Lue keskustelun säännöt.
Minusta on ihan oikein, että peruskoulunsa munanneet nuoret
17.06.2010 |
jäävät ilman jatko-opintopaikkaa. Siinäpähän oppivat että mikään ei tule tarjottimella nenän eteen ja asioiden eteen pitää nähdä vaivaa, kun kerran vanhempansa eivät sitä ole osanneet opettaa.
Kommentit (44)
Mammojen on turha itkeä täällä kun eivät ole osanneet nuoriaan kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jolloin ei vielä ylä-asteellakaan ei olla vielä siinä iässä että osataan oikeasti ajatella tulevaisuutta kunnolla. Niin harva ysi luokkalainen tietää tasan mitä tekee lopun elämän....
Mitä et itse opeta, sen opettaa maailma.
eikä maailmaa voi edes haastaa oikeuteen kovakouraisesta kursittamisesta...
Jolloin ei vielä ylä-asteellakaan ei olla vielä siinä iässä että osataan oikeasti ajatella tulevaisuutta kunnolla. Niin harva ysi luokkalainen tietää tasan mitä tekee lopun elämän....
Eitä tarvitse mitään loppuelämän päätöksiä tehdäkään yläasteella. Riittää kun hoidat koulusi kunnialla niin että sulla on varaa valita miten jatkat elämääsi yhdeksännen jälkeen.
että AP:n pimpassa raivoaa ilkeä hiivatulehdus.
Ps. Tehdäänpä nyt selväksi ennen kuin vedätte kateuskortin esiin: ei, en ole itse menettänyt opiskelupaikkaa, olen päässyt kaikkiin kouluihin, joihin olen hakenut, siis lukioon ja YO:on. Ei, myöskään lapseni ei ole jäänyt rannalle yhteishaussa. Mutta tiedän sattuneesta syystä, miten helposti murrosikäinen nuori voi lipsahtaa sivuraiteilla. Mun äidilläni oli murrosikäni aikaan synnytyksenjälkeinen masennus, ja voin sanoa, että olin aika heitteillä, kun äidin ja isän voimat meni vauvanhoitoon. Siitä olisi ollut aika helppo lipsahtaa syrjäytymiskierteeseen, onneksi näin ei käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäisi puuttua voimakkaammmin. Yleensähän lapsi vain heijastaa perheen ongelmia ja huono-osaisuutta käytöksellään tai lapsella on jotain sellaista hneurologis-sosiaalis-psyykkistä ongelmaa, mihin on löydettävissä usein apua. Ketä palvelee, että osa nuorista syrjäytyy jo ennen aikuisikää? Minkä lapsi sille voi, jos kotiolot ovat huonot tai hänellä on esimerkiksi jokin neurologinen erityisyys.
Ja tiedän saavani haukut, kun vielä ilmoitan olevani yläkoulun lehtori. Suomalainen peruskoulu ei ole niin vaativa, etteikö sitä kaikki läpäisisi ihan kirkkaasti, jos vain viitsisi tehdä töitä. Ja kaiken huipuksi sekin riittää, että töitä tekee oikeastaan vain viimeisen vuoden tai ääritapauksessa pelkän kevätlukukauden.
Monella nuorella on ysiluokalla sellainen käsitys, että yhteiskunta kyllä auttaa ja järjestää kaiken. Koulussa ei tarvitse pärjätä, vaan luokalta toiselle pääsee jokatapauksessa. Monelle tulee ihan yllätyksenä, että koulun paapominen loppuu ysiluokan kevääseen, jolloin omilla ansioilla pitäisi päästä jatkoon. Sen tiedän, että koulussa asiasta toitotetaan koko yläkoulun aika. Kotien osuus näyttää olevan se, joka ratkaisee. Jos kotona arvostetaan koulutusta, työtä, ammattia, se lähes poikkeuksetta tarttuu nuoreenkin. Lisäksi täytyy antaa aikaansa nuorelle ja tämän pohdinnoille. Jos itsellä on koko ajan kiire omien asioidensa kanssa, ei nuori saa tarvitsemaansa keskustelukumppania kotoa.
