MIKSI JOKU HALUAA SYNNYTTÄÄ LUOMUNA?

Jaa vaikea ymmärtää,kun itsellä on niin herkkä hermosto,että olen kipuherkkä.Eilenkin kun katsoin synnytysdokkaria,jossa äiti synnytti ilman puudutusta,niin kyllä se aika kauhealta näytti!Rupesi ahdistamaan.Mutta kaikkihan eivät aisti kipua samalla tavalla synnytyksessä.En tiedä,eikö heillä ole oikein sitten hermoja siellä alapäässä,vai onko se alapää sitten niin löysä/joustava,ettei sen tarvitse venyä/revetä,mikä sattuu.Itse kun olin synnärillä,niin joku huusi kuin sikaa tapettaisi,kun ei ehtinyt saada puudutusta vaikka halusi.Se oli pelottavaa kuultavaa.Itsellä meni kaikki hyvin,vaikka repesin melko pahasti ja ponnistin reilusti yli tunnin!Tuskinpa olisin jaksanut puskea vauvaa ulos jos olisin ollut kivun uuvuttama.

etten ehtinyt saada lääkitystä. Toipuminen tapahtui silmissä, kivut tosiaan jäi synnytyssaliin, istuinkin seuraavana päivänä. Kokemus oli niin paljon parempi kuin ensimmäisen synnytyksen jälkeen, että jos joskus kolmannen kerran synnytän, harkitsen vakavasti sitä, etten ota kivunlievitystä.

varmaan halusit ymmärtää asian väärin, tarkoitin ihan normaalia synnytystä ;D

"kipu on korvien välissä..."

No ehkä sulla ei vaan ole hermostoa ollenkaan tai sekin on vain korvien välissä.Onko sulla mitään tuntoaistia seksissäkään sitten?Tunnetko mitään kun joku hipaisee ihoasi?Tai ehkä sulla on vaan niin löysä alapää,ettei sen tarvinnut ratketa ja revetä synnytyksessä,kuten meillä monilla muilla..

Se on ihan totta, että kipu on kokemus, johon pystyy itse vaikuttamaan. Ei myöskään ole olemasta yhtä yleistä kipumittaria, joka olisi kaikille sama. Siinä mielessä kipu todella on korvien välissä.

Kivun kokemiseen pyrkivät vaikuttamaan myös monet ei-lääkkeelliset keinot, esim. hengitysharjoitukset ja rentoutuminen supistusten välillä. Synnytys etenee "parhaimmillaan" siten, että kipu kovenee asteittain, jolloin itse pystyy myös mukautumaan kipuun.

Ei tällä ole mitään tekemistä löysän alapään ja repeämisten kanssa.

lähtee pään sisältä, kuten monet muutkin asiat tässä elämässä.Heh heh..tokihan alapääni ei ole enää samanlainen kuin 16-vuotiaana ;D



Kestävyysurheilijana olen tottunut käsittelemään kipua ja epämiellyttävää oloa. Synnytykset ovat olleet lyhyitä, joten lapsen saamisen lahjasta kestän sen 4h epämiellyttävää oloa, muistaen mikä lopputulos on :)Varmasti jos synnytyksessä olisi tullut jotain normaalista poikkeavaa, minua olisi hoidettu asiaan kuuluvalla tavalla.



Sinä saatat olla herkempi ihminen tuolla saralla.

Itsellä kolme lasta, ei yhtään epparia tai repeämää (ja viimeisin isopäinen 38,5cm syntyi vielä käsi poskella), olen ollut heti jalkeilla synnytyksen jälkeen (tietenkin) eikä todellakaan ole sen endorfiinimyrskyn takia myöskään väsyttänyt.

Pitäisikö minun vetää johtopäätös, että "puudutesynnytyksessä" on väistämättä aikamoiset plussat?

