Häitä seuratessa huomasin miten näivettynyt mun elämä on.
Miehen kanssa ei jutella juuri mistään, ei pussailla, seksiä hyvin harvoin, mies nukkunut sohvalla jo monta kuukautta.
Ei ystäviä juurikaan, ei harrastuksia, kaupoilla käyn joskus itsekseen, lasten kanssa teen jotain, kotosalla lueskelen tai olen netissä.
Ei tämän elämän pitänyt ihan näin mennä, missähän vaiheessa mä luovutin?
Kommentit (6)
Toki ymmärrän että prinsessasatua ei voi verrata lähiömamman eloon , mutta ehkä tuo häähumu ja eilinen romanttinen leffa toi jonkun kaipuun ja haikeuden mikä mulla on ollut monta vuotta piilossa jossain.
ei Victorian ja Danielinkaan arki tuollaista krumeluuria ihan joka päivä ole.
ei Victorian ja Danielinkaan arki tuollaista krumeluuria ihan joka päivä ole.
Toimiva suhde puolisoon, pari hyvää ystävää ja joku oma harrastus ovat aivan realistisia tarpeita elämässään. Marttyyrimutsit vain pitää kaikkea ilahduttavaa haihatteluna, koska ovat luopuneet unelmistaan. ja unelmienhan ei tarvitse olla prinsessatasoa, paaaljon pienmpienkin toteuttaminen riittää.
säälittävää jos joku tyytyy sellaiseen parisuhteeseen, jossa ei jutella eikä harrasteta seksiä eikä tehdä yhdessä mitään.
säälittävää jos joku tyytyy sellaiseen parisuhteeseen, jossa ei jutella eikä harrasteta seksiä eikä tehdä yhdessä mitään.
Surullista tosiaan - ja siihen on kuninkaallisiakin liittoja kaatunut. Toivottavasti V&D ovat kyllin viisaita välttääkseen tuon kohtalon.
täysjärkinen jos vertaat omaa arkielämääsi prinsessan häihin ja näet omassa arjessasi puutteita. :=D