Pärjääkö yh:na kaksosten kanssa?
Olen vielä raskaana (raskaus puolivälissä), tiedän raskauden saaneen alkunsa yhden illan jutusta, isää en tunne, tiedän vain etunimen ja ulkonäöltä kyllä tunnistaisin, jos uudestaan tapaisin. Kuitenkin aika epätodennäköistä, koska tuo yhden illan juttu tapahtui satojen kilometrien päässä kotikaupungistani ja tämä mies kertoi asuvansa ulkomailla, vaikka on suomalainen ja että oli suomessa vain käymässä.
Raskaudesta sain tietää vasta vähän aikaa sitten. Minulla tuli kuukautiset normaalisti eikä ollut muitakaan raskauteen viittaavia oireita.
Minulla ei ole kauhean montaa ihmistä, jotka voisivat tarvittaessa auttaa. Abortti on kuitenkin mahdoton tässä vaiheessa ja vaikka olisin tiennyt raskaudesta aiemmin en tiedä olisinko tehnyt aborttia. Olen potenut vauvakuumetta pitkään ja haaveeni piti jo toteutuakin, mutta pitkä suhteeni päättyi ennen kun ehdin tulla raskaaksi ja toivun vielä erosta niin en ole edes harkinnut uutta suhdetta. Adoptiota ei kannata edes ajatella, koska en usko, että pystyn lapsistani luopumaan kannettuani heitä sisälläni.
Pelottaa kuitenkin, että miten sitä jaksaa kun lähipiirissä on suurimmalla osalla vauvat olleet vaikeita ja valvottaneet ym. eikä neuvolasta ole apua saanut, vaikka äiti olisi oikeasti väsynyt kun ei saa nukkua varttia pidempään kerralla ja maksimissaan pari tuntia vuorokaudessa. Tämä on tietysti kiinni siitä millainen vauva/vauvat ovat, mutta tätä kun ei voi tietää etukäteen.
Olen vielä melko nuori (21v ja näytän ikäistäni nuoremmalta) ja saan aivan varmasti kauhisteluja osakseni kun olen yh, mm. omasta suvustani osa paheksuu yksinhuoltajia, riippumatta siitä miksi on yh, ainoa hyväksyttävä syy yksinhuoltajuuteen on heidän mielestä toisen vanhemman kuolema tai väkivaltaisuus.
Kommentit (44)
isä siis ei ollut paikkakuntalainen vaan asuu ulkomailla. olisiko hänellä kuitenkin tuttuja, sukulaisia tuolla paikkakunnalla missä tapasitte ja sitä kautta mahdollisuus jäljittää isä? tiedätkö missä maassa hän asuu, ikää, tms mikä voisi helpottaa löytämistä?
usko itseesi. Tee selväksi kaikille, että kyse on sinun elämästäsi ja valinnoistasi, joista olet itse vastuussa. Kukaan ei voi elää sun puolesta, joten kukaan ei myöskään valitse sun puolesta.
Ymmärrän, että vauva-arki mietityttää, varsinkin kun olet nuori ja odotat kaksosia (otsikosta päätellen), mutta siitä selviää aivan varmasti. Tottakai kaikki olisi helpompaa, jos isä olisi kuvioissa mukana. Yritä löytää itsellesi joku tukihenkilö, johon voit luottaa, joka ei puukota selkään, joka tukee sinua ratkaisuissasi. Ja unohda suvun puolelta tulevat paineet. Jokainen ihminen erehtyy joskus, toisilla seuraukset on näkyvämpiä kuin toisilla, valitettavasti.
Itse olen kyllä ihan parisuhteessa elävä kohta neljän lapsen äiti, vanhin noista lapsista on 3v. Mutta olen 18v siskoni kautta käynyt läpi yllätysraskautta ja sen seurauksia. Ja kaikesta selviää, hän synnytti maanantaina pojan. :) Tulee meille asumaan vauvansa kanssa ensimmäisiksi kuukausiksi, kun on tuota tilaa, missä hänellä on mahdollisuus olla rauhassa.
Aiotko kertoa lasten isälle mitään? Ehkä hän kuitenkin haluaisi tietää vauvoista? Voit vaikka selventää, että annat hänelle mahdollisuuden, mutta hän valitsee käyttääkö sen vai ei. :)
Sulla on vielä aikaa valmistautua, sekä henkisesti, että muutenkin. Ja takuuvarmasti löytyy tukea, jos oikein tuntuu, että väsyt vauvojen kanssa. Aina on mahdollista, että vauvat ovat itkuisia, mutta on myös olemassa mahdollisuus, että vauvat onkin "helppoja" vauvoja. Toivo parasta, varaudu pahimpaan. Kaikesta kuitenkin selviää aivan varmasti, jos luottaa itseensä ja uskoo voimiinsa.
