Voiko lääkäri kieltäytyä tekemästä sektiota vaikka niin toivon?

Kannattaisi miettiä miksi edes lapsentekoon ryhtyy jos ei synnyttämään suostu. Itse en henk. koht. pidä pelkoa sellaisena esteenä, että sen takia antaisin luvan sektioon. KAIKKI pelkäävät synnytystä enemmän tai vähemmän.

Sektio on aina riski ja tutkitusti alakautta synnyttäminen on sekä vauvalle, että äidille turvallisempaa ja hyödyllisempää.

Vain jos jomman kumman henki on välittömästi vaarassa antaisin sektioluvan.

ennen kuin omalle kohdalle sattuu jotain sellaista mikä aiheuttaa vaikeita pelkotiloja. En puhu omasta puolestani, olen synnyttänyt kaksi kertaa alateitse ilman ongelmia, mutta työni kautta ymmärrän odottavia äitejä joita synnytys syystä tai toisesta pelottaa, ja ehkä tuo "synnytys pelottaa" kuulostaa vähättelevältä, toiset saavat paniikkikohtauksia ja joutuvat turvautumaan jopa lääkitykseen raskauden aikana synnytyspelon takia. Sektioon on oikeus jos ei syystä tai toisesta kykene synnyttämään alateitse ja synnytyspelko on tosiaan ihan lääketieteellinen peruste.

ennen kuin omalle kohdalle sattuu jotain sellaista mikä aiheuttaa vaikeita pelkotiloja. En puhu omasta puolestani, olen synnyttänyt kaksi kertaa alateitse ilman ongelmia, mutta työni kautta ymmärrän odottavia äitejä joita synnytys syystä tai toisesta pelottaa, ja ehkä tuo "synnytys pelottaa" kuulostaa vähättelevältä, toiset saavat paniikkikohtauksia ja joutuvat turvautumaan jopa lääkitykseen raskauden aikana synnytyspelon takia. Sektioon on oikeus jos ei syystä tai toisesta kykene synnyttämään alateitse ja synnytyspelko on tosiaan ihan lääketieteellinen peruste.

jo ennen raskaaksi hankkiutumista. Ei ole normaalia, että iso osa synnytysikäisistä naisista pelkää synnytystä hysteerisesti.

Ihan kauheaa touhua, siis aivan järkyttävää että ihminen ei saa päättää omasta kehostaan vaan lääkärit mielivaltaisesti pakottaa synnyttämään. Minulle synnytys olisi niin kamala asia vaikka olen yrittänyt sulkea silmät ja korvat kauhutarinoilta, että en uskalla edes tulla raskaaksi. Tässä tilanteessa tekisin varmasti abortin jos tulisi vahinko. En tiedä mitä tehdä kun lapsi olisi kuitenkin parin vuoden sisällä viimeistään ajankohtainen ja nyt jo olen kauhuissani.

ja repesi. Suolet tuli kirjaimellisesti syliin. Joutui hätäleikkaukseen. Onneksi tää tapahtui sairaalan edessä, kun oli tulossa katsomaan keskoskaksosiaan.

Ei se sektio ole mikään kevyt oikku operaatio.

ja synnytys on vaarallinen tapahtuma, vaikka olisi kuinka luonnollista. Siihen kuollaan ja paljon, onneksi Suomessa ehkä vähiten koko maailmassa. On olemassa sairaaloita, jotka kilpailevat alhaisilla sektioprosenteilla (mm. LPKS) ja kyllä siitä kunninhimosta aina joku myös kärsii.

Minulla oli toisen lapsen synnytys tai poistaminen kehosta (ihan miten vaan) pelkosektio. Eka synnytys oli kauhea. Sain todella taistella että sain pelkosektion. Siinä vaiheessa pelkäsinkin joihan hysteerisenä kätilöitä jo pelkästään äitiyspoliklinikalla. Se tuossa pelkosektiossa on harmillista, että sen päätöksen saa vasta ihan loppumetreillä, pari viikkoa ennen suunniteltua aikaa, siihen saakka varmaan testataan että pelkääkö oikeasti. No toinen lapseni oli siis viimeinen, jonka hankin ja olen ikuisesti kiitollinen tälle yhteiskunnalle että sain sitä rasittaa pelkosektiolla. Lapsi oli myös isohko ja päänympärys oli 38,5 cm. Sektiohaavaakin jouduttiin suurentaan että saatiin ulos. Mitään pahaa minulle ei jäänyt tuosta pelkosektiosta tai kohtelusta sairaalassa mieleen. Siitä ekasta kerrasta kun olin normisynnyttäjä ei sitten jäänytkään mitkään hyvät muistot. Ehkä kannattaisi panostaa hieman enemmään siihen ekaan synnytykseen, niin ei tarttis tehdä pelkosektioita toisiosynnyttäjille. Pelkopoli oli ihan täydellistä pelleilyä, minusta se kätilö ei oikein ollut tehtäväiensä tasalla.

Ihan kauheaa touhua, siis aivan järkyttävää että ihminen ei saa päättää omasta kehostaan vaan lääkärit mielivaltaisesti pakottaa synnyttämään. Minulle synnytys olisi niin kamala asia vaikka olen yrittänyt sulkea silmät ja korvat kauhutarinoilta, että en uskalla edes tulla raskaaksi. Tässä tilanteessa tekisin varmasti abortin jos tulisi vahinko. En tiedä mitä tehdä kun lapsi olisi kuitenkin parin vuoden sisällä viimeistään ajankohtainen ja nyt jo olen kauhuissani.

tällaisiin ketjuihin kirjoittavat ja kommentoivat herkemmin ne, joille on sattunut tai tutulle on sattunut komplikaatioita.

Suurin osa synnytyksistä menee kuitenkin hyvin. On myös ääripääsynnytyksiä, jotka menevät todella helposti. Mutta harva synnytys menee täysin ilman kipuja. Mutta se kipu on erilaista, kuin moni muu kipu.

Etukäteen sitä ei voi tietää. Ja siksi sitä on turha murehtia. Vaikka kyllähän sitä moni murehtii silti.

Minä en ole ikinä pitänyt siitä, että väitetään, että synnytyskivun unohtaa, koska vauva on niin ihana ja sitten sitä ei muuta ajattelekaan, kun se vauva on siinä sylissä. Toki sen kivun sillä hetkellä sulkee pois mielestä, jos ei ole ihan pää kainalossa, mutta jälkeenpäin siitä kivusta ja avuttomuudesta voi pompata mieleen muistikuvia. Ja vaikka se tuntuisi ikävältä ja epäoikeudenmukaiselta, niin se on vaan pakko kokea, jos lapsen haluaa. Eikä sektio suinkaan mitään kipuja poista. Sektiopotilailla se helvetti vasta edessä onkin, kun sen leikkaushaavan kanssa pitäisi voida istua, käydä vessassa, hoitaa vauvaa jne.

Siis sen sektiohaavan kanssahan VOI nimenomaan istua vallan mainiosti, mitä ei aina voi tehdä epparin tai repeämän kanssa. Sektioissa ja alatiesynnytyksissä on molemmissa hyvin ja huonosti menneitä tapauksia, mutta itsellä vauvanhoito sujui ihan hyvin sen sektiohaavan kanssa. Ja buranaa vahvempaa ei tarvinnu käyttää. Tietty jos ois ollu vanhempia lapsia joita ois tarvinnu nostella niin sit ois voinu olla hankalampaa, mutta sen nelikilosen palleron kanssa ei ollu ongelmia.

en tiedä.