Te joilla terapia ei ole auttanut/miksei?

Kävin 6 vuotta psykoanalyyttisessä psykoterapiassa. Mielestäni terapiasta ei ollut  hyötyä. Monet asiat ainoastaan pahenivat. Lopulta en enää jaksanut mitään. Mielestäni terapia oli armotonta.

Minulle on ja ei ole ollut apua terapiasta. Tiettyjä lapsuuden traumoja olen pystynyt käsittelemään hyvällä tuloksella terapiassa. Elämässäni tuli sitten ihka oikeita tämänpäivän ongelmia joihin en saanut apua terapiassa. Elikkä ehkä terapetti ei käsittänyt, että nyt puhuttiin tästä päivästä ja olisin siihen  tarvinnut erinlaista tukea.  Eksistentiaalisen ahdistuksenkin terapeutti sotki lapsuusongelmiin. Olin valmis siirtymään eteenpäin, mutta en oikein tiennyt minne.

Up

Lapsen psykodynaaminen terapia syyllistää vanhemmat.

Kysyit niitä kokemuksia, kun terapia ei auttanut. Eli me monet, joiden kohdalla se on auttanut, ollaan nyt hiljaa:)

Psykoanalyysi on useissa maissa hylätty tehottomana ja esim. Ruotsissa sitä ei enää korvata lainkaan. Psykodynaamisesti suuntautunutta terapiaa toki edelleen on mutta varsinaista psykoanalyysia ei enää käytännössä pitäisi olla. Eri ihmisille ja eri ongelmille sopii erilaiset terapiat. Etenkään yksityisestä terapiasta ei kannata vuosia maksaa, ellei mitään näyttöä tuloksista tule. Kyllä yleensä puolessa vuodessa näkee, toimiiko kemiat ja onko terapiasta mitään hyötyä.

Kävin itse YTHS:llä noin vuoden psykodynaamisessa terapiassa ennen päätöstä KELA:n korvaamasta terapiasta. Vaihdoin heti kognitiivis-analyyttiseen terapiaan, ja se on paljon parempi omalla kohdallani. Olin kyllästynyt vuodesta toiseen puhumaan asioista ääneen, mutta en päässyt niissä tunnetasolla eteenpäin. Psykodynaamisessa terapiassa terapeutin pää vain nuokkui ja silmät lurpsahtivat välillä kiinni ku yritin itse toivottomasti analysoida tilannetta (terapeuttini ei juuri puhunut), kun taas uusi terapeuttini on jo puolessa vuodessa saanut paljon aikaan ajatusteni jumien kanssa. Terapiaa hain ahdistuksen ja ocd:n takia.

mä olen käynyt fysioterapiassa opettelemassa parempaa kävelyasentoa selkävaivojen välttämiseksi ja se toimi kyllä. sitten mä olen käynyt psykoanalyyttisessa terapiassa setvimässä jotain masennus/ahdistus/ocd-ongelmaa, ja se ei auttanut. Se ei auttanut siksi kun se oli psykoanalyyttistä ja siinä mietittiin vaan mun lapsuutta ja äitisuhdetta, vaikka ei niissä mitään ongelmaa ollut vaan peruskouluaikaisessa koulukiusaamisessa ja ihan turhaa senkin miettiminen oli, koska kyllä mä sen jo itsekin tiesin - olisin kaivannut ratkaisukeskeisempää terapiaa jossa olisi mietitty sitä että no mites tästä eteenpäin sitten mennään. Sain sellaista terapiaa sitten monta vuotta myöhemmin ja se kyllä auttoi.



Kelan terapiasta jää merkintä kekalla itsellään oleviin rekistereihin ja terapian toteuttajan papereihin. Jos terapia toteutetaan julkisella, myös julkisen terveydenhoidon papereihin. Mitkään näistä papereista eivät kuitenkaan päädy sosiaalitoimelle tai lastensuojelulle tai työnantajalle edes huoltajuusjutuissa tai työpaikanvaihdossa tms. vaan pysyvät siellä kelalla ja terkkarissa/psykologipalvelussa, ellet sitten erikseen halua esitellä niitä papereita lastikselle tai työnantajalle/työkkärille.



