Kysymys ateisteille

eikä laiva ilman kapteenia puhuttele ollenkaan. ;-) Uskonnot eivät ole mielestäni ainoa oikean ja väärän lähde, itse ajattelen moraalisia ja eettisiä asioita paljonkin, oma arvomaailmani perustuu mm. ihmisoikeuksiin, ja tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden periaatteisiin. Moraalini on kotoa opittua, opiskelun kautta olen sitä myös kehittänyt (itse asiassa olen opiskellut myös etiikkaa ja oikeusfilosofiaa yliopistossa). En ole koskaan tavannut ketään joka olisi kertonut minun joutuvan kadotukseen. ;-) Mutta vastaisin varmaan että en usko kadotuksen olemassaoloon.

tai siis uskovaisissa piireissä paljon liikkunut uskovainen



tunnen nyt vapautta kun olen lopettanut koko touhun, uskon silti omalla tavallani Jumalaan



välillä pelottaa että entisten uskonvelijen mielestä olen nyt kadonnut. En vain jaksa niitä leikkejä.



Olen loytänyt rauhan

mutta 20% ateistivastaajista herjasi ap:ta ja tämän uskontoa (ehkä, sitähän ei tullut missään vaiheessa ilmi onko ap uskova vai ei.



Että fiksua käytöstä, ateistit. Olitteko pornolehteä lukemassa, se on teidän ohjekirjanne ilmeisesti nykyään kun siellä Raamatussa neuvotaan kunnioittamaan naisia ja rakastamaan myös vammaisia ihmisiä niin pakkohan se on pornoon vaihtaa.



Pakko antaa vähän takaisin, itsehän aloititte.



Ja ei... en ole kummankaan puolella, kunhan ohiksena kommentoin kiihkoilujanne =)

No en periaatteessa ole ateisti, koska minulla on oma uskoni.

Tunnetko olevasi eksyksissä? En. Olen siellä missä minun pitääkin olla. Henkisestikin.



Laiva ilman kapteenia ja ilman ohjausta ja ohjenuoraa elämässä? Olen löytänyt oman kultaisen tieni itse, miksi tarvitsisin keskiaikaan jumiutuneita ohjenuoria ja kapteenia?



Jos uskonnot ovat ainoa lähde oikean ja väärän erottamiselle, pystytkö näitä erottamaan? Pystyn. Luulenpa että jokainen ihminen kenelle on minkäänlainen moraali suotu, osaa erottaa oikean ja väärän ilman uskontoa. Pystyn myös sanomaan että uskonnon nimissä tehdään paljon väärää.



Mitkä ovat sinun arvosi? arvoni ovat yksinkertaiset; Kunnioita elämää sen kaikissa muodoissa. Älä vahingoita ketään, ellei sinua tai perhettäsi uhata tai metsästät ruokaa. Kunnioita maata sinun elämäsi lähteenä ja sen ylläpitäjänä.



Mistä sinun moraalisi on peräisin? Tullut kokemuksen, yrittämisen ja erehdyksen kautta.



Mitä vastaat ihmisille, jotka kertovat sinun joutuvan kadotukseen? "kiitos samoin" ja hymyilen vilpittömästi takaisin.

Kun kuolen, minusta tulee osa maata, kuten on tarkoitettu. (minua ei todellakaan kuopata hautausmaalle)

No en periaatteessa ole ateisti, koska minulla on oma uskoni.

Ihan sama mihin uskot, mutta silloin et voi olla ateisti

Tunnetko olevasi eksyksissä? Laiva ilman kapteenia ja ilman ohjausta ja ohjenuoraa elämässä?

Päinvastoin.

Jos uskonnot ovat ainoa lähde oikean ja väärän erottamiselle, pystytkö näitä erottamaan?

Ovatko?

Mitkä ovat sinun arvosi?

Tiivistäen: Ihmisyys ja sen arvostaminen.

Mistä sinun moraalisi on peräisin?

Moni asia mitä pidämme moraalisena, onkin itseasiassa geeneihin kirjoitettu lajin säilymisen varmistamiseksi.

Mitä vastaat ihmisille, jotka kertovat sinun joutuvan kadotukseen?

Molekyylitasolla meillä kaikilla on kuolemanjälkeinen elämä :)

Tunnetko olevasi eksyksissä?

- En.

Laiva ilman kapteenia ja ilman ohjausta ja ohjenuoraa elämässä?

- Ohjaan itse elämääni: "Minä olen tie jota kuljen".

