Lue keskustelun säännöt.
Isäni löi äitiäni
16.06.2010 |
+ käytti suunnatonta henkistä väkivaltaa ja se raskasta lapselle. Muistan miten olen niin monet kerrat itkenyt itseni uneen, pelännyt pala kurkussa että isä lyö äitiä liian lujaa ja tämä kuolee. Niin monet kerrat rukoilin äitiä että ottaisi eron ja lähtisimme ja joka kerta se pettymys oli kamala kun tajusin ettei se koskaan tule lähtemään. Tällainen jättää ikuiset jäljet lapsen sieluun.
Kommentit (37)
että olet pyytänyt äitiä eroamaan.
On äidin tyhmyyttä roikkua tuommoisessa suhteessa, varsinkin kun on lapsia. Mutta kai sitä kirkkaamman kruunun saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhria ei saisi enää syyllistää siitä, että oma vika, mitäs jäi hakattavaksi. Väkivaltakuvio vie tajunnan ja havainnot oikeasti hämärän rajamaille, ja usein uhrilla (ja myös hakkaajalla) on hyvin vääristynyt käsitys todellisuudesta ja mitä oikeasttaan on tapahtunut.
Terapian avulla uhri rakentaa vaihtoehtoisen, todellisuuteen pohjaavan narratiivin. Sitä ennen pitäisi jonkin asian kuitenkin havahduttaa lähtemään turvaan. Avuksi voi olla myös passiivisesti, esim. antamalla ouhelinnumeroita, osoitteita tai vaikkapa avaimensa, että kun lähtö joskus onnistuu, toisella on jotain mistä lähteä liikkeelle.
Että joskus heräsin yöllä kun äiti huusi meitä lapsia hereelle. Isä lopetti hakkaamisen aina kun lapset mentiin katsomaan.
Todella kamalia muistoja. Joskus isä oli väkisin makaamassa äitiä. Muistan yhdenkin kerran kun äiti huusi ja huusi, sitten menin katsomaan ja isä repi äidin alkkareita, piti ranteista.
Itse äitinä en voi käsittää miksi äiti huusi meitä sinne katsomaan tota, ymmärrän että hätääntyi mutta olisi isä voinnut käydä meihin käsiksi.
Mitä ajattelee ihminen joka huutaa lapsiaan väkivallan keskelle?Omille lapsille opetan ettei saa toiseen käydä kiinni eikä iskuja ottaa vastaan.
että olet pyytänyt äitiä eroamaan.
On äidin tyhmyyttä roikkua tuommoisessa suhteessa, varsinkin kun on lapsia. Mutta kai sitä kirkkaamman kruunun saa.
perheväkivallasta? Kuvittelet että naiset pystyvät noin vain sormia napsauttamalla lähtemään sieltä.
Ota asioista selvää ennen kuin alat laukomaan idiootteja vastauksia!
Ja toisekseen, luuletko että väkivalta on perheen kuvioissa vain kun lapset ovat pieniä?
Omassa lapsuuden perheessä väkivalta alkoi kun olin n.6vuotias. Ja se jatkui niin kauan että äitini lähti sieltä. Taisipa kestää sekin 14 vuotta. Isäni sai sen verran hyvin alistettua äitini.
Joten kyllä ainakin itse muistan ne kerrat kun yritimme saada äitimme muuttamaan sieltä. Pelkäsi vain liikaa.
Se on helppo puhua että jos vain mies lyö, lähden heti. Sitten loppujen lopuksi käy niin että se alkaa ihan pienestä. Nainen ajattelee että kyllä se mies muuttuu ja jää. Antaa anteeksi kerta toisensa jälkeen. Ja loppujen lopuksi on niin alistettu ettei siitä lähtemisestä enää tule mitään.
Juuri siksi siitä ensimmäisestä lyönnistä pitäisikin lähteä, silloin se nimittäin vielä onnistuu. Perheväkivalta on taipuvasta pahenemaan ajan kuluessa, siihen ei kannata yrittää kehittää mitään sietokynnystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että se on kahden sairaan ja toisistaan ja väkivallasta riippuvaisen ihmisen suhde.
Isä hakkaa ja äiti pitää huolen, että lapset pitävät kulisseja yllä ja suojelevat häntä.
En todellakaan kiillota näiden äitien kruunuja ja syytä pelkästään perheen isää.
että olet pyytänyt äitiä eroamaan.
On äidin tyhmyyttä roikkua tuommoisessa suhteessa, varsinkin kun on lapsia. Mutta kai sitä kirkkaamman kruunun saa.
perheväkivallasta? Kuvittelet että naiset pystyvät noin vain sormia napsauttamalla lähtemään sieltä.
Ota asioista selvää ennen kuin alat laukomaan idiootteja vastauksia!Ja toisekseen, luuletko että väkivalta on perheen kuvioissa vain kun lapset ovat pieniä?
Omassa lapsuuden perheessä väkivalta alkoi kun olin n.6vuotias. Ja se jatkui niin kauan että äitini lähti sieltä. Taisipa kestää sekin 14 vuotta. Isäni sai sen verran hyvin alistettua äitini.
Joten kyllä ainakin itse muistan ne kerrat kun yritimme saada äitimme muuttamaan sieltä. Pelkäsi vain liikaa.Se on helppo puhua että jos vain mies lyö, lähden heti. Sitten loppujen lopuksi käy niin että se alkaa ihan pienestä. Nainen ajattelee että kyllä se mies muuttuu ja jää. Antaa anteeksi kerta toisensa jälkeen. Ja loppujen lopuksi on niin alistettu ettei siitä lähtemisestä enää tule mitään.
