Tuun hulluksi!! auttakaa!
Hei.
Täytin alkuvuodesta 20 ja meillä mieheni (25v) kanssa 1v ja 10kk vanhat kolmoset. Halusimme aina norena lapsia, mutta kun sain tietää olevani raskaana 18 vuotiaana, olin aivan shokissa.. Opiskelut olivat kesken, ja en tiennyt että pääsenkö enää äitiysloman jälkeen takaisin töihin.. yms..Muistan kun meille sanottiin ultrassa (joku rv. 11-13) että saamme kaksoset!! Purskahdin itkuun ja olin veilä enemmän shokissa. Rakenneultrassa viikolla 20 lääkäri ihmetteli, että miksi näkyi KOLME sykettä...? Edellisessä ultrassa oli kaksi vahvaa ja yks tosi heiko, jota luultiin silloin sivuääneksi tai jotain.. Lääkäri tutki sitten aikansa ja sanoi, että: "Kyllä teille nyt taitaa tulla kolmoset. Onneksi olkoon" Itkin koko viikon ja mietin, että miten ihmeessä pärjäisimme kolmen vauvan kanssa, kun on opiskelut ja kaikki kesken. sain neuvolasta ja vanhemmilta tukea ja apua koko raskauden ajan ja sitten 4.10.08 minulla alkoivat supparit rv.33 ja meille syntyivät maailman ihanimmat lapset.. siis poika ja kaksi tyttöä.Juuso ,Ilona ja Viivi.
Nyt lapset lokakuussa 2 vuotta ja olemme mieheni kanssa päättäneet jo lasten ollesa pieniä, että edes yritämme lasta vasta kun kolmoset ovat yli 4. Sain muutama kuukausi sitten tietää, että olen raskaana!! harrastimme seksiä, mutta oli ottanut pillerit ja kumia käytimme.. :S ei vauva minusta mikään "vahinkolapsi" ole, mutta olen nyt rv. 13 eikä mieheni tiedä, että olen raskaana. en aio tehdä aborttia. eikös suomessa ole se raja kun voi tehdä abortin rv12?? Olen Rv. 13+5 ja olen vihjaillut miehelleni, että jos kolmosille tulisi pikkusisarus.. Miehen vastaus: et vitus oo raskaana! ei vielä, on nois edellisissäki mukuloissa vaivaa!" Mitä pitäis tehä?? Mieheni ei tahdo lasta, mutta minähän se tässä raskaana olen, ja olne päättänyt, että EI ABORTTIA!! syynä tähän on se, että kun oli 6v muistan kun äiti kertoi että saan pikkusisaruksen. Isä pakotti äidin tekemään abortin ja näin äiti masentui ja vain itki.. En siis ole tekemässä aborttia.! Mitä te tekisitte?? Olemme kuitenkin suht. nuoria mieheni kanssa ja onhan noissa kolmosissakin tekemistä... Rakastan silti kaikkia "neljää" lastani.. ?? Auttakaa!!
Kommentit (6)
ja mitä pikemmin sen parempi. Lapsi teille nyt on joka tapauksessa tulossa, halusi mies sitä tai ei ja hän on kestänyt kolmosten arjen niin en usko että hän lähtee tämän raskauden takia.
Eikö kolmosten vanhemmat saa sitä paitsi kotiin apua ainakin vähäksi aikaa? Kyllä te pärjäätte! Vaatteitakin on jo valmiiksi muilta vanhoja, joten rahallisestikin tulette pärjäämään, kun vain uskotte. Mutta jos et heti kerro miehelle, hän suuttuu oikeasti ja lähtee sen salailun takia.
Voimia minäkin sulle lähetän ja tsemppiä! Sinä ilmeisesti olet se "aikuisempi" teidän liitossa. Yritä silti puhua miehesi kanssa. Jos siltikin jäisit yksin, yritä haalia mahdollisimman iso tukiverkosto lähellesi, jotta saat levätäkin välillä.
Toivon vilpittömästi, että asianne selvenevät ja saatte suloisen pikkuisen kolmen ison sisaren hellittäväksi!
Pää pystyyn, vaikutat järkevältä nuorelta joka kyllä pärjää!
Tai se suuttuu vielä pahemmin salailustasi.
Selität vaikka, että et huomannut asiaa edes itsekään ihmetellä ennenkuin vasta nyt.
eli mitä pikemmin kerrot, sen parempi. Kysehän ei ole enää mistään skenaariosta vaan "tilanne on jo päällä". Miehesi reaktio saattaa olla ihan eri, kun tietää että hedelmöittyminen on jo tapahtunut, etkä sinä vain suunnittele asiaa. Tsemppiä!
Olen kans nuori äiti ja tulin 18v raskaaksi ja oli lukio kesken. Ja sen jälkeen tulin heti uudestaan raskaaksi kun esikoinen oli 2kk. Mietin aborttia,mutta en siihen pystynyt. Mies oli kyllä ajantasalla koko ajan ja aborttia vastaa. Itkin ja porasin kans kun ed raskaus ja synnytys oli tod rankka. Ja kirjotin samalla vielä ylioppilaaksi,vauva kainalossa. Toinenkin tuli ja raskaus että synnytys oli vielä kamalampi. Nyt lapset ovat 1 ja 2 ja vähän on helpottanut ja olen todella ilonen siitä että ne ovat olemassa ja en päättänyt väärin. Tämä sen takia kun tiedän osittain miltä susta tuntuu kun olet nuori ja kaikki kesken ja tulee lapsi.
Mutta miehestäsi,kerro hänelle. Varmasti hän suuttuu siitä,mutta anna sulatella sitä hetki ja puhu sen jälkeen uudestaan kun hän on rauhottunut. Sinähän siinä kuitenkin suuremman työn teet. varmasti sinun meihesi sen hyväksyy. Paljon voimia ja haleja sinulle!!