Lue keskustelun säännöt.
Minusta on ihan oikein, että peruskoulunsa munanneet nuoret
17.06.2010 |
jäävät ilman jatko-opintopaikkaa. Siinäpähän oppivat että mikään ei tule tarjottimella nenän eteen ja asioiden eteen pitää nähdä vaivaa, kun kerran vanhempansa eivät sitä ole osanneet opettaa.
Kommentit (44)
peruskoulun yläasteella ja täytyy sanoa, että kouluputoamisen syyt liittyvät järjestäen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, koulukiusaamiseen, johonkin neurologiseen erityisyyteen tai erityisesti psyko-sosiaalisiin syihin (kotiolot!) jne.
Kukaan näistä nuorista ei ole halunnut itse VALITA sitä, että he eivät pärjää koulussa ja että heillä on moninaisia vaikeuksia jokaipäiväisessä elämässään. Monille jo pelkkä kouluunmeno herättää suunnatonta ahdistusta, joten toimintakyky ja oppiminen on siten mahdotonta tai ainakin vaikeaa.
Yhteiskunta säästää valtavasti niin rahaa kuin ihhimillistä kärsimystä ehkäisemällä nuorten syrjäytmistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
peruskoulun yläasteella ja täytyy sanoa, että kouluputoamisen syyt liittyvät järjestäen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, koulukiusaamiseen, johonkin neurologiseen erityisyyteen tai erityisesti psyko-sosiaalisiin syihin (kotiolot!) jne.
Kukaan näistä nuorista ei ole halunnut itse VALITA sitä, että he eivät pärjää koulussa ja että heillä on moninaisia vaikeuksia jokaipäiväisessä elämässään. Monille jo pelkkä kouluunmeno herättää suunnatonta ahdistusta, joten toimintakyky ja oppiminen on siten mahdotonta tai ainakin vaikeaa.
Yhteiskunta säästää valtavasti niin rahaa kuin ihhimillistä kärsimystä ehkäisemällä nuorten syrjäytmistä!
näitä nuoria kuin ymmärtää heitä. Ilmeisesti se pönkittää jotenkin omaa egoa, kun voi verrata itseään heihin ja huomata, että omat asiat on paremmin.
jos vanhemmat ovat laiminlyöviä - ikävä kyllä joka viidennellä lapsella on jotain mielenterveydellisiä ongelmia tai sairauksia, eikä läheskään kaikki näistä lapsista saa pahalle ololleen minkäänlaista tukea vanhemmiltaan (jotka usein vaikuttaneet oireilun syntymiseen), koululta tai yhteiskunnalta.
Miten tällaiset lapset kykenevät tekemään järkeviä valintoja?
peruskoulun yläasteella ja täytyy sanoa, että kouluputoamisen syyt liittyvät järjestäen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, koulukiusaamiseen, johonkin neurologiseen erityisyyteen tai erityisesti psyko-sosiaalisiin syihin (kotiolot!) jne.
Kukaan näistä nuorista ei ole halunnut itse VALITA sitä, että he eivät pärjää koulussa ja että heillä on moninaisia vaikeuksia jokaipäiväisessä elämässään. Monille jo pelkkä kouluunmeno herättää suunnatonta ahdistusta, joten toimintakyky ja oppiminen on siten mahdotonta tai ainakin vaikeaa.
Yhteiskunta säästää valtavasti niin rahaa kuin ihhimillistä kärsimystä ehkäisemällä nuorten syrjäytmistä!
että nuorille ei ole kotona minkäänlaista kontrollia.
peruskoulun yläasteella ja täytyy sanoa, että kouluputoamisen syyt liittyvät järjestäen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, koulukiusaamiseen, johonkin neurologiseen erityisyyteen tai erityisesti psyko-sosiaalisiin syihin (kotiolot!) jne.
Kukaan näistä nuorista ei ole halunnut itse VALITA sitä, että he eivät pärjää koulussa ja että heillä on moninaisia vaikeuksia jokaipäiväisessä elämässään. Monille jo pelkkä kouluunmeno herättää suunnatonta ahdistusta, joten toimintakyky ja oppiminen on siten mahdotonta tai ainakin vaikeaa.
Yhteiskunta säästää valtavasti niin rahaa kuin ihhimillistä kärsimystä ehkäisemällä nuorten syrjäytmistä!