Jaksamisia!
paikalliseen lehteen.. siihen miehen nimi, milloin kohtasitte ja tapaamispyyntö tai jos joku miehen siitä tunnistaa voisi häneen ottaa yhteyttä?
Näitähän aina välillä näkee lehdessä.. kaivataan jotain ruotsin-rieteilyllä tms. tavattua miestä.8
Ihan ensin kannattaa opetella jättämään muiden mielipiteet omaan arvoonsa, niistä ei saa kun pahan mielen. Lisäksi kannattaa vielä raskausaikana hankkia ainakin yksi ihminen, joka voisi auttaa tarvittaessa, avun saanti yhteiskunnalta on todellakin välillä vaikeaa nykyään, nimim. kokemusta on.
Voisitko esim. muuttaa lähemmäs vaikka omia vanhempiasi, jotta he voisivat tarvittaessa auttaa?
on pamahtanut paksuksi? Ei varmasti ole mikään ilouutinen "isälle". Turhaan ap vaivaa omaa päätänsä sillä että "Isälle pitäisi ilmoittaa". Jos mies olisi kiinnostunut ap:stä varmasti olisi ottanut puhelinnumeron ylös ja pitänyt yhteyttä. Haluaako ap todella lapsilleen suhteen "isään" jolla ei ole mitään tekemistä ap:n kanssa kuin tämä yksi yö? Etsi tuleville lapsille isähahmo jostain muusta miehestä, sukulaisesta tai ystävästä joka on oikeasti hyvä kaveri.
Mun ex-mies sekosi huumeisiin kun odotin kaksosia ja raskaus oli puolessa välissä myös. Isommat lapset oli silloin hiukan vajaat 1v, vajaat 2v ja esikoinen 5v. Jäin siis yksin 5muksun kans joista 4 oli alle 2v. Helppoa ei ollut, kukaan ei oikein auttanut. Koskaan en päässyt mihinkään. Olin ihan kiinni muksuissa. Mutta jotenkin sitä selvisi kuitenkin.
Nyt kun lapset on 13v, 9v, 8v ja kaksoset 7v niin johan on elämä helppoa ja ihanaa. Sitä oppii vaikeuksien kautta arvostamaan ihan eri tavalla elämää kuin elelemällä helppoa elämää...
kylläpä olet nuorena päätynyt raskaaksi. Olet ihan lapsi vielä! Mieti, kannattaako sinun pitää lasta/lapsia, sillä se tarkoittaa omasta elämästäsi luopumista.
kylläpä olet nuorena päätynyt raskaaksi. Olet ihan lapsi vielä! Mieti, kannattaako sinun pitää lasta/lapsia, sillä se tarkoittaa omasta elämästäsi luopumista.
mikä ei sovi yhdelle, saattaa sopia toiselle oikein hyvin. Eikä lapsi tarkoita omasta elämästä luopumista, ainakin omalla kohdallani se on rikastuttanut elämää. En minäkään antaisi pois lasta, jota oon 9kk kantanu sisälläni. Tosin jos tunteet olis kovin vastenmielisiä lasta kohtaan, ni ehkä silloin, mutta jos yhtään haluaisin pitää lapsen, niin ehdottomasti niin.
Turha on jälkiviisastella. Ku lapset on isompia, on taas aikaa siihen "omaan elämään".
kylläpä olet nuorena päätynyt raskaaksi. Olet ihan lapsi vielä! Mieti, kannattaako sinun pitää lasta/lapsia, sillä se tarkoittaa omasta elämästäsi luopumista.
Kaikki ei edelleenkään halua vanhana nahkana äidiksi. Pakko oli kommentoida :D
Ei se varmasti helpoin mahdollinen tie tule olemaan, mutta aivan varmasti selviät siitä! Voisivatko vanhempasi olla avuksi vauvojen kanssa.
Tsemppiä matkaan ja onnea vauvoista!
En nyt tietysti oleta, että isä automaattisesti osallistuisi lastensa elämään, tiedän, että voi olla niinkin, ettei häntä kiinnosta, mutta tietäisi ainakin.
Kuten jo aloituksessa kirjoitin, että toivun edellisestä suhteestani enkä ainakaan vielä ole valmis uuteen suhteeseen, jos nyt enää koskaan uskallan luottaa miehiin, sen verran pahat arvet jäi. Eli siis mitään isähahmoa en aio ottaa vielä luultavasti moneen vuoteen. Miehen malleja lapset saavat kyllä muutenkin, vaikkei minulla miestä olisi. Ja jossain vaiheessa lapsille on myös kerrottava biologisesta isästään ja olisi se kiva tietää edes hänen koko nimensä.
