Mikä hiljaisissa ihmisissä on niin sietämätöntä?

Töykeä hiljaisuus on sellaista, että tuijottaa, möllöttää ja vastaa yksisanaisesti. Sellaisten ihmisten olisi parempi pysytellä omissa oloissaan. hiljainen voi olla ujo, vähäpuheinen tms mutta jos hän kuuntelee, viestii katseellaan, puhuu kun saa apua jne, käytös on hyvää ja sosiaalista eikä häiritsevää niinkuin noilla mörökölleillä.



Jos on ihmisseurassa, siis henkkoht kyläilemässä, pitää jollain tavalla kantaa vastuuta sosiaalisesta tilanteesta. Se ei tarkoita taukoamatonta pälätystä, vaan toisen huomioimista, tavalla tai toisella, ja jonkin verran täytyy pystyä puhumaankin. Kuuluu normaaleihin käytöstapoihin.

että tulee toimeen myös hiljaisten kanssa eikä vaivaudu hiljaisista hetkistä. Eikä varsinkaan arvostele muiden sosiaalisia taitoja. Opettelehan sinäkin, niin sen jälkeen sinua voi sanoa sosiaalisesti taitavaksi :)

Sosiaaliset taidot ovat nimenomaan sitä, että osaa keskustella ilman, että hankalia hiljaisuuksia tulee, ja antaa kuitenkin tilaa toisen sanomisille. Opettelehan sinäkin, niin kanssakäyminen on mukavampaa :)

Itse tulen toimeen erittäin hyvin kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta en voi sanoa että kovin nauttisin tälläisten hiljaisten ihmisten kanssa olemisesta. Mielummin melkein minkälainen muu ihminen tahansa, olisi ainakin mielenkiintoisempaa keskustella. Myös 'aivottomat' ihmiset, sori mutta ihan näin suoraan, niin oikeesti menee hermo sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät mistään tajua mitään, koska eivät tiedä mistään mitään !

Myös 'aivottomat' ihmiset, sori mutta ihan näin suoraan, niin oikeesti menee hermo sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät mistään tajua mitään, koska eivät tiedä mistään mitään !

ja oon samaa mieltä. On ihmisiä, jotka eivät pysty keskustelemaan lainkaan vaikkapa keskustan vaalirahasotkusta tai eduskuntavaaleista tai ydinvoimasta tai hallituksen energiaratkaisuista tai Hesarissa olleesta mielipidekirjoituksesta tai EU:n laajentumisesta tai kirkon suhtautumisesta homoihin tai opposition tekemästä välikysymyksestä jne. Yksinkertaisesti siksi, että he eivät katso uutisia eivätkä koskaan lue mitään ja eivät oikeasti tiedä yhteiskunnallisista tapahtumista yhtään mitään.

koska he tarkkailevat muita ja tekevät paaaaljon havaintoja.



mun mies on sellainen ärsyttävä mölli, peripohjalainen ukonjössikkä, joka ei paljon small tallkista perusta. Sellainen murahtelija, jonka kanssa vieraammalla ihmisellä keskustelu töksähtelee ja pian tyrehtyy.



Ärsyttäisi todella, kun joudun aina sostilanteissa vetämään häntä perässäni kuin kivirekeä, MUTTA myöhemmin hän kertoo mulla paljon mielenkiintoisia asioita ihmisistä, joiden kanssa olemme olleet.



esim kaikki erot hän on ennustanut tarkaan, samoin salasuhteet, hän tietää aina jos joku valehtelee.



Hän ehtii hiljaa ollessaan tehdä paljon huomioita ja on kehittynyt tässä aika taitavaksi vuosien myötä.



Hän myös tietää, milloin vastapuolta ärsyttää hiljaisempi kaveri, joten hän ei senkäään vuoksi ryhdy juttusille. Joskus harvoin kohdalle osuu vieraskin ihminen, jonka kanssa oikein äityy rupattelemaan :)

Minua eivät hiljaiset hetket vaivaa. Olen huomannut, että ne jotka eivät voi sietää hetken (tai pidempääkin) hiljaisuutta sosiaalisissa tilanteissa eivät siedä sitä elämässään muutenkaan. Ehkä heillä on itsensä kanssa niin vaikea olla, että omat ajatukset on peitettävä joko jatkuvalla keskustelulla tai televisioviihteellä? Joka tapauksessa muut ihmiset eivät mielestäni ole vastuussa näiden sosiaalisuusaddiktien viihdyttämisestä.



Itse olen hiljaa, jos ei löydy mitään sellaista puheenaihetta, josta oikeasti olisi mukava keskustella. Mukavan keskustelun teeskentely on pahinta mitä tiedän, joten hajotkoon hiljaisuutta sietämättömät ja kiinnostavaan keskusteluun kykenemättömät ihmiset omaan ahdistukseensa! (Useimpien kanssa kuitenkin jokin jutun aihe yleensä löytyy.)

ovat ihmiset, jotka puhuvat koko ajan ja tietävät kaikesta kaiken, mutta eivät kuitenkaan malta kuunnella keskustelukumppaniaan, vaikka tivaavatkin tältä mielipiteitä tai kommentteja.

Kun kohtaamiset, keskustelut, tervehtimiset eivät mene totutun kaavan mukaan. Yksinpuhelu tai vähäisten vuorosanojen suunnan vetäminen yksin on kiusallista.



Pukahtamaton hiljaisuus on yhtä kiusallista kuin kovaääninen, itsekeskeinen kaakattaminen. Moni tuntuu pitävän hyveenä hiljaisuutta= vaatimattomuutta tai vuolasta puheliaisuutta= temperamentikasta sosiaalisuutta, vaikka totuus piilee niiden välimaastossa.



Kulttuurisidonnainen juttu myöskin. Mitä pidetään hyveenä Suomessa, ei ole sitä Japanissa tai Somaliassa.

Miehen puolen sukulaiset on sellaisia kun tulee kyläilemään, että jos minä en puhu, kukaan ei puhu. Ne ei kysele keneltäkään mitään aivan kuin niitä ei kiinnostaisi muiden asiat. Sitten jos itse kerron vaikka meidän kesälomasta jotain, ainoa mitä niistä saa irti on: Ai jaa.

!???!

Ne kieltämättä on melko raivostuttavaa/tylsää seuraa.