Mutta vielä useammin on kyse pelkästään laiskuudesta ja siitä että nuorille ei ole kotona minkäänlaista kontrollia.
se kontrollon puute johtuu? Usein siitä, että on niitä psykosiaalisia ongelmia, ymmärrätkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ap olisi kyennyt jatkamaan tuota ajatustaan vähän pidemmälle. Jos "peruskoulunsa munannut nuori" ei saa jatko-opintopaikkaa, niin mitä hänelle sitten tapahtuu ap:n skenariossa? Menee töihin, jää kotiin makaamaan vai mitä? Ja mihin se johtaa, sekä nuoren, hänen perheensä että koko yhteiskunnan kannalta?
Näyttää siltä, että ajattelu ja johdonmukaisuus eivät ole ap:n vahvuusalueita.
välinpitämättömyydestä, ei sairauksista tms. Toki niitäkin on, mutta valtaosa vanhemmista on täysin normaaleja mutta eivät piittaa lapsistaan eri syistä. Heiltä puuttuu kyky ottaa vastuuta, jota lykätään yhteiskunnalle ja koitetaan väkisin mennä kaikenmaailman diagnoosien taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ap olisi kyennyt jatkamaan tuota ajatustaan vähän pidemmälle. Jos "peruskoulunsa munannut nuori" ei saa jatko-opintopaikkaa, niin mitä hänelle sitten tapahtuu ap:n skenariossa? Menee töihin, jää kotiin makaamaan vai mitä? Ja mihin se johtaa, sekä nuoren, hänen perheensä että koko yhteiskunnan kannalta?
Näyttää siltä, että ajattelu ja johdonmukaisuus eivät ole ap:n vahvuusalueita.
paapomiskeinoja näille lusmuilijoille (ongelmanuoret ja kehityshäiriöiset ovat sitten asia erikseen). Pariaatteessa nuoret voivat yhteiskunnan kustannuksella luovia 25-vuotiaaksi tekemättä yhtään mitään. Oppilaitoksesta toiseen ja työpajasta toiseen, eikä tarkoituskaan ole oppia tekemään mitään.
äitinä en voi olla samaa mieltä. En, vaikka oma poika saikin päättötodistuksensa erinomaisilla arvosanoilla ja pääsi haluamaansa kouluun. Ensinnäkin yläkouluikäiset nuoret, etenkin pojat, ovat niin hankalassa iässä, että on aika epäreilua laskea normaaliin kehitykseen kuuluvia ilmiöitä heitä vastaan. Toiseksi, veronmaksajana, pelkkä ajatus koulutuksesta ja järkevästä toiminnasta 15-vuotiaana syrjäytyvistä kauhistuttaa. 60-70 vuotta on helkatin pitkä aika elättää ihmistä ihan vain siitä ilosta, että murrosikäiselle päästään sanomaan, että mitäs me sanottiin, ihan itte munasit, lälläslää, miltäs nyt tuntuu.
Pahinta, mitä voi tässä suhteessa tapahtua, on se, että 15-16-vuotias jää ilman mitään paikkaa, johon menisi joka arkiaamu ja jossa päivänsä viettäisi. Se on lopultakin aika sama, mikä se paikka on, kunhan sinne pitää joka aamu raahautua. Koulutukseensa jääneet aukot ihminen pystyy kyllä melko nopeastikin paikkaamaan sitten, kun järkeä on kasvanut päähän, mutta teinivuosiaan elävä nuori tarvitsee ehdottomasti päivähoitopaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välinpitämättömyydestä, ei sairauksista tms. Toki niitäkin on, mutta valtaosa vanhemmista on täysin normaaleja mutta eivät piittaa lapsistaan eri syistä. Heiltä puuttuu kyky ottaa vastuuta, jota lykätään yhteiskunnalle ja koitetaan väkisin mennä kaikenmaailman diagnoosien taakse.
Ja jos lapsen ongelmat johtuu vanhemmista, miten se on lapselle oikein, että tulevaisuus menee plöröksi vanhempien takia?
Ehkä tavallista, mutta ei missään nimessä normaalia tai riittävää vanhemmuutta! Jos vanhemmalla ei ole kykyä ottaa vastuuta alaikäisensä huolehtimisesta, tällainen perhe ja lapsi tarvitsee sitten kyllä jotain yhteiskunnallisia tukitoimia.
Riittävään vanhemmuuteen kuuluu pitää huolta nuorista niin, että he käyvät koulussa ja suoritutuvat siitä edes mitenkuten, että jatkokoulutuspaikkaan pääsy mahdollistuu. Heikkolahjaisillekin nuorille on omat oppilaitoksensa, joten edes heikkolahjaisuus ei estä kouluttautumista, jos vain on psyykkis-sosiaalinen toimintakyky tallella. Kuten jokaisella nuorella pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja selvästi tietää mistä kirjoittaa toisin kuin suurin osa täällä.