Ainoa mihin se terapia vaikuttaa on vakuutukset. Kun kerran käyt masennuksen/ahdistuksen jonkun vastaavan takia jollain lääkärillä (ja vaikka terapian antaa psykologi niin tarvit lääkärin lausunnon kelan tukea varten) niin sun pitää teoriassa kertoa siitä vakuutusyhtiölle etkä sen jälkeen enää saa kunnon vahinko-tapaturma tai sairausvakuutuksia

tai pikemminkin kaikki eivät sovellu psykoterapiaan. Jos sinulle suositellaan psykiatrin arvioinnissa psykoterapiaa, niin kannattaa sitä kokeilla, mutta terapiaan meneminen ei aina Suomessa ole itsestään selvyys niinkuin Ameriikoissa.

On parempi mennä terapiaan, kuin vain ottaa esim. masennuslääkkeitä. Psykoterapiassa pyritään juuri vahvistamaan itsetuntoa ja tekemään näkyväksi virheellisiä ajatusratoja, jotta ne eivät häiritsisi elämää. Masennus on kaksitahoinen ilmiö, jossa vaikuttavat sekä aivokemia että virheelliset ajatusrakenteet.



Terapeuttia valitessa kannattaa pohtia, minkä koulukunnan edustaja ko. henkilö on. Eniten apua masennukseen on todettu olevan kognitiivis-analyyttisestä ja ratkaisukeskeisestä psykoterapiasta.



Terapia on luottamuksellista, joten mitään merkintää terapiassa käymisestä ei jää. Terapeutit pitävät omaa järjestelmäänsä, mutta he eivät luovuta tietoja eteenpäin. Toki, tieto jää lääkärin potilastietoihin, mutta niitä myöskään ei saa luovuttaa eteenpäin ilman sinun suostumustasi. Lääkäri (psykiatri) kirjoittaa lausunnon, jonka avulla voi kelasta hakea tukea terapiaan.

(psykoanalyyttissuuntautuneita) eikä ikinä ole fokusoitu pelkästään lapsuuteen, ellen itse ole tuonut sitä esille. Toki siitä on aika paljon puhuttu, mutta niin on puhuttu ihan tästä päivästäkin ja tulevaisuudesta.



Mutta sellaista "äitisuhteen" ja lapsuuden kaivelua ei varsinaisesti ole ollut, eikä terapeutit ole ikinä esittäneet mitään mainoksesta tuttua kysymystä "oletsä lapsena jäänyt vaille palkintoa", ei edes muutettuina versioina...

tai pikemminkin kaikki eivät sovellu psykoterapiaan. Jos sinulle suositellaan psykiatrin arvioinnissa psykoterapiaa, niin kannattaa sitä kokeilla, mutta terapiaan meneminen ei aina Suomessa ole itsestään selvyys niinkuin Ameriikoissa.

terapeutille mennä omalla rahalla, jos vain terapeutti vastaan ottaa. Yksi sessio on jotain 60-80 euroa.

miksi kolmen vuoden terapia ei auttanut, olisin aika viisas ihminen. Ehkä lähinnä totuutta on se, että minulle ei ole löytynyt lukuisista yrityksistä (9 eri valmistetta) huolimatta lääkettä, johon tulisi riittävä vaste. Kun masennus on jatkuvasti vaikea-asteista, terapia on tulipalojen sammuttelua ja akuutin ahdistuksen hallintayritystä, ei pitkäjänteistä työskentelyä ja prosessointia.



Onneksi terapia lopetettiin, tuloksettomana.

KELA:n listoilla olevat terapeutitkin toimivat yksityisesti, heillä on vain sopimus siitä, että ovat KELA-korvattavia (Suomessa on hyvin vähän kunnalla toimivia psykoterapeutteja).



Kun ja jos saat Kelalta korvattavuuden, 60-80e summasta jää itselle n.8-20e maksettavaksi per kerta. Psykoterapeutti pitää joka tapauksessa etsiä itse, KELA ei sitä erikseen määrää.

no nyt olisi siis psykodynaaminen terapia, mutta itse enimmäkseen olen puhunut kun paljon ahdistusta, ei paljoa terapeutti kommentoi. Harmittaa vaikka auttaa kun saa purkaa mutta tuntuu ettei kukaan auta siitä eteenpäin.Yksityisellä käyn ja itse maksan.

