Lue keskustelun säännöt.
Miten voitte haukkua lapsettomia itsekkäiksi?
29.05.2008 |
En voi ymmärtää, miksi haukutte lapsettomia itsekkäiksi. Lapseton voi olla itsekäs, mutta niin voi lapsellinenkin!Pelkästään se, että ei hanki lapsia, ei voi olla peruste itsekkääksi haukkumiselle!Lapseton ihminen voi välittää lasten sijaan muista ihmisistä, tai lemmikistä...Miksi ajattelette, että sen pitäisi olla lapsi?
Mitä jos lapsellinen hankkii lapsen, mistäköhän syystä hän sen hankkii?Ja vielä pahempaa, jos hän hankkii toisen lapsen, vaikka edellinenkin on vielä vauva?Miten kuvittelet jaksavasi kasvattaa kaksi(tai jopa enemmän) lasta pienellä ikäerolla, kun et ole edes yhtä vielä kasvattanut?
Tämä on mun mielipide.
Kommentit (24)
Tuskimpa lapsettomat ovat sen itsekkäämpiä kuin lapselliset. En ymmärrä pointtiasi. Ihmiset valitsevat erilaisia elämänuria.
Minä pidän lapsellisia joissakin tilanteissa itsekkäinä esim. joillakin työpaikoilla lapselliset olettavat voivansa aina ohittaa lapsettomat lomatoiveissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitan sitä, että kun on pieni lapsi, niin miksi ihmeessä pitää hankkia heti toinen?Eikö yksi lapsi riitä?Eikö yhdessä lapsessa ole jo tarpeeksi vaivaa, hoitamista ja kasvattamista??Sinänsä jokaisen oma asia, mutta minusta itsekästä.
Kun ei ole lapsia, joutuu omassa privaattielämässään joustamaan ja tekemään kompromisseja paljon vähemmän. Ja vuosien kuluessa se kyllä vaikuttaa ihmisen persoonaan, lapsettomat aikuiset usein tapaavat kiinnittää aivan hirveästi huomiota omaan napaansa ja miten asiat olisivat heidän kannaltaan parhaiten. Kestävät myös paljon vähemmän erilaista epämukavuutta ja pitävät aivan uskomattoman tärkeänä sitä, että heidän halunsa toteutuu.
Mut en tajunnu sun pointtia.
Eikö itsekkäämpää ois tehdä lapset isoilla ikäeroilla, yks kerrallaan isoks, niin ei tarvi hoitaa montaa pientä samaan aikaan...
Onhan kahdesta tai useammasta pienestä ihan pirusti enemmän hommaa äidille, yleensä siinä kyllä ajatellaan lasta, että ois seuraa toisilleen.
Vitonen: Muutonko siis puolen vuoden kuluttua epäitsekkääksi ihmiseksi vain, koska minusta tulee äiti?
Voisin väittää olen joutunut elämässäni kokemaan erittäin paljon sellaista epämukavuutta josta moni lapsellinen ei tiedä mitään.
Nostan hattua vapaaehtoisesti lapsettomille. On erittäin epäitsekästä esim. luopua parhaista lomakuukausista vuosi toisensa jälkeen vain siksi, ettei työkaveri raaski pistää nico-jennicaa varahoitoon heinäkuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosi hyvin juttuun keskenään ja nauttivat perheen kanssa olemisesta paljon enemmän kuin ainokaisraukat tai sellaiset, joilla sisarukset niin eri ikäisiä, ettei yhteisiä asioita ole. Mun on vaikea nähdä mitään itsekästä siinä, että jo melko raskaaseen pikkulapsivaiheeseen hankkii vielä toisen pienen juuri lasten itsensä takia. Vanhemmillehan tuo tilanne on usein voimiavievä.
Luullaan, että ne omat geenit on niin ylivertaisen mahtavia, että niitä pitää jatkaa oikein monen lapsen voimin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että KESKIMÄÄRIN vaikkapa kymmenen vuotta äitinä/isänä tekee ihmisestä epäitsekkäämmän kuin jos olisi samat kymmenen vuotta lapseton. Lapsettomalla on tosi paljon enemmän aikaa kaivella omia napanöyhtiään, rakennella imagoaan, pohtia mitä MINÄ nyt haluaisin ja miltä MUSTA tuntuu jne. jne. Olisin itsekin varmasti ihan samanlainen kuin lapsettomat (35v) ikätoverini, jos en olisi ollut yhdeksän- ja kuusivuotiaiden lasten äiti ja joutunut tinkimään monista omista tarpeistani joka päivä.