Vaikka te kuvittelette voivanne vaikuttaa kaikkeen lapsenne elämässä kun hän on vielä pieni niin toisille teistäkin paljastuu karmea totuus murrosiässä: lapsi on oma persoonansa ja hänellä on oma tahto. Hän valitsee kavereita joita ette hyväksy ja kiinnostuu mielestänne vääristä asioista. Koulussa ja kaveripiirissä tapahtuu asioita joita ette ole näkemässä ja estämässä (kiusaamista, päihteidenkäyttöä).
Meillä on poika joka lakkasi käymästä koulua, eikä kukaan, hän itsekään osaa sanoa miksi. Asiaa on selvitetty useampi vuosi yli 10 asiantuntijan voimin eikä hän vieläkään käy koulua ja ajoittain hän on masentuneen oloinen, saa tällähetkellä psykoterapiaa. Suvussa on mt-ongelmia ja itsemurhia löytyy toiselta puolelta useampia. Oikeastiko olette sitä mieltä että tällaisten nuorten pitäisi antaa vaan tippua ulos yhteiskunnasta ja se on heidän oma syynsä? Kukaan ei kuitenkaan valitse geenejään.
peruskoulun yläasteella ja täytyy sanoa, että kouluputoamisen syyt liittyvät järjestäen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, koulukiusaamiseen, johonkin neurologiseen erityisyyteen tai erityisesti psyko-sosiaalisiin syihin (kotiolot!) jne.
Kukaan näistä nuorista ei ole halunnut itse VALITA sitä, että he eivät pärjää koulussa ja että heillä on moninaisia vaikeuksia jokaipäiväisessä elämässään. Monille jo pelkkä kouluunmeno herättää suunnatonta ahdistusta, joten toimintakyky ja oppiminen on siten mahdotonta tai ainakin vaikeaa.
Yhteiskunta säästää valtavasti niin rahaa kuin ihhimillistä kärsimystä ehkäisemällä nuorten syrjäytmistä!
Helppo on ilkkua että on oikein jos ei saa opiskelupaikkaa. Voi olla että se on ihan oikein sille nuorelle, mutta onko se oikein meille veronmaksajille?
Kuka se lopulta maksaa näiden luusereiden elämän? Ei päästä kouluun, ei saada ammattia eikä tottavie sitten töitäkään. Mekö sitten iloisesti maksetaan heidän elämisensä seuraavat 60 vuotta? Kun se on aivan oikein???
ps. minullakaan ei ole ollut koskaan vaikeuksia päästä mihinkään kouluun ja lapsista ei nyt vielä tiedä. Mutta sen tiedän paljonko palkastani raapaisee verokarhu ja paljonko työttömän ihmisen elatus maksaa yhetiskunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
entäs sitten kun se lusmuilija on täyttänyt 25, mitä sitten tapahtuu? Mitä se merkitsee henkisesti hänelle ja hänen perheelleen, mahdolliselle elämänkumppanilleen ja lapsilleen? Kuinka pitkää kakkua pitää istua jos on munannut peruskoulussa? Ja kuinka monen pitää istua sitä kakkua? Kaipaan vain ajatuksen viemistä loppuun asti, en muuta.
Olen sitä mieltä, että lapsi pitää saada joihinkin hommiin koulun loppumisen jälkeen, ihan sama mihin. Siis ellei jatko-opiskelupaikkaa irtoa. Jos antaa lapsen vain maata tai notkua vanhemmat sanoutuvat vastuustaan irti ja se on aikamoista julmuutta 15-vuotiasta kohtaan.
(Varmenteet jumittaa niin, että eihän tässä voi mitään keskustelua käydä!)
paapomiskeinoja näille lusmuilijoille (ongelmanuoret ja kehityshäiriöiset ovat sitten asia erikseen). Pariaatteessa nuoret voivat yhteiskunnan kustannuksella luovia 25-vuotiaaksi tekemättä yhtään mitään. Oppilaitoksesta toiseen ja työpajasta toiseen, eikä tarkoituskaan ole oppia tekemään mitään.
entäs sitten kun se lusmuilija on täyttänyt 25, mitä sitten tapahtuu? Mitä se merkitsee henkisesti hänelle ja hänen perheelleen, mahdolliselle elämänkumppanilleen ja lapsilleen? Kuinka pitkää kakkua pitää istua jos on munannut peruskoulussa? Ja kuinka monen pitää istua sitä kakkua? Kaipaan vain ajatuksen viemistä loppuun asti, en muuta.
