Mikä hiljaisissa ihmisissä on niin sietämätöntä?

...he tarkkailevat muita ja tekevät paaaaljon havaintoja.

Totta. Jos joku ei osallistu keskusteluun, hän todennäköisesti ajattelee. Tästä tekee mieli vetää johtopäätös, että hiljaisuutta sietämättömillä ei ole kovin mielenkiintoisia ajatuksia. :)

ja esim. hyvien ystävien kanssa voi olla hetken hiljaakin ilman, että kukaan vaivaantuu. MUTTA: puhuin tuolla aiemmin esim tilanteesta, jossa työpaikalle tulee vieraita, vaikka jotain yhteistyökumppaneita ja heidän kanssaan syödään vaikka lounasta. Kyllä on pelkästään epäkohteliasta, jos isäntä ei puhu mitään ja on vain ja tarkkailee. Ei voi muuta sanoa. Tietyissä tilanteissa tulee hallita kevyt jutustelu mistä vaan kevyestä aiheesta.

Vähäpuheisuuteen on monta syytä. Voi olla viestintäarka, ujo, masentunut, osaamaton, ylimielinen, puhumattomuuden tavaksi ottanut jne. Yritetään löytää yhteisiä mielenkiinnon kohteita, kiinnostua asioista ja ihmisistä, eiks je?



Entisellä miehellä oli inha termi "elää tolloille" kun piti olla vähemmän kiinnostavissa yhteyksissä ihmisten kanssa. Joskus hiljaisuutta voi aiheuttaa se, ettei puheliaalta ihmiseltä vaan saa suun vuoroa.

sosiaalisessa tilanteessa jäädä vain "tarkkailemaan" muita. Ainakin jos läsnä on vain muutama ihminen. Totta kai sitä voi havainnoida vaikka kynsisienet ja rispaantuneet housunlahkeet jos haluaa ja kertoilla niistä sitten kotona. Se ei ole ko tilanteen tarkoitus. Mielestäni tällainen käytös pienessä seurueessa on joskus jopa itsekästä. En tarkoita ujoutta vaan sellaista yläpuolelle asettuvaa tarkkailua ja vetäytymistä. Muut kuitenkin antavat itsensä alttiiksi, tarkkailtaviksi.

"tarkkailijaa" voi yhtälailla tarkkailla takaisin?

On todella epäkohteliasta sosiaalisessa tilanteessa jäädä vain "tarkkailemaan" muita. Ainakin jos läsnä on vain muutama ihminen. Totta kai sitä voi havainnoida vaikka kynsisienet ja rispaantuneet housunlahkeet jos haluaa ja kertoilla niistä sitten kotona. Se ei ole ko tilanteen tarkoitus. Mielestäni tällainen käytös pienessä seurueessa on joskus jopa itsekästä. En tarkoita ujoutta vaan sellaista yläpuolelle asettuvaa tarkkailua ja vetäytymistä. Muut kuitenkin antavat itsensä alttiiksi, tarkkailtaviksi.

Ainahan voit kuvitella, kuinka olisi niin paljon mukavampaa jos tarkkailija avaisi sanaisen arkkunsa ja antaisi itsensä alttiiksi. Toista kuitenkin olisi, jos tämä oikeasti toteutuisi. Ainakin minun kohdallani.

Satun olemaan... no, sanotaan vaikka että poikkeava henkilö. Olen kiinnostunut asioista, joista muut eivät ole kiinnostuneita (tai vähintään näkökulmani niihin on sellainen, jota suurin osa ihmisistä ei ymmärrä tai joka ei kiinnosta), ja puolestaan ne jutut, jotka muita kiinnostavat, ovat itselleni yhdentekeviä (ajankohtaisena esimerkkinä jalkapallo, jota en ole katsonut yhtään kokonaista ottelua, ja televisio-ohjelmat, joita en myöskään katso juuri lainkaan). Jos otan puheeksi jonkin omista kiinnostuksen kohteistani, ihmiset vaivautuvat koska eivät osaa sanoa siihen oikein mitään. Muiden juttuihin minä puolestani en osaa sanoa mitään, mikä ei saisi muita vaivautumaan lisää. Moni näyttää luulevan, että pyrin jutuillani jotenkin korostamaan erikoisuuttani tai erinomaisuuttani, mikä ei pidä paikkaansa. Minä vain satun olemaan tällainen, enkä muuhun pysty.