Jos uskonnot ovat ainoa lähde oikean ja väärän erottamiselle, pystytkö näitä erottamaan?

- En usko uskonnon olevan ainoa lähde oikean ja väärän erottamiselle.

Mitkä ovat sinun arvosi?

- Minulla on monia tärkeitä arvoja, useimmat niistä toistuvat myös eri uskontojen eettisissä ohjenuorissa. Arvoni perustuvat yleiseen inhimillisyyteen ja humanisimiin.

Mistä sinun moraalisi on peräisin?

- Uskon moraalini olevan peräisin ihmisyydestä ja järjestä, ja olen omaksunut ne ympäröivän kulttuurin, kasvatuksen ja järjen käytön kautta.

Mitä vastaat ihmisille, jotka kertovat sinun joutuvan kadotukseen?

- Vastaan, että on ikävää, että hän ajattelee niin ja kysyn, mitä tämä ajatus kertoo hänen uskonnostaan? Olisiko Jumala todellakin noin pikkumainen? Kysyisin myös, että miksi hän kokee tarvetta kertoa asian minulle. Menettääkö hän jotakin, jos minä joudun kadotukseen?

Et voi olla ateisti jos uskot

No en periaatteessa ole ateisti, koska minulla on oma uskoni.

Ihan sama mihin uskot, mutta silloin et voi olla ateisti

Mutta uskooni ei kuulu minkään asteen jumalolennot niin käytännöllisesti katsoen olen ateisti.

"Ateismi eli jumalattomuus tarkoittaa jumalauskon puuttumista tai käsitystä, jonka mukaan jumalia ei ole olemassa. Ateismin vastakohta on jumalausko eli teismi."

Anteeksi wikipedia lainaus.

En usko jumaliin tai jumalaan.

Miksi yleinen käsitys on, että jos sanoo uskovansa johonkin, uskoo hän jonkinlaiseen jumalaan?

Tunnetko olevasi eksyksissä?

-Toisinaan.



Laiva ilman kapteenia ja ilman ohjausta ja ohjenuoraa elämässä?

-Yhä toisinaan, mutta katson olevani oman elämäni kapteeni ja vastauksen harhailuun löytyvän lähinnä omasta ryhtiliikkeestä.

Elämän tarkoitusta pohdin myös useinkin, mutta en pidä dogmattisten uskontojen antamaa vastausta tyydyttävänä, ennemminkin hieman masentavana ja turhauttavana, joten pohdiskelu jatkukoon.



Jos uskonnot ovat ainoa lähde oikean ja väärän erottamiselle, pystytkö näitä erottamaan?



- Olipa hölmö kysymys. Jos uskonnot olisivat ainoa lähde moraalille, en tietenkään pystyisi erottamaan oikeaa ja väärää. Sehän olisi uskonnottomalle käsitteellinen mahdottomuus.



On kuitenkin käsitteellinen mahdottomuus myös, että uskonnot (monikossa!) olisivat ainoa moraalin lähde. On kuitenkin iso määrä monoteistisia uskontoja, joiden näkökulmasta muut uskonnot ovat ihmisen sepitettä moraalikäsityksineen päivineen. Toisin sanoen ne moraalikäsitykset olisivat ihmisestä lähtöisin. Uskontojen moninaisuuden huomioiden olisi varsin epäjohdonmukaista väittää, että kyky luoda arvojärjestelmiä olisi jotenkin sidonnainen uskonnolliseksi miellettyyn kehyskertomuksiin (koska kaikilla arvojärjestelmillä tuo kehyskertomus kuitenkin on).



Ei siis oikeastaan voi väittää, että uskonnoT olisivat ainoa keino erottaa oikea ja väärä.



Siihen, että VAIN ykhen uskonnon opit mahdollistavat oikean ja väärän erottamisen taas nauravat kaikki, jotka eivät tuota uskontokuntaa edusta: Kyllä meillä muillakin on taju moraalista.



Kaiken lisäksi minusta dogmaattisuus moraaliasioissa on aina huolestuttavaa ja väärin. Mutta se nyt selittynee sillä, että minä en usko omnipotenttiin jumalaan. Ja vaikka uskoisinkin, käytännön dogmaattisuus olisi minusta silti, väärin, koska siitä, miten samaa dogmia tulisi soveltaa esiintyy keskenään ristiriitaisia tulkintoja.