Miten kognitiivinen ja psykodynaaminen eroaa.

Minulla lisäksi skitsofreniapelko, jotenkin pelkään että kun vaikea tutustua ihmisiin ja luottaa että olisi se. Minulla koulukiusaustausta lukiossa.

että onpa kuule vittumaista täällä lässyttää kun sä oot ihan hiljaa!

no nyt olisi siis psykodynaaminen terapia, mutta itse enimmäkseen olen puhunut kun paljon ahdistusta, ei paljoa terapeutti kommentoi. Harmittaa vaikka auttaa kun saa purkaa mutta tuntuu ettei kukaan auta siitä eteenpäin.Yksityisellä käyn ja itse maksan.

Miten kognitiivinen ja psykodynaaminen eroaa.

Minulla lisäksi skitsofreniapelko, jotenkin pelkään että kun vaikea tutustua ihmisiin ja luottaa että olisi se. Minulla koulukiusaustausta lukiossa.

Vierailija kirjoitti:

Kävin 6 vuotta psykoanalyyttisessä psykoterapiassa. Mielestäni terapiasta ei ollut  hyötyä. Monet asiat ainoastaan pahenivat. Lopulta en enää jaksanut mitään. Mielestäni terapia oli armotonta.

Sehän vei sulla pitkään.

Lisää

Olen yksityisesti käynyt psykoterapiassa varmaan jotain 3 kertaa ja hypnoositerapiassa 2 kertaa.

Kummastakaan ei tuntunut olevan apua. Tietty olisi ollut parempi jatkaa pitempään mutta kun nuo maksaa 100€ 1.5h per kerta niin ei hirveästi tee mieli jatkaa pitkään.

"Kävin 6 vuotta psykoanalyyttisessä psykoterapiassa. Mielestäni terapiasta ei ollut hyötyä. Monet asiat ainoastaan pahenivat. Lopulta en enää jaksanut mitään. Mielestäni terapia oli armotonta." -

Hitaasti mutta varmasti on saatu terapoitava tunnistamaan vihdoin omat ongelmansa! Kyllä nyt on terapeutti tehnyt hyvää työtä kun on saanut potilaan vihdoin ongelmiensa äärelle. Se on vaatinut psykoterapeutilta kuuden vuoden sitkeän ja armottoman työskentelyn,. Nyt voit mennä terapiaan, jotta terapeutti voi sinut sitten eheyttää ja rakentaa uudestaan. Voit varmasti tulevaisuudessa paremmin ja sinusta tulee oikein hyvä ihminen. Annat vain terapeutin rakentaa sinulle uuden mielen ja ajatustavat!

Anteeksi, yritin hieman sarkastista kommentointia. Yllä oleva on tarkoitettu humoristiseksi näkökulmaksi. Minulle riitti vajaa puoli vuotta, huononin, lamaannuin, en jaksanut enään vastustaa enkä tuoda omia mielipiteitäni, totesin vaan kaikkiin niin. Terapeutti valitti kuinka masentunut olen terapiaan ja että minun terapiani minun kanssani on tosi vaikeaa ja vuorovaikutus ei toimi. Ja että hän hoitaa vain pitkäaikaisia potilaita ja kela-asiakkaita. SItten kun minut oli lytätty, eikä tunteet tulleet enään pintaan vaan olivat koteloituneet.. terapeutti hehkutti kuinka paljon parempi olen.

Sai myös minut sanomaan, sellaista että pystyi kirjamaan potilaan itse kokevan olonsa paljon paremmaksi (ts. olevansa hyvä terapeutti). Mutta pari minuuttia ennen, minut oli läksytetty siitä kuinka syyllistän muita omasta käytöksestäni ja ymmärränkö tätä ollenkaan. Eihän kukaan tervejärkinen sellaisen läksytyksen jälkeen ala terapeutille sanomaan, että hänen terapiassaan olisi vointi huonontunut. Olisin vain saanut samanlaisen läksytyksen. Se siitä vapaudesta, että saat käsitellä ongelmia vapaasti terapiassa..