Tuo lehti-ilmoitus voisi olla hyvä, kiitos vinkistä. Tämän miehen tuttuja oli kait pari tuolloin baarissa, heihin en sen paremmin tutustunut, mutta tietoa saattaisin ehkä saada heiltäkin.
ap
on pamahtanut paksuksi? Ei varmasti ole mikään ilouutinen "isälle". Turhaan ap vaivaa omaa päätänsä sillä että "Isälle pitäisi ilmoittaa". Jos mies olisi kiinnostunut ap:stä varmasti olisi ottanut puhelinnumeron ylös ja pitänyt yhteyttä. Haluaako ap todella lapsilleen suhteen "isään" jolla ei ole mitään tekemistä ap:n kanssa kuin tämä yksi yö? Etsi tuleville lapsille isähahmo jostain muusta miehestä, sukulaisesta tai ystävästä joka on oikeasti hyvä kaveri.
on pamahtanut paksuksi? Ei varmasti ole mikään ilouutinen "isälle". Turhaan ap vaivaa omaa päätänsä sillä että "Isälle pitäisi ilmoittaa". Jos mies olisi kiinnostunut ap:stä varmasti olisi ottanut puhelinnumeron ylös ja pitänyt yhteyttä. Haluaako ap todella lapsilleen suhteen "isään" jolla ei ole mitään tekemistä ap:n kanssa kuin tämä yksi yö? Etsi tuleville lapsille isähahmo jostain muusta miehestä, sukulaisesta tai ystävästä joka on oikeasti hyvä kaveri.
Täällä myös 21v yh-äiti, joka tuli raskaaksi yhden yön jutusta. Isä ei ole millään tavalla elämässämme mukana eikä isyyttä ole tunnustettu. Lapsi on nyt yli vuoden ikäinen, eikä isä ole kertaakaan kysellyt perään, vaikka tietää lapsen olemassaolosta.
Yllättävän hyvin ollaan pärjätty. Lapsi on kasvanut ja kehittynyt hienosti, hän on kiltti ja perustyytyväinen tapaus. Aion myös hoitaa lasta kotona toivottavasti siihen 3-vuotiaaksi asti. Taloudellisesti on välillä tiukkaa, mutta toisaalta, yksistään kun on niin ei kulu rahaa turhuuksiin kuten baareissa ravaamisiin jne.
Omat vanhempani auttavat aina välillä, lapsi on n. kerran kuussa heillä yökylässä. Lisäksi meillä käy perhetyöntekijä kerran viikossa n. 3 tunnin ajan, lähtevät yleensä puistoon leikkimään. Tällä välin kerkiän siivota perusteellisemmin tai sitten lähden lenkille tai käyn kaupassa ihan yksistäni. Perhetyön "huono" puoli on, että sosiaalityöntekijä tulee tekemään kotikäyntejä, mutta omalla kohdallani tämä on puolen vuoden välein, en siis ole toimeentulotukiasiakas tai missään sossun erityistarkkailussa.
Kuten varmaan jo aiemmista viesteistä huomasit, ihmisten suhtautuminen tilanteeseesi vaihtelee suuresti. Minun neuvoni on, että jätä nämä epäilijät ja moralisoijat täysin omaan arvoonsa. Sinusta tulee aivan varmasti hyvä äiti ja pärjäät lastesi kanssa. Uskot vaan itseesi! :)
raskaaksi kun yritimme nykyisen ex-mieheni kanssa vauvaa, ei kuitenkaan sillon tärpännyt. Olen siis kyllä mielestäni kypsä äidiksi, mutta pelottaa se, ettei ole sitä toista siinä arjessa apuna ja tukena.
Enkä kyllä usko siihenkään, että minun pitäisi luopua omasta elämästäni, tietysti alkuun aika menee varmasti vain vauvojen kanssa eikä ole ns. omaa elämää, mutta luultavasti palaan töihin kaksosten ollessa n. 2v ja ainakin toivon voivani palata harrastukseni pariin. Etusijalla kyllä ensialkuun kaksoset eikä omat tarpeeni.
Olen kyllä miettinyt, että pitäisi kait vauvojen isällekin ilmottaa, mutta en tosiaan tunne kyseistä miestä entuudestaan ja tiedän vain etunimen niin näillä tiedoilla en häntä luultavasti löydä.
ap
kylläpä olet nuorena päätynyt raskaaksi. Olet ihan lapsi vielä! Mieti, kannattaako sinun pitää lasta/lapsia, sillä se tarkoittaa omasta elämästäsi luopumista.
Kyllä minusta isälle kannattaa ilmottaa raskaudesta/isyydestä, eihän se pakota isää vielä mihinkään.
Tiedän kaksi vähän samankaltaista tapausta. Molemmat vauvat saivat alkunsa yhden yön jutusta, toisessa vauvan äiti tunsi tämän miehen ja kertoi tälle raskaudesta, mutta isää ei ole lapsi kiinnostanut. Toisessa tapauksessa äiti ei tuntenut isää, mutta sai selvitettyä tämän henkilöllisyyden ja ilmoitti tälle raskaudesta/isyydestä ja tämä isä on osallistunut lapsen elämään todella hyvin.