Sehän olisi kuin ihminen väittäisi olevansa jumala. Ja se on epäilemättä väärin kaikkien niiden mielestä, jotka joko eivät usko yhteen jumalaan tai uskovat yhteen jumalaan.



Mitkä ovat sinun arvosi?



-Ihmisarvon ja ihmisten kunnioittaminen, sivistys, hyväntahtoisuus, vapaus.



Mistä sinun moraalisi on peräisin?



Kasvatuksesta, perinteisistä humanistisista arvoista, omista pohdinnoista.



Mitä vastaat ihmisille, jotka kertovat sinun joutuvan kadotukseen?



-Aiemmin kysyin miksi ja odotin mielenkiinnolla teologiseen keskusteluun heittäytymistä (uskonnot siis kiinnostavat teoreettisella tasolla kovastikin ja keskustelen niistä mielelläni), mutta kokemus on osoittanut, ettei se maksa vaivaa: kovimmin julistavat ovat yleensä hatarimmalla pohjalla uskonsa kanssa (=harrastaneet vähiten pohdiskelua ja uskonkappaleiden tutkiskelua) ja vähiten kykeneviä keskusteluun.

Nykyään en siis vastaa mitään, kävelen vain ohi. Tutut ihmiset - edes uskovaiset - eivät siis tuota lauo, vaan lähinnä katuhihhulit.

Filosofiaan kuuluukin olennaisena keskustelun elementti, jota arvostetaan ja joka puuttuu dogmaattisilta järjestelmiltä, kuten uskonto.

Mitä esimerkiksi on kristillinen humanismi? Kristityt nostavat Jumalan hierarkian ylimmäksi ja humanistit ihmisyyden. Tarkkaan ottaen kristillistä humanismia ei ole olemassa.

Uskonto ja etiikka: nelikulmainen ympyrä

Jos nyt ollenkaan ymmärsit, kritiikkini kohdistuu siihen, että väität, ettei uskonnon motivoima moraali kuulu etiikan piirin.

Kuitenkin etiikka = moraalifilosofia. Siis erilaisia moraalijärjestelmiä käsittelevä filosofian osa-alue. On ihan yksi hailea, minkälaisia nuo moraalijärjestelmät ovat luonteeltaan, etiikka käsittelee niitä silti - filosofinen tutkimus kattaa siis myös uskonnolliset aiheet, kuten se tekee muillakin osa-aluillaan.

Filosofia ei ole luonteeltaan ateista, mutta ei myöskään teististä. Etiikan, kuten muunkin filosofian, kannalta jumalan (jumalten) olemassaolo on yksi tutkittavista kysymyksistä ja siten myös jumalan olemassaolon implikaatiot ovat osa filosfista tutkimusta.

Kristilliset moraalikäsitykset edustavat täysin selkeästi etiikan teorioita kaikilta kanteiltaan: motiiviltaan, tiedolliselta asemaltaan ja ontologisessa tarkastelussa. Normatiivisen etiikan näkökulmasta kristillinen etiikka on velvollisuusetiikkaa, metaeetiiselta kannalta kristillinen moraalikäsitys absoluuttinen, supernaturalismia ja kognitivismia.

En nyt oikein edelleenkään ymmärrä, miten käy järkeen väittää, ettei moraalifilosofia kattaisi myös kristillistä moraalia. Ei ne filosofit nyt niin idiootteja ole, että olisivat jättäneet käsittelemättä uskonnolliset moraalikäsitykset kokonaan.

Onpa vielä niinkin, että eurooppalaisen filosfian kaanonista löytyy iso joukko hahmoja, joilla on vahva kristillinen/juutalainen/uskonnollinen tausta, mutta jotka ovat harjoitaaneet korkealaatuista, kriittistä ja tarkastelua kestävää filosofiaa. Otetaan nyt esimerkiksi yksi etiikan voimahahmoista, Immanuel Kant, jonka etiikan teoriat ovat hyvinkin uskonnolisia, mutta silti filosfisessa mielessa arvokkaita.

Kuten kaikilla osa alueilla, uskonnollakin on omaa, kriteerit täyttävää filosfiaansa, ja myös dogmaattisten järjestelmien sisällä sattumoisin käydään rummuttamaasi keskustelua - näiltä osin teologia ja filosfia ovat osin päällekkäisisä alueita.

Ja mistä hitosta tuo kristillinen humanismi nyt tähän tuli ja mitä sillä on tekemistä minkään kanssa?

