Mistä kunnollinen mies?

Mä alan masentua mun mieheen, joka pitää mua lähinnä työkaluna/panopuuna. Kaipaan niin kipeästo hellyyttä, välittämistä. Tuosta karhusta ei rohkaisevaa sanaa irtoa, milloinkahan on edes viimeksi mua halannut muussa kuin naimamielessä. Saati edes kysynyt mitä mulle kuuluu... Yksipuolinen rakastaminen, se kuulkaa sattuu.

ap.

Netissä on juuri yhtä tavallisia ihmisiä kuin bussissa, töissä, kirjastossa tai missä tahansa. Jotkut kuitenkin unohtavat käyttäytymisen oitis, kun naama ei näy. Tässä mielessä netti on hyvä seula: jos mies osaa käyttäytyä fiksusti ja huomaavaisesti tilanteessa, jossa voisi olla törkeä, on jo löytänyt jotakin hyvää.



Suosittelen chattia. Tiedän varsin hyvin, että niissä törmää kaikenlaiseen epäasialliseen, mutta kannattaa muistaa, että niitä samoja epäasiallisia tapaa kaikkialla muuallakin. Chatissa on pakko keskustella, ja useinhan juuri puhetavat ja sananvalinnat kertovat enemmän kuin jokin senssi-mainos, jossa usein vain luetellaan elämän saavutuksia ja odotuksia.



Siitä kannattaa kuitenkin lähteä, että kaikki mukavan tuntuiset eivät ole sopivia, ja vaikka sopivantuntuinen vaikuttaisi kuinka luotettavalta, pitää olla varovainen. Ensi tapaaminen pidetään julkisella paikalla, eikä lähdetä kenenkään kyytiin tai mennä kenenkään kotiin tai muuta sellaista.



Paras konsti kumppanin löytämiseen lienee mennä mukaan joko nettikeskusteluun tai mihin tahansa, missä ihmiset kohtaavat toisiaan. Ja lopettaa miehen tai naisen metsästäminen, jos vain pystyy. Ihmisillä on vinha taipumus löytää pareja. Siihen jos pystyy luottamaan, niin eiköhän mielitietty ilmene, ja todennäköisemmin parempi kuin jollakin kontakti-ilmoituksella. Ja uskoakseni jopa nopeammin.

että laitanko oman ilmoituksen vai vastaanko toisen ilmoitukseen?

Ja mikä olis paras sivusto nettimiehen etsimiseen näin 40+ -ikäisenä?

Parasta sivustoa en osaa neuvoa, kun oman mieheni löysin aikanaan nuorempien sivustolta. Mutta itse katsoin parhaaksi vain vastailla muiden kirjoittamiin ilmoituksiin. Naisten ilmoituksiin tulee kuulemma ihan hirveän paljon vastauksia, joista suurin osa epäkiinnostavaa spämmiä (siis sama vastaus ilmiselvästi lähetetty ties kuinka monelle naiselle jne.).

Kiinnostavia tyyppejä löytyi heti useampia (mielestäni tekstin perusteella jyvät on paljon helpompi erottaa akanoista kuin normaalisti "tapaamalla"), ja muutamaa kävin kasvotusten tapaamassa mutta petyin. Vähitellen opin kuitenkin tajuamaan, miten kirjoitukset ja todellisuus käyvät yksiin ja hahmottamaan sitäkin, minkätyyppisen ilmoituksen unelmieni mies saattaisi laatia.

Sellainen ilmoitus sitten jonkin ajan kuluttua löytyikin, ja parin kuukauden kuluttua asuimme jo yhdessä! Nyt siitä on seitsemän vuotta eikä rakkauden hyytymisestä tietoakaan. Sain juuri minulle oikeanlaisen miehen, vaikka olenkin aina ollut aika vaikea ihminen ja kranttukin (tämä mieskin on vaikea ihminen, mutta minulle juuri oikealla tavalla vaikea: osaamme hyvin tukea ja käsitellä toisiamme).

Nettideittailu sopii niille, jotka osaavat ilmaista itseään sanallisesti ja tietävät, millaisen kumppanin kanssa suunnilleen tulisivat onnellisiksi. Psykologisesta silmästä sekä itsen että muiden suhteen on apua. Suosittelen varsinkin niille, jotka eivät löydä sopivia kumppaneita baareista, harrastuspiireistä tai muista perinteisistä seuranhakupaikoista. Oma mieheni on niin erilaisella alalla kuin itse olen, että tuskin olisin koskaan häneen muuta kautta törmännyt - varsinkin kun kumpikaan ei edes tykkää käydä baareissa.

Tuossa joku näkyi pitävän chattia ilmoittelua parempana, mutta tokihan ilmoitukseen vastaamisen jälkeenkin seuraa vapaamuotoista keskustelua. En itse ole ketään tavannut keskustelematta ensin meilitse, sitten chattityyppisesti ja lopuksi vielä mahdollisesti puhelimessa.



Hyvä kirjoittaja saa kyllä jo ilmoituksessa kerrottua itsesään hyvinkin syvällisellä tavalla rivien välistä - oman mieheni ilmoitus poikkesi massasta kuin yö päivästä (ei todellakaan mitään luetteloita silmien väristä, harrastuksista tai lapsien lukumääristä).



Eipä silti, voihan sen kumppanin varmasti chatistakin löytää, mutta sanoisin että kommunikaatio on silloin lähempänä baari-tyyppistä keskustelua. Mutta on siinäkin se hyvä puoli, että ei olla fyysisen sijainnin rajoittamia (netin avullahan voi tavoittaa moninkertaisen määrän kumppaniehdokkaita fyysisiin paikkoihin verrattuna), ja ehkä sekin että ei tule heti kärkeen dissattua jotakuta ulkonäön perusteella (jos mieheni olisi nähnyt minut baarissa, epäilen ettei hänen kiinnostuksensa olisi herännyt).