Nimim. 2 x epiduraali, 1 x spinaali

Mulle ei ole kertaakaan tehty epparia, ja olen ollut jalkeilla heti synnytyksen jälkeen, endorfiinimyrsky on ollut aikamoinen, eikä ole väsyttänyt. Eli luomusynnytyksessä on väistämättä aikamoiset plussat.

lapsen hartiat jumissa just siellä ja imukupillakaan ei meinaa irrota.. Kaikilla ei ole löyhät paikat; seuraava piltti syntyi runsaan vuoden kuluttua ja taas jumitti, niin että pää oli muksulla musta ja happivajetta ehti tulla. Eihän se minun kipu silloinkaan tärkeä asia ollut, mutta aika selkeesti siellä ihtessään sekin mötikkä tuntui. Kolmaskin vielä jumitti sen verran, että lääkärille vietiin ihmeteltäväksi, mutta tällä kertaa todettiin synnytys suht normaaliksi ja lapsikin selvisi mustelmilla. Itsekin olin aika ok, kun kerrankin sain 2 eri sorttia kipulääkettä.

Ja sinuna en paljoa vittuilisi löysistä paikoista, pikemminkin se on niin, että jos on joustamaton kudostyyppi, se ei palaudu samalla tavalla kuin joustava. ELi joustavalla kudostyypillä synnyttää helposti ja palaa ennalleen, joustamattomalla ei meinaa saada synnytettyä ja jää vielä löysäksikin.

synnyttämään luomusti, olkaa rauhassa onnellisia. Oikeasti ;)

Ekaan synnytykseen menin rohkeasti itsekin, mutta erilaisia ollaan ja toisilla tosiaan ne muksut helpommin irtoaa. Mulle on kyllä lääkärit aina sanoneet muiden leikkausten yms. tutkimusten yhteydessä, että olenko erityisen hyvin kipua kestävä, kun mielestäni käsileikkaukseni kaikkineen oli hyvin peace of cake ja sitä edeltävä kipukin niin merkitysketön, etten meinannut uskoa, että leikkausta tarvitaan.

Mutta, vauvat eivät kehostani irtoa miellyttävästi. Kipu on ollut synnytystä hidastava ja haittaava, tämän ovat lukuisat synnytyksiini osallistuneet sanoneet ja viimeisessä synnytyksessä kipu yritettiinkin eliminoida mahd. hyvin ja se oli sitten mukavin synnytys.

On harmi, ettemme voi etukäteen tätä tietää ja jotkut sitten "turhaan" kivunlievitystä ottavat ja toiset eivät tarpeeksi ajoissa älyä pyytää.



Kyllä itse olisin mieluiten ilman lievitystä ollut lapsen takia, uskon että se mömmökoktail ei hyväksi vauvelille ole, mutta minkäs teet, kun hengissä on säilyttävä. (Ennen vanhaan minä olisin todennäköisesti ollut näitä lapsivuoteeseen kuolleita, yksi monista) Kiitän nykylääketiedettä.

sitä kivunlievitystä saanut kun kaikki meni seuraavasti;



- supistukset alkoivat 7:05

- soitin sairaalaan klo 7:30, käskivät odotella kotosalla

- kivut niin hervottomat, että lähdetiin ajelemaan sairaalaan klo 7:50

- oltiiin perillä klo 8:00

- Esikoispoika käsissämme 8:10!



toinen lapsemme tyttö syntyi saman kaavanmukaisesti, mutta kesto oli 48 minuuttia



- ilokaasua sain, ja ponnistaa sain heti kun saliin päästiin. Ei paljoa puudutuksia edes ehdoteltu.

anteeksi, jos v-ttuilin, tällä palstalla välillä tosiaan lähtee käsistä. Hävettää

Itsellä kolme lasta, ei yhtään epparia tai repeämää (ja viimeisin isopäinen 38,5cm syntyi vielä käsi poskella), olen ollut heti jalkeilla synnytyksen jälkeen (tietenkin) eikä todellakaan ole sen endorfiinimyrskyn takia myöskään väsyttänyt. Pitäisikö minun vetää johtopäätös, että "puudutesynnytyksessä" on väistämättä aikamoiset plussat? Nimim. 2 x epiduraali, 1 x spinaali

Mulle ei ole kertaakaan tehty epparia, ja olen ollut jalkeilla heti synnytyksen jälkeen, endorfiinimyrsky on ollut aikamoinen, eikä ole väsyttänyt. Eli luomusynnytyksessä on väistämättä aikamoiset plussat.

