Lue keskustelun säännöt.
Miksi 2v2kk tenava on yhtäkkiä niiiiin äidin perään?
18.06.2010 |
Kyseessä on kuopuksemme ja aikaisemmin ei ole ollut väliksi onko esim. ostoskärryjen työntäjä äiti vai isä, mutta nyt pari viimeistä päivää on huutanut jatkuvasti perääni. Nytkin miehen nukuttaessa (mies laittaa tenavat lähes poikkeuksetta aina nukkumaan) huutaa kurkkusuorana äitiä. Samoin oli viime yönä kun rupesi keskellä yötä huutamaan. Kävin itse ensin ja nukahti pian sen jälkeen. Mies meni seuraavalla kerralla eikä enää rauhoittunutkaan vaan huusi äitiä kuin palosireeni ja rauhoittui lopulta kun mies toi sänkyymme ja kuopus pääsi kainalooni.
En tiedä mistä tämä johtuu. Miehellä on ollut pari iltamenoa tällä viikolla eikä ole ollut nukuttamassa, mutta en usko tuonkaan olevan syynä. Voisiko syynä olla se, että olen rv28 raskaana, enkä suostu tyttöä enää aina ottamaan syliini? Tänäänkin on useaan otteeseen huudellut, että pääsisi syliin, mutten oikeasti jaksaisi häntä retuuttaa. Tytön oma tahto on myös kovasti kasvanut, mutta samalla olen huomannut hänen alkavan halailemaan ja osoittamaan hellyyttä enemmän.
Meillä esikoinen on ollut pienestä pitäen ihan minussa kiinni ja tämä toinen on ollut helpompi siinä mielessä, että isäkin on hyvin kelvannut. Vaikka se imartelee, että äiti on tärkeä, en jaksaisi tätä varsinkaan nyt kun kolmas tenava syntyy pian.
Onko jollain teistä vastaavaa kokemusta ja mikä siihen on auttanut?
Kommentit (4)
Kuopus on huomannut, että ei saa äidin huomiota kuten ennen ja taitaa tajuta, että tilanne vain pahenee uuden vauvan myötä.
Meillä esikoinen (noin samanikäinen) alkoi käyttäytyä ihan vastaavasti raskauteni aikana. Vauva on nyt 3.kuukautta, ja edelleen vain äiti kelpaa... Kovasti yritän sylitellä esikoista ja tehdä asioita ilman vauvaa, ja toivon että jossain vaiheessa helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi harjoittelee sosiaalisia suhteita.
Jotenkin tyttö on vaan niin nopeasti muuttunut tuon asian suhteen. Mutta tosiaankin, on varmasti tähän ikään liittyvän uhman kasvun ja turvallisuuden hakemiseen liittyvää. Ja vauvan tulo on varmaan jouduttanut myös tätä ikävaihetta.
Jotenkin sitä unohtaa asioita, vaikkei siitä kauaa ole kun esikoinen oli saman ikäinen. Persoonissakin on paljon eroa, joten on hassua huomata tämän itsenäisen rämäpään yhtäkkiä haluavan vain kiehnätä äidissä kiinni.
Ja eipä kai tätä vaihetta voi toisenlaiseksi muuttaa tai jotenkin jouduttaa. Täytyy vaan muistaa, että tarvitsee nyt normaalia enemmän läheisyyttä ja todennäköisesti nukumme ensi yönäkin koko perhe samassa pedissä :P. Esikoinenkin kun tuppaa aina välillä hiipiä väliimme (nukkui pitkään perhepedissä). Mikäs siinä kunhan saadaan vielä viideskin johonkin väliin :).
ap
Auttaisiko jos kuitenkin yrittäisin tenavaa enemmän sylitellä ja kannella?