Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oma koira puri omaa vauvaa:(
24.06.2010 |
Eli meillä on 8-vuotias sekaroituinen koira, joka on aina ollut rakas ja kiltti. Esikoinen syntyi keväällä, ja on nyt vähän yli 3kk. Koira on koko ajan ollut hieman varuillaan vauvan kanssa, ei käyttäytynyt vihaisesti eikä murissut tai muuta, mutta vältellyt ja mulkoillut. Olemme tehneet kaiken mitä vauvan ja koiran totuttelemisessa voi tehdä, huomioineet koiraa paljon jne.
Nyt aamulla kävi kuitenkin niin, että koira puri vauvaa ilman syytä jalkaan, istui vieressä ja kun vauva hieman liikautti jalkaansa murahti ja kävi kiinni. Jälki ei ole kovin paha, eikä vaadi lääkärireissua, mutta verta siitä tuli, ja vauva tietysti rupesi itkemään ja koira kilahti täysin: yritti hyökkiä vauvan kimppuun ja murisi, sain vaivoin pidettyä sitä kiinni.
Tämän tapauksen jälkeen koira on reagoinut koiraan taas ihan normaalisti, vältellyt ja pälyillyt ei muuta. Mitähän tässä nyt kannattaisi tehdä? Koirasta ei haluta luopua, mutta jotenkin se olisi saatava tykkäämään vauvasta.
Kommentit (328)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vauva tulossa. jos vauvan tultua koiran kanssa tulee minkäänlaista ongelmaa niin koira saa lähte samantien ilman minkääänlaista harkintaa. sen olen jo päättänyt että vauvan turvallisuus on tärkein ja että koira ON KOIRA! ei IHMINEN. koiraa voidaan rakastaa muuallakin, koiralle riittää että sillä on joku joka sitä hoitaa. vauvalle on parasta olla äidin kanssa
ja 2 lasta, jotka koht 1v10kk ja 4pv, jos koira purisi lasta niin lopetetavaksi veisin. Vaiks rakkaita meille koirat ovatkin niin lapset rakkaampia.
mutta tuo ei ole normaalia käytöstä koiralta, käydä lapsen kimppuun.
Antakaa koira pois.
Veisin piikille,rakastan myös koiria ja ymmärrän että ovat rakkaita mutta ensin lapsen hyvinvointi,sitten oma hyvinvointi ja sitten kaukana listassa eläimet.
Entä sitten kun vauva alkaa käveleen ja pamauttelee koiraa päähän ties millä tavaroilla ja roikkuu karvoissa kiinni?Pystytkö luottamaan ettei tee mitään kun kuitenkin varoitusmerkit ilmassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie nyt se eläinlääkärille heti.
Itse en kyllä pystyisi enää pitämään koiraa samassa tilassa vauvan kanssa. Koira ulos silloin kun vauva on sisällä. Eläimeen ei vaan voi luottaa (en ainakaan minä luota!) milloinkaan. Eikö vauvan turvallisuus ole kuitenkin se kaikkein tärkein asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta et voi pitää tuon kaltaista koiraa lapsiperheessä. Nyt vauvan ja koiran yhteiseloa on vielä helppo valvoa, mutta tilanne muuttuu kun lapsi alkaa liikkua. Sulla ei ole silmiä selässä, ja siksi vauva ei ole turvassa koiran lähellä.
Etsi koiralle lapseton koti tai nukuta se pois.
Terkuin viimeksi mainitun ratkaisun kertaalleen tehnyt.
ei haluta koirasta luopua, se on osa perhettä ja ollut sitä jo kauan, on muuten kiltti ja rakastettava. En suostu tervettä koiraa lopettamaan enkä etsimään noin vanhalle enää uutta kotia. Se on minun lapseni, ollut elämässäni ennen miestä tai vauvaa. Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että vauva ei ole yhtä tärkeä, mutta haluaisin tosiaan neuvoja miten saada koira ja vauva elämään yhdessä ilman ongelmia
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei haluta koirasta luopua, se on osa perhettä ja ollut sitä jo kauan, on muuten kiltti ja rakastettava. En suostu tervettä koiraa lopettamaan enkä etsimään noin vanhalle enää uutta kotia. Se on minun lapseni, ollut elämässäni ennen miestä tai vauvaa. Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että vauva ei ole yhtä tärkeä, mutta haluaisin tosiaan neuvoja miten saada koira ja vauva elämään yhdessä ilman ongelmia
ap
Kukaan ei sulle pysty sellaista neuvomaan. Koira on ELÄIN ja sen vuoksi arvaamaton. Et voi mitenkään taata, etteikö noin kävisi uudestaan. Mitä sitten jos et olekaan paikalla juuri silloin?
Järki käteen hyvä nainen!