tiedä, mistä lasten hankkimisessa on kysymys. Naurattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajatellut kun lasta hankit. Olet varmaan miettinyt jotain munasolun luovuttamistakin ihan vaan oman ainutlaatuisuutesi levittämiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan näin lapsettomana sanon, että en kyllä yhtään kadehdi teitä, joiden elämä pyörii pelkästään lapsen/lasten ympärillä, itsestä ei niin väliä...Musta on ihan järkyttävää, kun nainen ei viitsi katsoa peiliin, ja lähtee ulos hiukset likasina, sotkusina ja ties millasissa vaatteissa...Sitten puolustellaan asiaa sillä, että kun lapsi vie niin paljon aikaa ja energiaa, ettei itsestä kerkeä/jaksa enää välittää...
En myöskään pidä "työtänne"arvokkaana, vaikka teidän "ansiosta" tästä maailmasta ei ihmiset lopu.
Ihmettelen suuresti, miksi haluatte elää sitä elämää, mitä elätte.
Järkyttävää...Mutta mikäs siinä, jos tykkää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsia, jos susta olis noin ahdistavaa se, ettei aina jaksa itseään puleerata ennen uloslähtöä. Mutta mitä teet vauvapalstalla, sitä vaan ihmettelen?
ihana ja välittävä ihminen, lapseton, vaikka olisi lapsia halunnut.
Voin sanoa, että hän on itsekäs. Yleensä hän on se jonka lomaa on säädettävä hänen miehensä loma-ajan kanssa sopivaksi. Toinen työkaveri piti syntymäpäiviään, lapseton valitti, että hänellä on juuri sinä päivänä hammaslääkäri, eikö syntymäpäiväsankari voisi siirtää juhliaan.
En tiedä enkä on olisi samanlainen äitinä, joustamaton.
Itse ainakin olen huomannut, että lasten kanssa harvoin mikään menee niinkuin on suunnitellut eli on ollut pakko oppia joustamaan ja ajattemaan muitakin kuin itseään.
tuttava jos toinenkin vieraana. Ja kyllä ne lapsettomat vieraat ovat yleensä kaikista hankalimmat, vähiten osaavat tai haluavat joustaa omista totutuista tavoistaan ja omista haluistaan, kun yhteistä tekemistä suunnitellaan. Ihania ihmisiä, mutta niin tottumattomia just tuohon, että hommat eivät menekään omien halujen mukaan.
Minäkin 10 vuotta elin kunnon pintaliito-elämää, törsäsin rahat itseeni, söin joka päivä ulkona, kävin usein bilettämässä, mutta siltikään en kovin onnellinen ollut...
Nyt pienen pojan kotiäitinä olen sitä todella ja aion tehdä toisen putkeen, ehkä kolmannenkin kun olen niin itsekäs.
Samanlaisissa vaatteissa kuljen ku ennenkin, aina meikkaan vaikka lähtisin vaan vaunuilemaan ja mikä parasta, voin poikani kanssa istua päivät kahviloissa, shoppailla, tavata kavereita, maata biitsillä ja elämällä on muukin tarkoitus, kuin tienata ja törsätä...
Lapsellisia ja lapsettomia on joka junaan.
Minä olen tahattomasti lapseton. Olen nuori ja joutunut kärsimään paljon asian vuoksi. Koska olen lapseton (ja sen vuoksi myös "parisuhteeton"), aion olla myös tietyssä mielessä itsekäs. Aion panostaa itseeni ja ystäviini. Minun ei tarvitse vuosikausia joustaa lomissa yms vain siksi, että jollain toisella on lapset. En saa hyvää mieltä siitä, että pidän lomani toukokuussa tai syyskuussa. Olen harvoin sairaslomalla, mutta lapselliset ovat kotona sairaiden lasten kanssa ja sairastuvat itsekin seuraavaksi. Minä lapsettomana teen sitten ylitöitä, kun ei saada sijaista.
loma-aikoihin, olipa lapsia tai ei. Töissä muutenkin pitäisi olla samat kriteerit kaikille. Toisaalta kyllä on paljon lapsettomia lusmutyöntekijöitä, joiden laiskuutta muut sitten paikkaavat.
Minusta lapsettomien itsekkyys näkyy erityisesti yksityiselämässä, koska se rakentuu vain ja ainoastaan heidän oman napansa ja halujensa ympärille eikä siitä sitten oikein tajuta joustaa.
Koskaan en oo lapsettomuutta pitänyt itsekkäänä, mutta en ole myöskään koskaan ajatellut, että lasten tekeminen pienellä ikäerolla ois itsekästä... Voisitkos selittää vähän tarkemmin?!?