Pärjääkö yh:na kaksosten kanssa?

Näin vain lasket itsesi samalle tasolle edellisen kanssa. Kyllä niitäkin vanhempia naisia on, jotka haluavat äidiksi. Toivotan ap:lle voimia.Kannattaa tosiaan alkaa rakentamaan tukiverkostoa. Kyllä sinä pärjäät :)

Jos olisin sinä, ilmoittaisin kuitenkin iloisesta uutisesta isälle, vaikka olisikin vieras. Sitä ennen pohtisin tarkkaan, haluanko pitää lapset itselläni. Jos vastaisin kyllä. Pitäisin lapset ja sillä selvä. Kuuntelisin sydäntäni. Jos järjestät asiasi hyvin, voit vielä opiskella jne. Se vaatii sitkeyttä, mutta ahkeruus palkitaan. Samoin ala rakentamaan itsellesi hyvää tukiverkkoa ja kerro rehellisesti tilanteestasi. Ihmiset auttavat kyllä. Se missä et pärjää, saat kyllä apua neuvolasta, kunnalta, jne. Tsemppiä!!

Äitini kyllä varmasti auttaa sen minkä pystyy, mutta hänellä on itsellään vaikeaa aikaa tällä hetkellä kun totuttelee siihen, ettei kävele enää koskaan. Isäni ei ole enää elossa.

Asumme kuitenkin äitini kanssa kaukana toisistamme. Minulla on täällä vakituinen työ ja siksi en kauhean mielelläni vaihtaisi paikkakuntaa, koska vakituinen työ on nykyään kiven alla ja jollain pitäis vauvatkin elättää ja maksaa laskut jne. Sen sijaan äitini kyllä varmasti voisi tulla meille ainakin välillä.

ap

tosi aikuismaista ja vastuullista.

maailmassa on jo ihan tarpeeks isättömiä lapsia.

ap välttämättä löydä tätä miestä enää. Minusta ainakin tuntuu mahdottomalta löytää joku noilla "tuntomerkeillä"

Ei pidä välittää, koska se vaan tekee oman elämän kurjemmaksi. Siinäpähän on kauhistelun aihetta, mikä vain osoittaa miten pikkumaisia ihmiset ovat. Sen sijaan voisivat tulla auttamaan sinua, mikä olisi viisasta ja hyväntahtoista. Selvästi haluat lapsia, kun olet vauvakuumettakin potenut, joten kyllä tulet selviämään ja jos on vaikeaa, niin se on sillä hetkellä ja jo huomenna tai kuukauden päästä voi olla helpompaa. sitä paitsi äidiksi tulo tuo helposti pelkoja esiin, vaikka kaikki olisi elämlässä kunnossa. Sun vauvat eivät välttämättä ole vaikeita. Yritä ottaa jo etukäteen selvää, sekä siitä miten toimia vauvojen kanssa ja etenkin kaksosten kanssa. Itse tein sen virheen, että keskityin vaan siihen, että kuinka selviän synnytyksen yli. Olisi kannattanut ottaa selvää enemmän imetyksestä ja kantoliinoista ja -repuista. Se on tärkeää, että oppii olemaan välittämättä toisten kommenteista. Et ole ainut, joka joutuu kommentoiduksi, mutta älä todellakaan välitä.

Ota nyt jo hyvissä ajoin selvää mitä apua sun paikka kunnalla on tarjolla, neuvolasta osaavat varmasti neuvoa mihin otat yhteyttä ja itse voit miettiä mikä sulle sun mielestä ois sopivin apu, vaihtoehtoina on esim. perhetyöntekijöitä jotka auttavat sua ihan arjessa, hoitavat vauvoja että saat nukkua tai auttavat kotitöissä, mitä itse parhaaksi näet.. sitten on olemassa myös erilaisia tukiperheitä johon on mahdollista saada lapset vaikka kerran kuussa viikonlopuksi tai kesällä viikoksi ym.. ala vaan nyt jo kyselemään niin parhaassa tapauksessa pystyt luomaan hyvän ja pysyvän tukiverkoston sulle ja lapsille vuosiksi eteenpäin. tsemppiä!!!

sitä en kyllä suosittele.