Olen sitä mieltä, että lapsi pitää saada joihinkin hommiin koulun loppumisen jälkeen, ihan sama mihin. Siis ellei jatko-opiskelupaikkaa irtoa. Jos antaa lapsen vain maata tai notkua vanhemmat sanoutuvat vastuustaan irti ja se on aikamoista julmuutta 15-vuotiasta kohtaan.
(Varmenteet jumittaa niin, että eihän tässä voi mitään keskustelua käydä!)paapomiskeinoja näille lusmuilijoille (ongelmanuoret ja kehityshäiriöiset ovat sitten asia erikseen). Pariaatteessa nuoret voivat yhteiskunnan kustannuksella luovia 25-vuotiaaksi tekemättä yhtään mitään. Oppilaitoksesta toiseen ja työpajasta toiseen, eikä tarkoituskaan ole oppia tekemään mitään.
Jos ihminen ei tee työtä, hän saa peruselannon yhteiskunnalta joka tapauksessa. Lopuksi vielä haudataan verovarojen avulla.
Eihän se työkkäriraha yhden ihmisen kohdalla paljon lompakkoa lihota, mutta jos sitä maksetaan vuosikymmeniä ja vielä kymmenille tuhansille ihmisille (jopa sadoille tuhansille) niin kyllä se verotuksessa tuntuu.
kun tarpeeksi iso osa lapsista ja nuorista päästetään syrjäytymään. Jos normaali empatia ja ihmisistä välittäminen ei riitä syyksi tukea vaikeuksissa olevaa nuorta, ajatelkaa edes omia lapsianne ja heidän lapsiaan. Mitä enemmän yhteiskunnassa on kurjuutta, sitä turvattomampaa on muillakin (lisääntynyt rikollisuus mm).
Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus saada uudet mahdollisuudet. Ja vaikka miten monta kertaa.
Uskokaa pois, ei ne kaikki vanhemmat vaivaudu (tai pysty) siihen peiliin katsomaan.
syrjäytmisvaarassa olevat lapset tunnistetaan jo päiväkoti-ikäisenä, mutta vanhemmat saavat taistella lapsilleen tuki- ja terapiapalveluista. Esim. puheen kehitykseen puheterapiaa saa arvioiden mukaan vain viidesosa sitä tarvitsevista. Monet apua tarvitsevat mutta sitä ilman jäävät kärsivät sitten kouluiässä oppimisvaikeuksista, jotka olisi voinut oikea-aikainen puheterapia ehkäistä - ja siten lapsen mahdollinen syrjäytymiskierre.
SAma juttu on monien neurologis-psyykkisten ongelmien kanssa. Nimenomaan meidän yhteiskunta ei tue riittävästi lasten ja perheiden hyvinvointia, eihän edes päiväkotien ryhmäkoot ole sellaiset, että ne tukisivat lapsen psyko-sosiaalista kehitystä, joillekin lapsille päiväkotiolosuhteet ovat jopa vahingoittavat (heikentää mm. stressivastetta, viivästyttää puheen kehitystä, lisää ja aikaansaa ylivilkkausoireita jne.
Puhumattakaan siitä, miten lapsiperheiden köyhyys on päästetty kasvamaan niin että jo joka viides lapsi kokee köyhyyttä. Alkoholinkin saatavuutta on helpottettu kaiken aikaa, vaikka päinvastainen alkoholipolitiikka parantaisi monen perheen ja lapsen elämää.
Minulla poika ei käynyt koulua kunnolla vuoteen kamalan kiusaamisen takia, sai kuitenkin päästötodistukseen 7.5 keskiarvon mutta ei päässyt toivomaansa lukioon. Jos olisin jättänyt oman onnensa nojaan, olisi nyt kuollut poika. Aloittaa tänä syksynä lukion, kaksi vuotta myöhemmin kovan koulun jälkeen ja minulla ei ole ollut osaa eikä arpaa pojan koviin kokemuksiin. Mutta eihän sitä voi tietää ennenkuin kohdalle napsahtaa että provosoikaa vaan.
Itse olin kympin oppilas ja pojan isosisko myös.
tasan, mitä tekee lopun elämää. Riittää kun ei sulje itseltään mitään ovia tyhmillä valinnoilla.