Tai ainakaan se ei tiedä paikkaansa laumassa. Nyt sitä paikkaa on myöhäistä opettaa. Piikille tai uuteen kotiin.
ei haluta koirasta luopua, se on osa perhettä ja ollut sitä jo kauan, on muuten kiltti ja rakastettava. En suostu tervettä koiraa lopettamaan enkä etsimään noin vanhalle enää uutta kotia. Se on minun lapseni, ollut elämässäni ennen miestä tai vauvaa. Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että vauva ei ole yhtä tärkeä, mutta haluaisin tosiaan neuvoja miten saada koira ja vauva elämään yhdessä ilman ongelmia ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirasta ei haluta luopua, mutta jotenkin se olisi saatava tykkäämään vauvasta.
Kumpi on sinulle tärkeämpi, lapsesi vai koirasi? Oikeasti, älä odota seuraavaa kertaa; varsinkin kun koira reagoi ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen kuten teki!
Mutta kannattaa miettiä halpottuuko tilanne kun lapsi lähtee liikkeelle, jos jo jalkojen heilutus aiheuttaa moisen reagtion.
Itse vastaisin tuohon että ei helpotu.
Ja kumpi nyt sitten on teille arvokkaampi, koira joka voi tehdä pahaa jälkeä vaikka onkin teille rakas ja perheenjäsen vai teidän oma lapsenne, joka ei vielä ainakaan ole vahingoittanut koiraa, mitä sitten kun repii korvista ja tai yrittää kiivetä päälle.
Valitettavasti kaikki koirat eivät sopeudu lapsen kanssa eloon vaikka kuinka aikuiset tekisi kaikkensa helpottaakseen yhteiseloa.
Voimia rankkaan päätökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sit ikävämpi asia on se piikki.
Meillä kaksi koiraa ja taapero, nyt siis hiukan yli 2v. koskaan ei mitään tuollaista oo tapahtunut. Toinen vartioi aina kun ovat pihalla, ja toinen ei välitä juuri mitään. Mutta jos noin kävisi, kilahtaisin täysin ja koira lähtis siitä paikasta piikille.
Vaikka rakkaita ovatkin, silmää räpäyttämättä lähtis piikille.
vaikka se ei mikään ratkaisu olekkaan.
Koira on niskan päällä ja olet antanut sille sen mahdollisuuden. Suosittelen koirakouluun menoa ja nopeasti, koska tiedossa on ongelmia, jos et halua koirasta luopua. Koira on perheessä ensisijaisesti viimeinen ja sitä ei saa inhimillistää, koska koira on eläin!.
Teini-iässä minulla oli koira joka rupesi minulle murisemaan ja koirakouluttaja sanoi, että ainoa vaihtoehto on kaataa koira ja ottaa sitä kurkusta kiinni. Kuulostaa hurjalta, mutta koiralle jouduin tekemään tämän vaan yhden kerran ja ei enää ikinä ollut vihamielinen.
Meillä on parsonrusselin terrieri ja se ei koskaan ole murissut vauvallemme, joka on nyt kohta 8 kk. Alusta asti on saanut olla mukana vauvamme touhuissa ja hyvin on mennyt.
Onpa sitten mukavaa lukea muutaman hetken päästä iltalehdestä, kuinka koira raateli pikkuvauvan.. Ja vanhemmissa ei tietenkään mitään syytä, vaikka täällä av:llä kertoilee, kuinka "koira on kilahtanut täysin: yritti hyökkiä vauvan kimppuun ja murisi.." Ja mitään ei ollut tehtävissä. Niinpä niin. Ota ihan tosissaan hyvä nainen järki käteen!
Kyseessä on vain sinun tykkäämisesi. Ja miten hemmetissä ET ole vienyt koiran puremaa vauvaa lääkärille? Haloo? Onko sulla nyt kaikki ihan kotona? Jos haava on tullut niin vauva lääkärille.
Sillä sun Turrellas voi olla juuri se bakteeri suussa, mitä vauvasi ei kestä. Koira piikille tai kohta sulla on vielä pahemmin raadeltu vauva.
ja meillä on myös käynyt pari kuukautta sitten koirakouluttaja sopeuttamassa vauvaa koiraan, ei auttanut. Tosiaan vaaraa koirasta ei ole aiemmin ollut, lähinnä olen nähnyt vaivaa jotta koiralla olisi hyvä olla vauva kanssa, ettei tarvitsisi omassa kotonaan olla varuillaan.
Ja sen voin sanoa, että koira on hyvin tottelevainen ja tietää varmasti paikkansa laumassa. Tekee kyllä kaiken mitä sanon, ja pitää minua johtajanaan, mutta eihän se tietenkään tottele jos sanon sille että "rakasta vauvaa" :(
ap
Alue: Aihe vapaa
Vauva pitäisi ehdottomasti käyttää lääkärissä. Oma koiranpentuni hyppäsi 5-vuotiasta tytärtäni kohti ja hampaat kolahtivat nenänpäähän (siis vahinko), lääkäri määräsi antibioottikuurin. Sanoi että jos hampaat jättävät jäljen, on annettava antibioottikuuri. Sinuna en luottaisi koiraan, joka käyttäytyy noin vihamielisesti. Otahan järki käteen. Muista että vauvasi on puolustuskyvytön, etkä voi katsoa ja kokeilla, mitä tapahtuu....