Kyllä he lähteen pystyisivät väkivaltaisesta suhteesta, jos haluaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi muuttua esimerkiksi hyvin kyyniseksi ja koavksi kylmäksi kivisydämeksi, mikään ei enää satuta, mikään ei loukkaa. Kuvittelee että saa sitten itsekin kohdella mutia läheisiään kovasti ja tylysti (aikuisia lapsiaan tai pieniä lapsenlapsiaan), ilman että toisella on oikeutta loukkaantua jne.
Suurin osa ihmisistä myös luulee että nämä perhehelvetit ovat kaikki alemmassa sosiaaliluokassa ja niillä joiden elämänhallinta horjuu. Tai että tällaiset perheet ovat omituisen oloisia uloskin päin. Usein eivät ole, vaan normiperheen kulisseihin satsataan niin kovasti ja viimeiseen asti, että kaveripiirissä ajatellaan heillä vähiten olevan mitään alko- tai väkivaltaongelmia.
Kulissien takia lasten pitää myös kestää ja pärjätä: "Mitkä muutki najattelevat meistä perheenä jos saat kokeesta huonon numeron". Ja kun lapsi tietää että jotain kamalaa perheessä on jota pitää peitellä, eikä silti tarkasti hahmota mikä kaikki "kuuluu asiaan" ja mikä ei väkivaltaan ja kieroutuneisiin ihmissuhteisiin ja lakoon liittyen, katsoo lapsi vaan parhaaksi sinnitellä ja pinnistellä, sulautua osaksi kulissia. Toisaalta tietysti myös väkivaltatilanteissa lapset löytävät omat keinonsa päästä tilanteesta eteenpäin, osa osallistuu koettaen saada aikuiset rauhoittumaan, osa leikkii nukkuvaa, osa pakenee, kuka mitäkin. Kaikki kuitenkin traumatisoituvat ja moni käsittelee asioita sitten kun ne nousevat kotoa muuttamisen ja omillaan olemisen myötä vähitellen pintaan. Kolmenkympin korvilla moin on jo ns. kuivilla lapsuudestaan ja ne jotka eivät edes ole aloittaneet sen puimista saattavat olla syvissä aviokriiseissä tai muissa, jossa ytimenä onkin vanhan trauman painaminen ja syvällä sisimmässä pitäminen.
isä, joka hakkasi äitiä ja äitiraukka, joka huusi meitä lapsia katsomaan kun häntä raiskataan ja hakataan.
Hei haloo, se äiti oli yhtä sairas ja sai nautintoa siitä kun hän oli uhri ja lapset katsoi ja sääli häntä. Hän sai siitä sairaasta kaksintanssista oman nautintonsa. Isä hakkaamisesta ja äiti hakattavana olosta ja siitä, että sai olla uhri.
Siksi en enää sääli naisia, jotka ovat perheväkivallan uhreja. He pelaavat samaa peliä ja ovat riippuvaisia siitä muiden säälistä ja lasten kauhistelusta ja pelosta.
Mitä heille sitten jää jäljelle jos he lähtevät ja läheiset eivät enää sääli heitä ja lapset eivät pelkää.
Ikävää, että joku on noin pihalla asioista. Useissa tapauksissa naiset tai miehet ovat kokeneet alistamista jo omassa lapsuudessaan. On vääristynyt ihmisuhteen malli ja huono itsetunto. Myös täysin terve ihminen muuttuu huonossa parisuhteessa. Alistava puoliso muuttaa pikkuhiljaa kumppaniaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isä, joka hakkasi äitiä ja äitiraukka, joka huusi meitä lapsia katsomaan kun häntä raiskataan ja hakataan.
Hei haloo, se äiti oli yhtä sairas ja sai nautintoa siitä kun hän oli uhri ja lapset katsoi ja sääli häntä. Hän sai siitä sairaasta kaksintanssista oman nautintonsa. Isä hakkaamisesta ja äiti hakattavana olosta ja siitä, että sai olla uhri.
Siksi en enää sääli naisia, jotka ovat perheväkivallan uhreja. He pelaavat samaa peliä ja ovat riippuvaisia siitä muiden säälistä ja lasten kauhistelusta ja pelosta.
Mitä heille sitten jää jäljelle jos he lähtevät ja läheiset eivät enää sääli heitä ja lapset eivät pelkää.
Tunnistin tän kuvion myös omasta lapsuudestani. Äitini ihan liian heikko yksin pärjätäkseen...sääli...
Me saimme pelätä myös milloin taas saisimme juosta. Nukkumaan menimme talvisin kunnon vaatteissa ettei tulisi kylmä ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä seuraamaan ja kokemaan. Myöhemmin tajusin, että äitini oli varmasti hyvin masentunut ihminen siihen aikaan sellaisia vaan ei juuri diagnosoitu :( ap
atvo noita. Mä en enää. Ihan kamala lapsuus mullakin. Lopetin sen viime vuonna, sen vatvomisen, 28-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
atvo noita. Mä en enää. Ihan kamala lapsuus mullakin. Lopetin sen viime vuonna, sen vatvomisen, 28-vuotiaana.
Muutoin kuin jos tulee joku saman kokenut vastaan. Ennen se pyöri päässä vaikka ei edes enää asunut samassa paikassa.
2
olen arka ja herkästi masennukseen taipuvainen ja syytän tästä lapsuuttani. ap
Pahoinpidelty tarvitsee pahoinpitelijää kokeakseen olevansa olemassa. Ja lapset yleisöksi siihen.
Muuten äiti lähtisi. Mutta hän ei voi elää ellei saa olla uhrina. Jokaisen lyönnin jälkeen hän palaa takaisin, koska tarvitsee sitä. Lapset ovat vain pelinappuloita.
Tämä on niin monta kertaa nähty.