Itse otin termin humanistinen etiikka esille, koska sinä väärinkäytät termiä "filosofinen etiikka" (joka muuten on vieläpä tautologia) puhuen tuosta silloin, kun ilmeisesti tarkoitat humanismia.

Ja käsitys humanismi=filosofia nyt on täysin ilmeisesti väärä, ajattele vaikka niitä helppoja: Aristoteles ja Platon. Ilmeistä filosofiaa harjoitti kumpikin, mutta eipä voi heitä humanisteiksi kutsua.

Niin idiootteja ne filosofit tosiaan ovat, että jättävät uskonnollisen etiikan huomioimatta.



Dogmaattisten ja lukittujen moraalijärjestelmien edustajien kanssa on turha lähteä filosofoimaan.



He eivät voi käydä sitä avointa keskustelua, jota pidetään filosofiassa kaiken edellytyksenä. Sellaista moraalijärjestelmää, mikä perustuu kyseenalaistamattomasti Jeesuksen olemassaoloon, ei oikein voi pitää etiikan alaan aidosti kuuluvana. Onpahan vain kristillinen normikokoelma, jota sitten halutaan seurata, koska halutaan seurata.



Jos nyt filosofit antautuvat väittelyyn, olisi ensimmäinen kysymysten joukossa Jeesuksen olemassaolon todistaminen. Filosofiset eetikot tuppaaavat olemaan oikeasti verta ja lihaa, syntyvät kuten muutkin ja kuolevat kuten muutkin. Se antaa painoarvoa pohdinnoille.

Niin idiootteja ne filosofit tosiaan ovat, että jättävät uskonnollisen etiikan huomioimatta.

Dogmaattisten ja lukittujen moraalijärjestelmien edustajien kanssa on turha lähteä filosofoimaan.

He eivät voi käydä sitä avointa keskustelua, jota pidetään filosofiassa kaiken edellytyksenä. Sellaista moraalijärjestelmää, mikä perustuu kyseenalaistamattomasti Jeesuksen olemassaoloon, ei oikein voi pitää etiikan alaan aidosti kuuluvana. Onpahan vain kristillinen normikokoelma, jota sitten halutaan seurata, koska halutaan seurata.

Jos nyt filosofit antautuvat väittelyyn, olisi ensimmäinen kysymysten joukossa Jeesuksen olemassaolon todistaminen. Filosofiset eetikot tuppaaavat olemaan oikeasti verta ja lihaa, syntyvät kuten muutkin ja kuolevat kuten muutkin. Se antaa painoarvoa pohdinnoille.

Olen nyt miettinyt pääni puhki, enkä edelleenkään pysy logiikaasi mukana.

Siis tiedätkö, mitkä ovat normatiivisen etiikan kolme perussuuntausta ja miten metaetiikassa perustellaan moraalista realismia? Jos tiedät, miten selität dogmaattisen etiikan pois näistä, kun se kaikkiin näihin selkeästi luetaan?

Missä suhteessa näet muut velvollisuusetiikan selittävät tekijät selittävämpinä kuin jumalan?

Mihin sinun mielestäsi eettinen naturalismi muka perustuu - onko se paremmin pohjustettu kuin muut näkemykset?

Mihin sinusta perustuu humanistinen etiikka?

Ja edelleenkin, jos se nyt ei tullut selväksi: en ole dogmaattisen etiikan kannattaja.

millä perustelet sen, että kun koko etiikan alan olemassaolon ajan dogmaattisen kannan on etiikan piirin katsottu kuuluvan, se ei enää yht'äkkiä sinne kuuluisikaan.



Erityisesti haluaisin tietää, mistä puhuvat mainitsemani velvollisuusetiikka, absoluuttinen moraalikäsitys ja supernaturalismi ja miten selität, että ne eivät koskisi dogmaattisia moraalikäsityksiä.



Ja koska tunnut olevan sitä mieltä, että joku on löytänyt ei- sokeaan uskoon perustuvan vastauksen tähän patteriin, vastaahan lämpimiksesi: Mitä on moraali, mistä se tulee ja millä se havaitaan?



Vai oletko oikeasti juuri niin tietämätön etiikasta kuin miltä vaikutat?

Mutta muistelepas itse, mitä tarkoittaa etiikan autonomisuus-prinsiippi.



Eikös se mennyt niin että etiikkaa ei saa johdella suoraan Raamatusta jne. Jos niin tekee, ei olekaan kysymys etiikasta, vaan jostain muusta.

