Coelhon Alkemisti - onko joku lukenut?

Ei se varmaan kaikille aukea ja se on ihan ok. Ehkä lähtijöille aukeaa helpoiten, vois sanoo...

Siis toki sanoma aukesi helpostikin, mutta todella yliarvostettu tuo kirja mielestäni on. Lopulta aika simppeli tarina.

Jos lukija on 14-vuotias.

Itsestäänselvyyksiä ja muka-syvällisyyttä oli paljon. Mikä pahinta, tuo ei edes ole Coelhoista lällyin...Pystyin sentään lukemaan sen loppuun.

Välillä mietin kyllä, että oisko siinä jotain ironiaa, mutta ei siinä kai sitten ole, valitettavasti.

pettymys mulle. Lainasin kirjastosta ja luin, kun oli niin hehkutettu julkisuudessa kirjan "oivaltavuutta".

Alkemistin lukemisesta on jo aikaa. En oikein kunnolla edes muista juonta.



Eikös tämä paimenpoika löytänyt sen onnensa läheltä, eikä etsimällä. Siinähän oli joka luvussa opetusta niin että heikompia hirvitti.



Coelhoa ei voi lukea nopeasti kuin jotain tusina-Sheldonia tms. Se pitää lukea hitaasti ja ajatuksella.

Eikös siinä opetuksena ollut, että onni ja sitä myötä Jumala löytyy omasta sisimmästä?



Tässä kirjavinkki: Kadonnut ruusu. En nyt muista kirjailijan nimeä, mut löytyy helposti. Kaunis ja syvällinen kertomus ja vähän niinkuin samasta aiheesta kuin Alkemisti, mutta ehkä helppotajuisempi.

mun mielestä sanoma ei ollut mitenkään vaikeasti ymmärrettä. Itsestäänselvyyksiä ja muka-syvällisyyttä, niinkuin joku jo kirjoitti. En täysin ymmärrä kirjan best seller -leimaa. Kannattaa lukea Coelhon Pyhiinvaeltaja, jos haluaa enemmän pohdiskeltavaa.

Tätä on kavereiden kanssa puitu ennenkin. Juuri semmoista tekotaiteellisuutta ja pseudo-syvällisyyttä, jota en voi sietää.

Sanomaltaan ei todellakaan ole monimutkainen, vaan juuri sellainen kuin pintatasoltaankin: hyvin simppeli.



En ole mikään hömpän lukija noin ylipäätään, vaan viihdyn vähän vakavammin otettavan kirjallisuuden parissa, mikä taitaa selittää antipatiani Coelhoa kohtaan.

Kirjan sanoma jäi alitajuntaan.

pidä hiukan taukoa ja lue se uudelleen.



Minusta kirjan idea on se, että oman elämän kauneus ja kaikki aarteet ovat ulottuvillamme kun vaan osaisimme nähdä ne.

Veronika tahtoo kuolla oli kyllä jees.

Ärsyttävän pikkunäppärä. En ymmärrä, miksi sitä yritetään nostaa jonkinlaiseksi elämän ohjekirjaksi.

Odotin kirjalta enemmän kun sitä oli hehkutettu valtavasti. Usein palkitut kirjat ovat tuottaneet jonkunlaisen pettymyksen. Hyvä ja mahtava varmaan sellaisten lukijoiden mielestä jotka eivät paljoa lue, ja lukemisen pitää olla helppoa, siis sanoman. Simppeliä niin kuin joku jo sanoi. Veronikan on kuoltava (vai mikä olikaan nimi) oli mielestä parempi, erikoinen.

Täytyy tosiaan lukea toisenkin kerran, että huomaa kaikki tekstiin piilotetut symbolit. Kirjahan on täynnä vertauskuvia, jotka eivät ihan yhtäkkiä kaikille selkene.

mutta silti kirjan "sanoma" on todella simppeli.

Nauti siitä, mitä sinulla on, turha mennä merta edemmäs kalaan jne.



Samaa teemaa on jo kymmenissä huomattavasti paremmin kirjoitetuissa teoksissa käsitelty viime vuosisatoina.



Mutta kuten edellä jo joku totesi: toiminee niiden kohdalla, jotka eivät kovin perehtyneitä ole maailmankirjallisuuteen noin ylipäätään tai lukevat yleensä samantyyppisiä suht. kevyitä ja helposti sulatettavia kirjoja.

Odotin itsekin enemmän tuolta Alkemistilta, mutta hyvä kirja se mielestäni on. Sama asia on varmasti esitetty monesti aiemminkin, mutta ei ihan tuolla tavalla. Mukava, mieleenjäävä ja ajatuksia herättävä aikuisten satu, jossa on kuitenkin totuuden siemen.

Oli aika pliisu.. kadun, että luin läpi :D Ajanhukkaa.

"Coelhoa pitää lukea pienissä paloissa", "tarina ei aukene kerralla".



Heti, kun joku ei pidä puolijumalana pidetystä Coelhosta, niin oletetaan, ettei ole ymmärtänyt. Minulla ja edellisillä vastaajilla on se yhteinen puoli, että olemme kaikki lukeneet paljon korkeatasoista kirjallisuutta emmekä syttyneet Coelhon tyylille. En muutenkaan koskaan lue hömppää, tai minulle hömppää edustaa esim. Virpi Hämeen-Anttila ja Pirjo Hassinen. En Coelhoa aivan täysin hauku, hyviäkin pilkahduksia muissa kirjoissa on, mutta osa on kyllä alusta asti kauheaa huttua (esim. Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin). Ihmisillä myös on hyvin erilaisia makuja: toiset tykkää äidistä, toiset tyttärestä.



Tunnen luultavasti keskivertoihmistä enemmän Coelhon taustoja yms. eikä se saa minua nauttimaan hänen tekstistään yhtään sen enempää. Tunnen sen verran, että sitä voidaan pitää yleissivistykseen kuuluvana pakollisena määränä.

Odotin tosiaan jotain ihmeellistä, kun kirjaa on niin hehkutettu.



Minusta se oli ihan uskomatonta paskaa, pakko sanoa suoraan. Jeesustelua ja omahyväistä mukaviisautta, hyi olkoon.



Saman tasoista 'viisautta' ja tuskaa ja ehdottomuutta voi löytää jostain puberteetti-ikäisten rakkausrunopalstalta (luulisin).

Alkemistia viedään paljon esim. merkkipäivälahjoiksi, ilmeisesti juuri sen mahtavan syvällisen, vaikeasti avautuvan sanoman ja monitasoisen symboliikan takia.



Itse pidän Alkemistia täytenä roskana, aikuisten satu tosiaan, mutta ennemmin suosittelen vaikka Umberto Econ pohdiskeluja niille, jotka oikeasti ovat kiinnostuneita symboleista, semiotiikasta ja siitä, millä tavalla lukijan ja kirjailijan tekstin tulkintojen suhde muodostuu. Vaikkapa Foucaultin heilurista ja Alkemistista ei voi edes puhua samana päivänä, vaikka molemmissa etsitään ja löydetään salattuja symboleita.



Kevyttä ja helposti avautuvaa, sanoisin Coelhon tuotannosta.