Jos YHTÄÄN ottaa asioista selvää, tietää, että esim. epiduraali lisää huomattavasti muiden toimenpiteiden riskiä. Eli ESIMERKIKSI: kun ottaa epiduraalin, ei kipu kerro missä asennossa pitäisi olla, jotta vauva pääsisi laskeutumaan oikein--> johtaa väärään tarjontaan--> imukuppisynnytys ja eppari. Helposti myös supparit heikkenee epiduraalin myötä tai ei tunne kuinka pitää ponnistaa, ja repeämätä pahenee jne.

Ystäväni ei kävellyt moneen tuntiin epiduraalin jälkeen, koska se meni väärään paikkaan, ja puudutti jalatkin.

Monelta myös lääkkeet vie tehon kehon omilta tropeilta, eli elimistö ei tuota samalla tavalla endorfiinia, koska käytössä on jo jotain.

Ja nyt kannattaa taas oikein itseä tutkiskellen miettiä mikä on tilaston ja oman kokemuksen ero.

kivunlievitykset, piuhoissa makaaminen ei haitannut, en olisi jaksanut olla ylhäällä muutenkaan, mikäs siinä maatessa kivuttomassa tilassa sängyllä, kun aikaisemmin olet karjunut kaksinkerroin maassa kivusta, onneksi pääsin sänkyyn makaamaan!

Kaksi tikkiä tuli, ponnistaminen ei juurikaan sattunut, oli siinäkin pudendaalipuudutus.

anteeksi, jos v-ttuilin, tällä palstalla välillä tosiaan lähtee käsistä. Hävettää

ota iisisti! ja tosiaan jokaisen pitää toimia kuten omalle keholle ja mielelle parhaiten sopii!

Mä en usko että itse olisin pystynyt synnyttämään luomuna ilman joogataustaa, sieltä on tarttunut niin hyvä hengitystekniikka, että sen avulla pääsee suunnilleen transsiin.

Kakkosen kohdalla en sitä osannut käyttää yhtä hyvin kuin ekan, ja synnytys oli paljon vaikeampi, pidempi ja kivuliaampi. Paitsi kun lopulta pääsin veteen, rentouduin niin, että avautuminen tapahtui minuuteissa ( loput 4cm) ja vauvakin syntyi ihan ittestään sinne ammeeseen.

Kolmosta saikin sitten taas ponnistella ihan kunnolla, vaikka olikin lievästi keskonen ja painoi alle kolme kiloa.

kirjoitit vetäen suoran vastaavuuden omien repeämättämyyksiesi ym. ja luomusynnytyksen välille. Minä vaan vastasin samalla tavalla puudutesynnytyksistä erittäin ilmiselvästi kärjistäen, että sinäkin tajuaisit!

No jollain tasolla meni kai sulle perille?

Mutta jos sinun tarkoituksesi ei ollutkaan kirjoittaa omista kokemuksistasi vs. luomusynnytyksen kiistattomat edut, kannattaisi harjoitella hieman lisää kirjallista ilmaisutaitoa...

Jos YHTÄÄN ottaa asioista selvää, tietää, että esim. epiduraali lisää huomattavasti muiden toimenpiteiden riskiä. Eli ESIMERKIKSI: kun ottaa epiduraalin, ei kipu kerro missä asennossa pitäisi olla, jotta vauva pääsisi laskeutumaan oikein--> johtaa väärään tarjontaan--> imukuppisynnytys ja eppari. Helposti myös supparit heikkenee epiduraalin myötä tai ei tunne kuinka pitää ponnistaa, ja repeämätä pahenee jne. Ystäväni ei kävellyt moneen tuntiin epiduraalin jälkeen, koska se meni väärään paikkaan, ja puudutti jalatkin. Monelta myös lääkkeet vie tehon kehon omilta tropeilta, eli elimistö ei tuota samalla tavalla endorfiinia, koska käytössä on jo jotain. Ja nyt kannattaa taas oikein itseä tutkiskellen miettiä mikä on tilaston ja oman kokemuksen ero.