Sen sijaan minusta ap voisit jo nyt raskausaikana etsiä lastenhoitajan, jonka palkkaisit ja olisi apunasi ainakin alkuun ja sen jälkeen tarpeen mukaan. Kaksi vauvaa ei mene siinä missä yksi, vaikka moni näin ajatteleekin. Ja vaikka oliskin helpot vauvat, niin kyllä sitä silti välillä kaipaa hengähdystaukoa.

Meillä oli mielestäni aika helpot kolmoset, mutta siitä huolimatta kaipasin kyllä taukoa, esim. käymistä vaikka lenkillä tai ihan vaan olemista ja siksi meillä olikin lastenhoitaja, aluksi lähes koko ajan ja myöhemmin tarpeen mukaan.

Ota nyt jo hyvissä ajoin selvää mitä apua sun paikka kunnalla on tarjolla, neuvolasta osaavat varmasti neuvoa mihin otat yhteyttä ja itse voit miettiä mikä sulle sun mielestä ois sopivin apu, vaihtoehtoina on esim. perhetyöntekijöitä jotka auttavat sua ihan arjessa, hoitavat vauvoja että saat nukkua tai auttavat kotitöissä, mitä itse parhaaksi näet.. sitten on olemassa myös erilaisia tukiperheitä johon on mahdollista saada lapset vaikka kerran kuussa viikonlopuksi tai kesällä viikoksi ym.. ala vaan nyt jo kyselemään niin parhaassa tapauksessa pystyt luomaan hyvän ja pysyvän tukiverkoston sulle ja lapsille vuosiksi eteenpäin. tsemppiä!!!

Asumme kuitenkin äitini kanssa kaukana toisistamme. Minulla on täällä vakituinen työ ja siksi en kauhean mielelläni vaihtaisi paikkakuntaa, koska vakituinen työ on nykyään kiven alla ja jollain pitäis vauvatkin elättää ja maksaa laskut jne. Sen sijaan äitini kyllä varmasti voisi tulla meille ainakin välillä. ap

Jos asut tavan vuokrakämpässä, niin toki voit muuttaa lähemmäksi äitiäsi äitiysloman ja vanhempainvapaan ajaksi ja mahdollinen hoitovapaa? Kyllä se työpaikka siellä pysyy, vaikka asuisit missä. Palaat sitten työpaikkakunnalle, kun töihin paluu on ajankohtaista.

Etenkin jos asumiskustannuksetkin olisivat edullisemmat toisella paikkakunnalla, niin kannattaa kuitenkin harkita muuttoa. Saisit rahaa säästöön, jotta voit helpottaa elämäänne ja kenties pitää sitä hoitovapaata jonkun aikaa.

Millä aiot elättää lapset nyt (äitiyspäiväraha), entä jatkossa?

että saat kunnalta apua koska kyseessä on kaksosraskaus ja olet yksin. Puhu vaan neuvolassa tilanteesta ja pyydä etukäteen kotiapua teille alkuajoiksi. Se ei ole häpeä vaan järkevää ja osoittaa sen että todella välität itsestäsi ja tulevista lapsosistasi. Alkuajat vauvan kanssa on raskasta vaikka niitä olisi vain yksi ja olisi mieskin olemassa. Eniten asiasta tekee raskaan se elämänmuutos ja sekavat tunteet, yövalvomiset ja muut kyllä kestää jos ne ovat ns. normaalissa mittakaavassa. Kyllä se siitä, mutta pyydä sitä apua jo etukäteen. Itse en ainakaan osaisi kuvitella jaksavani yksin moisessa tilanteessa.

johon palaan luultavasti kun kaksoset ovat n. 2v.

En asu vuokralla vaan ok-talossa. En mielelläni tätä myy (en ole maksanutkaan vielä kokonaan pois lainaa), mutta kuten sanoin niin äitini voisi kyllä tulla tänne. Helpompi muutenkin niin päin, koska äitini pienessä kaksiossa ja siellä voisi olla aika ahdasta.

ap

Millä aiot elättää lapset nyt (äitiyspäiväraha), entä jatkossa?

Meinaatko elää sillä ja maksaa asumisenne siinä omakotitalossa?

minulla olisi taloudellisesti varaa vauvoihin.