Täällä myös 21v yh-äiti, joka tuli raskaaksi yhden yön jutusta. Isä ei ole millään tavalla elämässämme mukana eikä isyyttä ole tunnustettu. Lapsi on nyt yli vuoden ikäinen, eikä isä ole kertaakaan kysellyt perään, vaikka tietää lapsen olemassaolosta.
Yllättävän hyvin ollaan pärjätty. Lapsi on kasvanut ja kehittynyt hienosti, hän on kiltti ja perustyytyväinen tapaus. Aion myös hoitaa lasta kotona toivottavasti siihen 3-vuotiaaksi asti. Taloudellisesti on välillä tiukkaa, mutta toisaalta, yksistään kun on niin ei kulu rahaa turhuuksiin kuten baareissa ravaamisiin jne.
Omat vanhempani auttavat aina välillä, lapsi on n. kerran kuussa heillä yökylässä. Lisäksi meillä käy perhetyöntekijä kerran viikossa n. 3 tunnin ajan, lähtevät yleensä puistoon leikkimään. Tällä välin kerkiän siivota perusteellisemmin tai sitten lähden lenkille tai käyn kaupassa ihan yksistäni. Perhetyön "huono" puoli on, että sosiaalityöntekijä tulee tekemään kotikäyntejä, mutta omalla kohdallani tämä on puolen vuoden välein, en siis ole toimeentulotukiasiakas tai missään sossun erityistarkkailussa.
Kuten varmaan jo aiemmista viesteistä huomasit, ihmisten suhtautuminen tilanteeseesi vaihtelee suuresti. Minun neuvoni on, että jätä nämä epäilijät ja moralisoijat täysin omaan arvoonsa. Sinusta tulee aivan varmasti hyvä äiti ja pärjäät lastesi kanssa. Uskot vaan itseesi! :)
Itse sain kaksoset 27-vuotiaana ja aivan yksin kun isää ei kiinnostanutkaan. Hyvin pärjättiin, kaksoset pääsivät samaan rytmiin pian. Alku oli tietysti väsyttävää mutta sitähän se vauvojen kanssa on. Meillä oli tosi tarkka päiväjärjestys, mielestäni se oli hyvä asia. En koskaan saanut kaksosia yöhoitoon ja olin monta vuotta yksin lasten kanssa. Ei siinä ole mitään ongelmaa jos vaan haluaa selvitä.
pari ensimmäistä vuotta ovat rankat, mutta sitten helpottuu kummasti! Siinä vaiheessa kun lapset ovat leikki-ikäisiä, elämä on jo oikein hauskaa ja lapset leikkivät kivasti yhdessä. Moni on samassa tilanteessa, ja kaksoset ovat rankat vain siinä alussa, lopulta varmaan helpommat kuin eri-ikäiset sisarukset.
Kyllähän 21v on jo aikuinen. Jotenkin vielä ymmärtäisin, jos olisi kyse 17v tai 18v, mutta nyt en.
Minusta tuli äiti 18v iässä ja ollessani 19v meillä oli kolme lasta, esikoinen oli yksönen ja toinen ja kolmas kaksoset. Jäin yh:ksi ennen kun kaksoset syntyivät, lasten isä kuoli ja alku oli raskasta, mutta kyllä sitä pärjäsi, vaikka pohdin itsekin omaa jaksamistani tai siis, että jaksanko.
Suosittelen kyllä, että jos jotenkin saisit vielä yhteyden tähän lasten isään, että ilmottaisit hänelle, että hänestä tulee isä.
kylläpä olet nuorena päätynyt raskaaksi. Olet ihan lapsi vielä! Mieti, kannattaako sinun pitää lasta/lapsia, sillä se tarkoittaa omasta elämästäsi luopumista.
tosi aikuismaista ja vastuullista.
maailmassa on jo ihan tarpeeks isättömiä lapsia.
Näin vain lasket itsesi samalle tasolle edellisen kanssa. Kyllä niitäkin vanhempia naisia on, jotka haluavat äidiksi. Toivotan ap:lle voimia.Kannattaa tosiaan alkaa rakentamaan tukiverkostoa. Kyllä sinä pärjäät :)
Onkohan todella niin, etten voi löytää näiden lasten isää kun sattumalta? Tiedän vain etunimen ja miehen ulkonäöltä, mutta näillä "tuntomerkeillä" en vaan usko, että hänet löytäisin. Käyn kyllä tuolla paikkakunnalla muutamia kertoja vuodessa. Haluaisin kyllä, että lapset saisivat tutustua myös isäänsä, vaikka meistä tuskin paria tulee.