiden toimesta. Pomo tarjoutui maksamaan kakustani (en huolinut korvausta), sain sitten lahjaksi suht kalliin tuotteen. Tuo nainen ei pyytänyt minulta päivän aikana anteeksi, jäi silloin kesälomalle ja loman jälkeen kahdeksi viikoksi sairaslomalle - sopivasti siihen asti kunnes minun pestini oli päättynyt.
Että kyllä näitä on.
en tämän kirjoittajalle vaan sieluni silmillä näen kuinka NOLOKSI mahtoi sensitiivinen 50-vuotias rouva meni kun tajusi ettei kakku suinkaan ollut hänelle. Sieti kyllä hävetäkin...
Saanko kysyä miten juttu tarkkaan ottaen jatkui kun heitti kakun roskiin? Kuka sanoi rouvalle että mokasi ja häipyikö sitten työpisteelleen?
=)
syntymäpäivän muistaminen aiheuttaa elämää suuremman kriisin joka oikeuttaa tolkuttuman raivokohtauksen. Ei kai muistamisesta tarvi pitää, mutta ihmisenä voi pysyä silti ja vaikka sanoa nätisti uudelle sihteerille että kiitos, mutta mieluimmin ei muistettais näitä syntymäpäiviä.
Miten te pystytte elämään tätä elämää, kun kaikki on niin helvetin sensitiivistä?
Eikö sisälukutaito antanut sen vertaa periksi, että olisitte kyenneet sisäistämään tämän informaation: sihteeri ei tiennyt, että ko. moukkaa ei saa muistaa.
Kyllä täytyy ihmisen olla todella päästään pipi, että heittää kukat toisen naamalle. Siis seriously, ongelmia vihanhallinnan kanssa, taipumusta väkivaltaan.
Itselle ei tulisi kuunakullanvalkeana mieleen heittää jotain risuja tuntemattoman NAAMALLE. Täysin pöyristyttävä ajatus. Jos joku työpaikalla huutelisi, että tolla horolla onkin klamydia, niin saattaisin ottaa kierroksia. Enkä silti kävisi päälle.
Sivistymättömiä moukkia, sanon ma.
Kun tässä elämässä on tasan kaksi vaihtoehtoa: joko sitä täyttää aina vain enemmän vuosia tai sitten sitä on kuollut. Mielipiteitä on tietysti monia, mutta itse olen kyllä mieluummin elossa, vaikka sitten 50- tai 60- tai 70-vuotiaana.
Miten jotkut ihmiset voivat olla niin herkkiä syntymäpäivästään? Miksi sitä ei haluta kertoa muille? En ymmärrä. Minulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa kertoa milloin syntymäpäiväni on, jos joku on sitä kysynyt.
En ole koskaan uskonut, että tällaisia ihmisiä voi olla - katkeroituneita suojatyöpaikkoihin jumivia työpaikkakiusaajatanttoja, jotka mahtavasti uhoten "jättävät sihteerin kahvitunnilla yksin". Ottaahan se nyt päästä, kun nuorta pätevää porukkaa tulee tekemään innolla töitänne, mutta opetelkaa nyt sentään käytöstapojen alkeiden alkeet... Uskomatonta moukkamaisuutta!!!