Olen lähinnä huolissani/peloissani siitä, että miten se itse arki sujuu kahden pienen kanssa ja miten jaksaa kun ei ole sitä toista osapuolta auttamassa.

ap

Meinaatko elää sillä ja maksaa asumisenne siinä omakotitalossa?

Onko se muka niin ihmeellistä, että nuori äiti haluaa olla lasten kanssa kotona eikä laittaa hoitoon heti kun mahdollista? Tiedän kyllä, ettei kaikilla ole vaihtoehtoja, mutta miksi täällä usein arvostellaan kun lapsi laitetaan hoitoon alle 1v, mutta nyt ei ole sitten hyvä sekään, että saisi olla kotona pidempään...

Tiedätkö paljonko kotihoidon tuki on? Meinaatko elää sillä ja maksaa asumisenne siinä omakotitalossa?

mainiosti olla nuoresta iästään huolimatta säästöjä / perintöä. Mainitsihan se tuolla jo aikaisemmin, että isä on kuollut, joten hyvinkin voi perintörahoja olla vara jemmassa.



Kaikki eivät elä kuin viimeistä päivää ja yli tulojensa.

Johan ap kertoi isänsä kuolleen niin hänhän on voinut saada esim. perintöä.

Meinaatko elää sillä ja maksaa asumisenne siinä omakotitalossa?

kirjoitustesi sanoman perusteella uskon, että tulet pärjäämään. Kun olet raskautesi kanssa sinut etsi mies käsiisi ja kerro hänelle raskaudestasi. Uskon, että löydät hänet kaikesta huolimatta. Onnea vauvoista ja kaikkea hyvää. Ps. kunnan perhetyöntekijään voi ottaa yhteyttä, jos vauva-arki on kovin raskasta.

Niin mimäkin olen pärjännyt yh:na kaksosten kanssa ihan vauvasta saakka. Tytöt täyttävät nyt kolme muutaman kuukauden päästä.Rankkaa se on mutta luotat omiin vaistoihisi ja uskot itseesi. Joskus ihmisen on vaan pakko jaksaa ja venyttää itsensä äärimmilleen mutta hymyt ja halaukset ja rakkaus tulee tuplana takaisin ja nyt jo itsekkin pystyn katsomaan hymyillen aikaa taaksepäin ja olen onnellinen ja ylpeä siitä, että selvisin ja minulla on ihanat lapset.

Vanha ketju, mutta minulle asia ajankohtainen ja toivon saavani vakuuttelua siitä, että tulen pärjäämään yksinkin. Odotan kaksosia miehelle, jonka tiesin kyllä olevan naimisissa, mutta joka antoi epäsuorasti ymmärtää, että liitto vetelee viimeisiään ja ero on vain ajan kysymys vaikka sanoikin, että hän ei aio vaimolle eroa ehdottaa, mutta jos vaimo sen haluaa, hän sen myös saa. Hänellä ei ole omia lapsia, mutta hän on kasvattanut vaimonsa lapset pienestä asti ja pitää niitä ominaan.

Luulin hänen rakastavan minua, vaikka ei sitä suoraan sanonutkaan ja kun kerroin raskaudestani oli hän siitä mielissään, koska on toivonut biologista lasta. Olin varma, että hän jättää perheensä ja perustaa uuden perheen minun ja lapsemme kanssa. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan heillä on vaimon kanssa alkanutkin nyt täysin uusi "kuherruskuukausi" ja ovat selvästi lähentyneet toisiaan. Mies ei kuulemma halua parisuhdetta kanssani vaan rakastaa vaimoaan. Olen kauhuissani enkä tiedä miten tulen pärjäämään kaksosten kanssa, jos mies ei autakaan minua lasten kanssa - hän asuukin ihan toisella paikkakunnalla. 

Haaveilen yhä saavani miehen itselleni kunhan lapset syntyy ja hän kokee isyyden ihanuuden sekä tajuaa, että vain minun kanssani hän voi elää oikeaa perhe-elämää. Miten teillä, joilla on ollut suhde varattuun mieheen ja olette tulleet raskaaksi, ovatko he lopulta heltyneet lapset nähtyään?

Mulla suku auttoi ja kaupungilta sain perhetyöntekijän kerran viikossa.