Hirveitä paineita luodaan siihenkin asiaan.



Synnytys luomuna-> olet superäiti, valmis mihin tahansa rakkaan lapsesi vuoksi

Kestovaipat-> olet superäiti ja pelastat maapalloa samalla

6kk:n täysimetys ja osittaisimetys seuraavat 1.5v-> olet superäiti ja lapsesi välttyy KAIKILTA allergioilta, myöskään lapsen psyyke ei pirstaloidu niin kuin pulloruokinnalla...

Itsetehdyt luomusoseruoat omalla palstalla viljellyistä kasviksista-> superäiti!!!

Ja myös marjat on kerätty itse, lapsi ei syö muuta kuin kotimaisia hedelmiä ja lihan olet TOTTAKAI puukko hampaissa haulikko olalla metsästänyt ITSE.

Synnytyksestä ei myöskään tarvitse toipua eikä synnytysmasennuksesta ole kuultukaan, onhan tapahtunut maailman iiihanin asia.



Kato kun ei tartte auttaa!!!

Itse sain epiduraalin esikoista synnyttäessä vähän liian myöhään ja ponnistin puutuneena ilman ponnistustarvetta. Toisen kanssa riitti suihkussa olo kivunlievitykseksi siihen saakka, että kalvot puhkaistiin. Sen jälkeen kivut olivat järkyttävät, mutta en ehtinyt enää saada puudutusta, koska vauva syntyi vajaan puolen tunnin päästä. Ilokaasua kokeilin, mutta se ei auttanut mitään. Ponnistusvaihe kesti vain 3 minuuttia, vaikka poika oli yli 4 kiloa eikä ponnistaminen ollut erityisen kivuliasta. Nyt kolmatta saadessa yritän selvitä ilman puudutusta, koska koen etten sellaista tarvitse.

Esikoista pungertaessa:



- epiduraali, jonka laittaminen oli kamalaa (anestesialääkäri huusi mulle) ja supistukset loppuivat kuin seinään

- oksitosiinitippa käynnisti supistukset, mutta se oli ihan helvetin kivuliasta ja sitä tippaa kävivät koko ajan säätämässä

- ilokaasu ei vienyt kipuja, mutta oksensin ja oli karsea olo

- tippa- ja laitepiuhoissa kiinni, eli ei päässyt liikkumaan

- epiduraali vei pissauskyvun ja laittoivat vielä katetrinkin römpsään

- aqua-rakkuloita en halunnut, en myöskään mitään morfiinipiikkejä, kauhistuttaa pelkkä ajatuskin



Nyt kun toisen lapsen synnytys on käsillä, haluaisin mieluiten synnyttää "luomuna", eli ilman piuhoja, piikkejä, ylimääräistä ronklaamista sun muuta. Mieluiten vesialtaaseen, jumppapallon päälle, puolapuille roikkumaan ja sitten ponnistamaan jossain hyvässä asennossa.

Ei kaikki ehdi saamaan mitään apua, niin luomuna on silloin ihan PAKKO synnyttää...keskenkään kun sitä hommaa ei oikein voi jättää!:)



Minulle kävi eka kerralla noin...Oli siis niin nopea synnytys etten ehtinyt saada mitään apua. No hyvin selvisin ilmankin loppujen lopuksi ja niinpäs sitten synnytin kaikki muutkin lapset luomuna:)



Eikä tuohon asiaan liity mitään ihmeellistä mielestäni!!

(enkä tarkkaan ottaen ole synnyttänytkään, koska kaikki kolme synnytystä on käynnistetty), mutta kivunlievitystä en ole ottanut.



Synnytykset ovat olleet suht nopeita ja olen pystyasennolla ja liikkumalla pärjännyt ilmankin. Ei kai kivunlievitys ole mikään pakko?

otat noin paljon paineita? Eikö paras synnytys äidille ole se kun saa itse valita miten synnyttää ja mitä kivunlievitystä käyttää?