Mun mielestä ateistit ovat ihan yhtä paljon tai vähän "hukassa" kuin uskovaiset. Molemmat uskovat johonkin, jota ei ole todistettu eikä todennäköisesti koskaan voidakaan todistaa.



Se, että jumalalaa (tai jotain muuta tämän kokemamme fyysisen todellisuuden ylittävää) ei ole, on aivan samalla tavalla uskon asia kuin se, että jotain sellaista on.



Itse ajattelen, että emme voi tietää mitään varmasti. Tiede on saavuttanut paljon, mutta -kuten historia todistaa- myös tiede on kytköksissä omaan aikaansa. Kulttuuri ja ihmisaivojen neurologiset rakenteet asettavat puitteet sille, mitä ymmärrämme tai yritämme ymmärtää. Voi olla, että on asioita, joita emme edes ole tajunneet ottaa pohdinnan alaisiksi.



Oli miten oli, en ymmärrä joidenkin ateistien intohimoa uskonnon "vääräksi osoittamiseen". En ymmärrä, mitä pahaa siinä on, jos ihminen saa uskonnosta lohtua ja merkityksellisyyden kokemuksen.



Uskonto on tietysti usein toimiminut ja toimii edelleen monen pahan välikappaleena. Uskonnolla paitsi perustellaan syrjintää, myös rajoitetaan ihmisen itsensä mahdollisuuksia onnellisuuten ja eheyteen. Tämä kuitenkin osoittaa mielestäni vain sen, että uskontoa voi käyttää myös väärin, ei sitä että uskonto itsessään on pahasta. Parhaimmillaan uskonnollisuus voi edesauttaa eheän ja eettisesti kestävän elämänkatsomuksen syntymistä.



Fundamentalismi on pahasta. Ehdoton pitää olla silloin, kun puolustetaan elämää ja tasa-arvoisuutta. Filosofiset kysymykset eivät ehdottomuudella ratkea. Ja miksi niiden pitäisi ratketa?

Mutta muistelepas itse, mitä tarkoittaa etiikan autonomisuus-prinsiippi.

Eikös se mennyt niin että etiikkaa ei saa johdella suoraan Raamatusta jne. Jos niin tekee, ei olekaan kysymys etiikasta, vaan jostain muusta.

Anonyymeillä foorumeilla vaain toisinaan alkaa suoraan sanottuna vituttamaan, että tulee oikaisseeksi jonkun virheen jossakin keskustelussa, mutta virheen tekijä alkaa vänkäämään, vaikka joka viestistä näkyy, ettei sillä ole kovin syvällistä tietoa (tai tässä tapauksessa tietoa ollenkaan) aiheesta. On vaan tottunut sellaiseen keskusteluun, jossa faktat kuunneellaan siltä, joka ne tietää. Eihän se mikään taiston aihe ole, jokaisella on omat tiedolliset vahvuutensa.

Minusta kuitenkin autonomisuutta tuossa mielessä voi pitää kannan arvon mittarina vain tietyn skenen sisällä. Lähinnä humanistisessa etiikassa kun se pointti tosiaan on se, että ihminen on itse vastuussa itselleen, eikä voi ulkoistaa vastuuta yliluonnollisille auktoriteeteille.

Näkemys, jonka mukaan moraali on ihmisestä lähtöisin on kuitenkin vain yksi kanta, jota vastaan sen kannattajat, että moraali on lähtöisin jostain muualta kuin ihmisestä, argumentoivat ihan fiksusti moraalisella rappiolla ja äärirelativismin ansaan joutumisella.

Ja etiikan näkökulmasta kanta se on sekin, ettei mitään moraalia ole ollenkaan.

Moraalinen autonomia ylipäänsään on musta sikäli hankala kysymys, että harva kanta on "autonominen" loppuun saakka, vaan kaikki ne törmäävät siihen, että moraalin perusta on otettava annettuna.

En itsekään arvosta dogmaattisia systeemejä, vaikka tietty jotain virkistävää on siinä, että niisä avoimesti myönnetään, että se perusta tempaistaan hatusta. :)

Jos moraalin perusta on jossain muualla kuin ihmisessä, niin varmaan tämä perusta voidaan jotenkin todentaa.



Ihmisessä on se hyvä puoli, että voidaan vastata myönteisesti kysymyksen hänen olemassaolostaan ja kaikki voivat pitää näkemystä aika järkiperäisenä.

