Miten voitte haukkua lapsettomia itsekkäiksi?

vuoden kuluttua olet joustavampi ja epäitsekkäämpi kuin nyt. Ei se yhdessä yössä tapahdu....se joka kirjoitti että lapsettomat on kyllä joskus keski-ikäisinä aika keskittyneitä omaan napaansa oli kyllä minusta oikeassa.



Aika pitkään nimittäin elänyt elämää, jossa asettaa omat toiveensa aina etusijalle, luonnollista, mutta ilman muuta jättää jälkensä kyseisen ihmisen persoonaan.

ei ole haukkumista, vaan havainto melko luonnollisesta kehityskulusta!

Olen tahattomasti lapseton. Olin aina ajatellut, että perustan perheen, mihin kuuluu myös lapsia. Suru siitä, ettei lapsia ole minulle suotu, on valtava. Pyrin silti etsimään elämästä asioita, jotka tuottavat mielihyvää. JOnkun perheenäidin mielestä olen aivan varmasti itsekäs, kun harrastan niin monenlaisia asioita ja minulla on paljon aikaa itselleni. Mutta jos saisin valita, luopuisin heti "itsekkäästä" elämäntyylistäni.



Toisekseen, lapsettomuus kriisinä on sen verran suuri, että se todennäköisesti myös karistaa ihmisestä tietynlaisen itsekkyyden. On nimittäin myös itsekästä olettaa, että kaikki sujuu elämässä aina suunnitelmien mukaan. Se ikävä asia, mikä voi sattua naapurille, voi sattua myös minulle. Lapsettomuus vie monilta pois "turhat luulot" ja siten saattaa jopa kasvattaa ihmisestä epäitsekkäämmän.



Sitä, mihin suuntaan lapsettomuus on minua kasvattanut 10 vuoden päästä, en tiedä. Saattaahan olla, että minusta on tullut itsekäs omaan napaan tuijottelija, joka ei siedä hiukkaakaan ylimääräistä meteliä. Uskon kyllä, että oma lapsi kasvataa järjestelykykyä ja joustavuutta. Toisaalta taas on mielestäni itsekästä myös se, että olettaa tahattomasti lapsettoman haluavan kuunnella tauotta tarinoita siitä, mitä meidän lapsi nyt on tehnyt. Eli taitaapa olla niin, että itsekkyyttä esiintyy sekä lapsettomissa että lapsellisissa. Ilmenemismuodot vain ovat erilaiset.

ei voi hallita eikä välttämättä edes yksinkertaiset ja helpot asiat mene suunnitelmien mukaan. Ja tottuu myös siihen, että suurempikin OMAN epämukavuuden sietäminen voi olla kokonaisuuden kannalta hyvä tai jopa välttämätöntä.



Toisaalta en moiti lapsettomia yhtään siitä, että nauttivat elämästään nimenomaan omista haluistaan käsin, harrastavat ja käyttävät rahaa itseensä. Niin tekisin minäkin, jos minulla ei olisi lapsia. Noin yleisesti ottaen jokainen tervejärkinen ihminen pyrkii omaan mukavuuteen.



Mutta ero tuleekin siitä, että koska lasten vanhemmat joutuvat tinkimään omasta mukavuudestaan niin paljon, tekee se heistä huomattavasti joustavampia kuin lapsettomista. Luulen, että nimenomaan tätä tarkoitetaan, kun puhutaan siitä, että lapsettomat ovat itsekkäitä. Eikä niinkään siitä, että olisivat tehneet tyhmästi tai väärin, kun eivät hankkineet lapsia.