Kolmen lapsen äitinä ja yläkoululaisten kanssa 15 vuotta töitä tehneenä tiedän, että jos lapsi menestyy koulussa tai ei menesty, on siinä enemmän peiliin katsomisen paikka lapsen kotona, ei koulussa. Me emme saa ketään menestymään emmekä epäonnistumaan, se työ tehdään kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäisi puuttua voimakkaammmin. Yleensähän lapsi vain heijastaa perheen ongelmia ja huono-osaisuutta käytöksellään tai lapsella on jotain sellaista hneurologis-sosiaalis-psyykkistä ongelmaa, mihin on löydettävissä usein apua. Ketä palvelee, että osa nuorista syrjäytyy jo ennen aikuisikää? Minkä lapsi sille voi, jos kotiolot ovat huonot tai hänellä on esimerkiksi jokin neurologinen erityisyys.
tarkoita että lapsella olis joku diagnoosi. Tää on taas tätä turhaa selittelyä hyssyttelyä ja vastuusta vetäytymistä diagnoosin taakse.
Nuorten pitää oppia - ellei kotona sitä siis osata opettaa - että kun jättää jotakin tekemättä, sillä on myös seurauksia.
Ketä palvelee, että osa nuorista syrjäytyy jo ennen aikuisikää? Minkä lapsi sille voi, jos kotiolot ovat huonot tai hänellä on esimerkiksi jokin neurologinen erityisyys.
koko yhteiskunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tiedän saavani haukut, kun vielä ilmoitan olevani yläkoulun lehtori. Suomalainen peruskoulu ei ole niin vaativa, etteikö sitä kaikki läpäisisi ihan kirkkaasti, jos vain viitsisi tehdä töitä. Ja kaiken huipuksi sekin riittää, että töitä tekee oikeastaan vain viimeisen vuoden tai ääritapauksessa pelkän kevätlukukauden.
Monella nuorella on ysiluokalla sellainen käsitys, että yhteiskunta kyllä auttaa ja järjestää kaiken. Koulussa ei tarvitse pärjätä, vaan luokalta toiselle pääsee jokatapauksessa. Monelle tulee ihan yllätyksenä, että koulun paapominen loppuu ysiluokan kevääseen, jolloin omilla ansioilla pitäisi päästä jatkoon. Sen tiedän, että koulussa asiasta toitotetaan koko yläkoulun aika. Kotien osuus näyttää olevan se, joka ratkaisee. Jos kotona arvostetaan koulutusta, työtä, ammattia, se lähes poikkeuksetta tarttuu nuoreenkin. Lisäksi täytyy antaa aikaansa nuorelle ja tämän pohdinnoille. Jos itsellä on koko ajan kiire omien asioidensa kanssa, ei nuori saa tarvitsemaansa keskustelukumppania kotoa.
Kolmen lapsen äitinä ja yläkoululaisten kanssa 15 vuotta töitä tehneenä tiedän, että jos lapsi menestyy koulussa tai ei menesty, on siinä enemmän peiliin katsomisen paikka lapsen kotona, ei koulussa. Me emme saa ketään menestymään emmekä epäonnistumaan, se työ tehdään kotona.
pitäisi puuttua voimakkaammmin. Yleensähän lapsi vain heijastaa perheen ongelmia ja huono-osaisuutta käytöksellään tai lapsella on jotain sellaista hneurologis-sosiaalis-psyykkistä ongelmaa, mihin on löydettävissä usein apua. Ketä palvelee, että osa nuorista syrjäytyy jo ennen aikuisikää? Minkä lapsi sille voi, jos kotiolot ovat huonot tai hänellä on esimerkiksi jokin neurologinen erityisyys.
ap:llä nyt on vaan se silmä silmästä hammas hampaasta asenne. Varmaan muissakin asioissa on yhtä jyrkkä. Ihmisen mielipidekirjon saa aika hyvin selville jo yhdestä lausahduksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsen pitää pudota ja syrjäytyä vain sen vuoksi, että hänen vanhempansa ovat kykenemättömiä tukemaan lapsensa kehitystä riittävästi?
sillä tarkennuksella, että vallan hyvin voisi suomalaisessakin koulussa panostaa kunnolliseen oppilaanohjaukseen. Suomalainen opo-systeemi on yhtä tyhjän kanssa.
8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotien osuus näyttää olevan se, joka ratkaisee. Jos kotona arvostetaan koulutusta, työtä, ammattia, se lähes poikkeuksetta tarttuu nuoreenkin. Lisäksi täytyy antaa aikaansa nuorelle ja tämän pohdinnoille. Jos itsellä on koko ajan kiire omien asioidensa kanssa, ei nuori saa tarvitsemaansa keskustelukumppania kotoa.
siinä on usein aikalailla eriarvoisuutta.