Jos moraalin perusta on jossain muualla kuin ihmisessä, niin varmaan tämä perusta voidaan jotenkin todentaa.

Ihmisessä on se hyvä puoli, että voidaan vastata myönteisesti kysymyksen hänen olemassaolostaan ja kaikki voivat pitää näkemystä aika järkiperäisenä.

Ihmisessä on toki tuo hyvä puoli (vaikka jos nyt filosfisia oltaisiin, et voitaisi pitää selviönä, että ihmisiä, ainakaan useita, on olemassa - cogito, ergo sum ja sitä rataa). Siinä kuitenkin törmätään naturalismin perusongelmaan: siitä, että ihminen on ei voida johtaa vielä mitään moraalia ilman lisäpremissien tuonteja.

Eli suomeksi sanottuna se, että moraalin perusta on ihminen ei vielä sano sen moraalilain sisällöstä yhtikäs mitään. Siihen verrattuna uskonnollisessa moraalissa on se hyvä puoli, että sillä on sisältö.

Ja sivumennen sanoen: musta tuntuu, että oletat mun nyt olevan jotain mieltä tästä asiasta, mikä on sikäli jännää, että ainoa, mitä olen mielipiteestäni kertonut on, että EN pidä dogmaattista moraalikäsitystä fiksuna.

Filosofisen keskustelun pointti vähän niin kuin on se, että siinä voidaan puhua muistakin positioista kuin niistä, joita keskustelijat suoraan kannattavat. Ja varsinkin se, että niitä pointteja joista ei tykkää, ei voi sulkea skenen ulkopuolelle toteamalla, että ei nyt ollut kiva tämä.

Ristiretkesi dogmaattisia järjestelmiä vastaan kun vaikuttaa epäilyttävän dogmaatiselta. :)

käytännössä niin että jos minä esim. väitän että olen marsilainen sosiologi, niin minullahan se todistustaakka on todistaa asia oikeaksi, eikä kenelläkään muulla. Eli jos siis väitetään että Jumala on olemassa, niin todistustaakka on varmasti väitteen esittäjällä.

Jotain hyvin abstraktia negatiivista on mahdoton todistaa olemattomaksi. Et voi itse todistaa ettei Lentävää Spagettihirviötä ole olemassa. Todisteiden puutteessa voimme kylläkin olettaa ettei sellaista ole ja tämä onkin ateistien eräänlainen default position koska todistusaineisto joka tukee Jumalan olemassaoloa on olematon. Ateismi ei ole mitään muuta.

Olet itsekin ateisti Marsin ja Thorin suhteen. Tuntuuko että olet jotenkin hukassa? Meillähän on viikonpäiväkin nimetty Thorin mukaan ja planeetat vanhojen roomalaisten jumalien mukaan, ja niihinhän ei kukaan enää usko. Olivat kuitenkin joskus hyvin tärkeitä ja näistä ihmiset sitten saivat "lohtua ja merkitystä" elämäänsä.

Siinä ei ole mitään pahaa minusta jos uskoo että Jumala on olemassa mutta sillä ei ole mitään tekemistä itse Jumalan olemassaolon kanssa. Muslimit ja mormonit ja hindut saavat ihan samalla tavalla "lohtua" omista uskonnoistaan, vaikka harva täällä uskoo että norsujumala Ganesh on olemassa, ja että ihminen saattaa syntyä uudelleen muurahaisena.

Mun mielestä ateistit ovat ihan yhtä paljon tai vähän "hukassa" kuin uskovaiset. Molemmat uskovat johonkin, jota ei ole todistettu eikä todennäköisesti koskaan voidakaan todistaa.

Se, että jumalalaa (tai jotain muuta tämän kokemamme fyysisen todellisuuden ylittävää) ei ole, on aivan samalla tavalla uskon asia kuin se, että jotain sellaista on....

Oli miten oli, en ymmärrä joidenkin ateistien intohimoa uskonnon "vääräksi osoittamiseen". En ymmärrä, mitä pahaa siinä on, jos ihminen saa uskonnosta lohtua ja merkityksellisyyden kokemuksen.

Ad fontes. Erimielisyys olikin juuri se, että on vaikea pitää Jumalaa/Raamattua/Jeesusta kovin perusteltuna lisäpremissinä.



Kyllä me filosofit ihan pärjätään ilman noita oletuksia.



Mutta jos joku niitä uskontonsa takia haluaa pitää arvokkaina ja silti jättää muut rauhaan, mikäpä siinä.