En oikein voi osallistua sosiaalisissa tilanteissa yleiseen omakehukeskusteluunkaan, sillä useimmiten mitä vain joku muu sanoo, minun vastaava saavutukseni tai kokemukseni saisi sen kuulostamaan mitättömältä. Kokemuksilla ja saavutuksilla "kilpaileminen" on hauskaa vain niin kauan kuin tilanne on suhteellisen tasaväkinen. En halua aiheuttaa ihmisille mitättömyyden tunnetta, mutta toisaalta en voi omasta elämästäni tarkoitushakuisesti valehdellakaan (niin epäitsekäs en sentään ole). Vaihtoehdoksi siis jää suun pitäminen supussa.

Sosiaalinen läpänheitto toimii niiden kesken, jotka ovat keskenään riittävän samanlaisia. Joskus kuitenkin minunkin, erilaisen, on pakko osallistua ryhmätilanteisiin. Suuni pidän kiinni ihan muiden ihmisten mielenrauhan säilyttääkseni, en suinkaan heitä ärsyttääkseni.

Ai niin, ja minä en siis ole luonteeltani mitenkään hiljainen. Jos joku minua sosiaalisen käytökseni perusteella sellaiseksi luulee, pieleen menee. Miettikää itse kuinka mukavaa olisi olla juhlissa alusta loppuun asti mitään puhumatta, vaikka ei ole luonteeltaan puhumaton.

Mutta harrasteporukalla tehtyjen reissujen perusteella sanoisin, että tykkään enemmän niistä äänekkäistä. Vaikka äänekäs olisi ärsyttävä, niin hänestä kuitenkin tietää mitä mieltä on ja hän jakaa itsestään. Sen sijaan hiljaisista ei tiedä yhtään mitään, että mitäköhän tuo ajattelee tmv. Reissuilla etenkin on tympeää, jos ollaan hiljaa autossa - meinaa kuskia väsyttää yöllä.

tai oikeastaan keskustelutaidottomia. Tulevat usein kylään ja istuvat alas olohuoneeseen. Istuvat, istuvat ja tuijottavat. Minun pitää sitten keskeyttää se mitä olin tekemässä ja ruveta jututtamaan ja keittämään kahvia. Se on työlästä, kun vastaukseksi putoilee pari sanaa ja lisää toljottamista. Joskus tekisi mieli antaa heidän vain istua ja katsoa kuinka kauan nököttäisivät aloillaan, jos vain jatkaisin imurointia ja verhojen ripustelua.

Mutta joo, minua ärsyttää hiljaiset ihmiset koska heidän kanssaan ei voi keskustella mistään. Ovat mielestäni jotenkin juntteja kun eivät osaa "ylläpitää" edes small talkkia ja helposti tuntuu että itse on se idiootti kun jotain juttelee ja toinen katselee jalkohinsa ja korkeintaan murahtaa jotain.

vai eikö kuulu tapoihin?

jos hänelle jutellaan ensin. Itse olen puistoissa ja perhekerhoissa yleensä hiljainen, mutta jos joku alkaa jutella, niin juttelen kyllä takaisin. Ja olen ihan fiksu ihminen, joka osaa jutella muustakin kuin lapsista :) Itselleni se kynnys juttelun aloittamiseen on vain aika korkea.