Usein kyse on vaikeasta murrosiästä tai siitä, että lapsi on itsepäinen kuin muuli.
Jos olisi tarkoitus, että vanhemmista tehtäisiin erilaisten opetus- ja kehitysmetodien mestareita, niin tokihan silloin pitäisi suorittaa jonkinlainen vanhemmuuden ajokortti ja jatko-opinnot sitä mukaa kun lapsi kasvaa ja kehittyy.
Miksi jotkut nuoret hoitavat koulunsa kunnialla ja miksi jotkut eivät? Miksi lapsen pitää pudota ja syrjäytyä vain sen vuoksi, että hänen vanhempansa ovat kykenemättömiä tukemaan lapsensa kehitystä riittävästi?
Jolloin ei vielä ylä-asteellakaan ei olla vielä siinä iässä että osataan oikeasti ajatella tulevaisuutta kunnolla. Niin harva ysi luokkalainen tietää tasan mitä tekee lopun elämän....
Samaa mieltä olen! ihan varmasti vanhempia harmittaa lastensa puolesta, mutta minkäs tekevät.. vaikka kuin olisivat yrittäneet kaikin keinoin.. ei nuoreen niin vain pysty vaikuttamaan, kyllä se elämä sitten opettaa ja pistää miettimään kun on tajuaa olevansa tyhjän päällä jne..
diagnoosista - en kait ole niin väittänytkään?
Joillakin se kuitenkin on merkittävä syy siihen, miksi koulussa pärjääminen takkuaa. Yleensä varmaan syy siihen, että lapsi ei välitä velvollisuuksistaan on lapsen vanhemmissa, joilla ei ole jostain syystä ollut aikaa ja voimia lapsensa ohjaukseen ja riittävään läheisyyteen ja emotionaaliseen tukemiseen. Monet lapset kun ovat oikeasti ainakin psyykkisesti heitteillä, monilla on puutteita ihan fyysisessä hoivassakin (olikohan joka kuudennella?).
Totta kai laiminlyöty ja ehkä kaltoinkohdeltukin lapsi oireilee, ja oireilu heijastuu koulutyöhän ja vaikeuteen säilyttää toimintakyky sekä motivaatio koulutukseen.
Nämä lapset ja nuoret tarvitsevat pikemminkin tukea kuin hylkäämistä ja oman onnensa varaan jättämistä.
Kotini oli väkivaltainen. Yritin tappaa itseni 2 kertaa murrosiässä. Koulu meni alas kuin lehmänhäntä.
Onneksi pääsin toisella paikkakunnalle opiskelemaan ja sain rauhan itselleni. Kävin lukion ja hommasin ammatin ja olen ollut töissä 20 vuotiaasta asti. Vain 3 päivää olen ehtinyt olla työttömänä.
Onneksi sain tukea, että pääsin jaloilleni. Ap.n mielestä minulle olisi ollut oikein kun olisi oikein rangaistu minua siitä, että en jaksanut koulussa kun yöt juoksin pakoon väkivaltaista isääni ja piilottelin äitiäni, ettei isä tapa häntä.
Kyllä kuule ap elämä opetti jo ennen, ennen kuin peruskoulun lopetin.
Kotini oli väkivaltainen. Yritin tappaa itseni 2 kertaa murrosiässä. Koulu meni alas kuin lehmänhäntä.
Onneksi pääsin toisella paikkakunnalle opiskelemaan ja sain rauhan itselleni. Kävin lukion ja hommasin ammatin ja olen ollut töissä 20 vuotiaasta asti. Vain 3 päivää olen ehtinyt olla työttömänä.
Onneksi sain tukea, että pääsin jaloilleni. Ap.n mielestä minulle olisi ollut oikein kun olisi oikein rangaistu minua siitä, että en jaksanut koulussa kun yöt juoksin pakoon väkivaltaista isääni ja piilottelin äitiäni, ettei isä tapa häntä.
Kyllä kuule ap elämä opetti jo ennen, ennen kuin peruskoulun lopetin.
Sopii ihmetellä, MITEN teidät on kasvatettu kotona, kun empatia on noin hakusessa? Vai vaatiiko se sitä, että on nähnyt elämästä sen nurjankin puolen, että kykenee ymmärtämään toisia?
#7
Mitä et itse opeta, sen opettaa maailma.