niin joutuu miettimään et mitä tolle nyt sanos seuraavaks kun se ei puhu mitään, paitsi jotain ykssanasta jos sattuu kysymään. Ihmetyttää et miks se soitti... Tai kun hiljanen työkaveri tulee työhuoneen ovesta sisään sanoo moi, ja sitten jää toljottamaan, niin on se aika kiusallista...

appivanhempani eivät ole niin vieraita että elämä pitää seisahtua niiden takia. Kun omat vanhempani tulevat, voi aivan hyvin rupatella ja laittaa verhoja..



ohis

kuuluu hyviin tapoihin ja normaaliin kohteliaisuuteen. Esim. työpaikalla ärsyttää, kun tulee jotain vieraita, niin monet ei sano heille sanaakaan. Jos ollaan isäntiä, niin kyllä kahvipöydässä kuuluu jotain puhua, ei sellaisessa tilanteessa voi olla aivan tuppisuuna.

Omilla sosiaalisilla taidoillaan kehuskelevat (jotka osoittavat täälläkin sosiaalisia taitojaan arvostelemalla muita sosiaalisten taitojen puutteesta) kälättäjät ovat kyllä sietämättömiä.

Riippuu ihmisen tuttuudesta tai käyntien määrästä kuinka hartaasti kahvipöytää ruvetaan kattamaan ja onko ne verhot ripustettu jo ennen heidän tuloaan.



Miksi hiljainen ihminen edes käy kylässä tai soittaa, jos ei ole mitään asiaakaan sanan puolikasta enempää?

Omilla sosiaalisilla taidoillaan kehuskelevat (jotka osoittavat täälläkin sosiaalisia taitojaan arvostelemalla muita sosiaalisten taitojen puutteesta) kälättäjät ovat kyllä sietämättömiä.

Tietenkään ei oo olemassa kuin hiljasia ja kälättäjiä...

Sosiaaliset taidot ovat nimenomaan sitä, että osaa keskustella ilman, että hankalia hiljaisuuksia tulee, ja antaa kuitenkin tilaa toisen sanomisille. Opettelehan sinäkin, niin kanssakäyminen on mukavampaa :)

että tulee toimeen myös hiljaisten kanssa eikä vaivaudu hiljaisista hetkistä. Eikä varsinkaan arvostele muiden sosiaalisia taitoja. Opettelehan sinäkin, niin sen jälkeen sinua voi sanoa sosiaalisesti taitavaksi :)

Sosiaaliset taidot ovat nimenomaan sitä, että osaa keskustella ilman, että hankalia hiljaisuuksia tulee, ja antaa kuitenkin tilaa toisen sanomisille. Opettelehan sinäkin, niin kanssakäyminen on mukavampaa :)

Just se on ärsyttävää. Sitten jos pitää joku projekti tai muu vastaava tehdä jossain esim. töissä ja saa parikseen tälläisen hiljaisen ihmisen (usein ne on myös ujoja, tai ei kovin toiminnallisia), niin eihän se homma edity yhtään ! Ihan sama vaikka tekisi yksin koko jutun, koska kun kysyy toisen mielipidettä tai mitä laitetaan 'Ihan sama mulle', RASITTAVAA !! Siinä tulee itsellekin semmoinen tunne, että oonkohan mä nyt liikaa äänessä jne, kun toi toinen ei oo oikeen mitään tehny ja mitä pitäis tehä, kun toinen ei kerro mielipidettään. Lisäksi jos pyytää tälläistä ihmistä auttamaan etsimään jotain tietoa, näin ei aina edes tapahdu ja jos eivät osaa jotain eivät kysy apua.



Ja keskustelut, eihän ne ollenkaan suju. Pitää itse selittää koko ajan, tulee joskus tunne että mistähän tässä kertoisi, kun en halua sellaisen ihmisen tietävän minusta paljoakaan ! Olisi varmaan ihan sama vaikka valehtelisi kaikki asiat, eivät panisi vastaan ja tuskin juoruisivat eteenpäinkään. Yleistystä.