Muuttaako vauva arjen täysin?

mutta jos on tottunut asioimaan vain hyväkäytöksisten aikuisten kanssa, on muutos taaperon elämään hurja.

Kyllä taaperon "mekkala" kuuluu elämään, tai se että lapsi uhmaa, se tulee kyselyikään.. Kaikenlaisia vaiheita.. Tätäkö tarkotetaan elämän muuttumisella? Kantaa uhmaikästä lasta kaupassa? Tai laittaa laastaria lapselle jolla polvi aukenee kun kaatuu.

16

Ei sen muutoksen tartte pahalta tuntua, voihan sen kokea muutoksena parempaan. Mutta muutos se on. Ei sitä voi kukaan kieltää!

Siihen, paljon arki muuttuu, vaikuttaa se millaista arki oli ennen vauvaa ja paljon kumppani auttaa. Ja oma asennekin. Joiltain elämä muuttuu ja he tuskin silti edes huomaavat sitä.



Kannattaa myös varautua siihen, että arki muuttuu vähitellen. On juurikin niin, että noin vuoden ikäisen kanssa ei enää noin vain tehdä omia juttuja, nautiskella kahviloista tms. koska lapsella alkaa olla omaa tahtoa, hän ei nuku enää paljon päivisin, haluaa tehdä itse jne. Lisäksi elämä on erilaista jos lapsia on enemmän kuin yksi.



Itse luonnehtisin niin, että oma elämäni kyllä muuttui, mutta se on yhä tunnistettavissa minun elämäkseni. Harrastan yhä ja tapaan ystäviäni ja nautin mieheni seurasta, mutta vähän eri lailla ja tavoin kuin ennen. Olen myös väsyneempi ja "kuluneempi" kuin ennen, vaikka olen nuori ja lapseni on terve ja nukkuu erinomaisesti.

Kyllä minä pääsen nyt neljän lapsen äitinäkin juomaan, leffaan yms siinä missä ennen lapsiakin

En minä vaan viitsinyt jättää vauvaa yksin kotiin ilman hoitoa, vaikka ennen vauvan tuloa lähdinkin silloin kun sattui huvittamaan. Kyllä minä vaan odotin aina ensin, että mies tulisi kotiin tai hoitaja paikalle, ja lähdin vasta sitten. Mutta meitä äitejä on niin moneksi.

niin kuin sitä ennnen. Mä oikeasti ihmettelen näitä joita vauva muka ei yhtään hetkauta. Ihan kuin siinä ei olisi mitään eroa huolehtiiko itsestään ja lisäksi vauvasta vai pelkästään itsestään.

Jos on kovasti menty ja matkustettu, biletetty ja eletty hetkessä, on varmasti kova juttu muuttaa systeemiä vauvan takia. Jos taas on eletty rauhallista ja säännöllistä kotielämää muutenkin, ei se arki varmaan paljoa muutu.

vauva on vain nukkunut ja syönyt ensimmäiset kuukaudet. Sitten 1-1.5v iässä alkoi tuntumaan lähtemiset, kyläilyt (iltaisin) ja sen sellaiset haastavammalta, kun välillä nukahtaminen on vaikeaa jne. Tietenkin omia menoja sai karsia rankalla kädellä, ennen kävimme paljon ravintoloissa syömässä, teatterissa, leffassa.

Sain aikoinaan kaksoset ja koko lähipiiri vakuutti, miten elämä nyt muuttuu. Vieläkään en tiedä, että miten. Ruokaa pitää laittaa, pyykkiä pestä ja vähän siivotakin, oli niitä lapsia sitten tai ei. Koskaan en ole ollut bilehile tai festivaalikärpänen, omista menoista ei ole tarvinnut karsia, koska niitä ei aikaisemminkaan ollut. Opiskeluja harrastuksena pystyin ihan hyvin jatkamaan. Kirjoja ja lehtiä saan lukea ihan niin paljon kuin jaksan.



Ehkä elämä muuttuu enemmän niillä, jotka ovat nuoria ja aika kavereiden kanssa on tärkeää. MInä olin lapsen saadessani vanha, joten muutos oli varmaan samaa tasoa kuin eläkkeellejääminen eli kiva saada paljon vapaata aikaa.

kuin ellun kana.

Mutta meidän vauva ei kyllä nukkunut mitään 7h unia, joskaan ei mikään hurja huutajakaan ollut. Pitäisin häntä normivauvana, itkeskeli ja heräili, mutta oli ihan tyytyväinen suurehkon osan päivästä. Silti olin kyllä yllättynyt, en oikein tiedä mistä. Ehkä siitä, että aluksi tuntui ettei oma aika riitä edes suihkuun, ja vastuu painoi harteita niin kovasti. Nyt siihen on jo tottunut ja suihkuunkin löytyy aikaa hyvin, ruokaa saan laitettua ja siivottua. :D Uuvuksissa olin yöheräilyistä kunnes yöt saatiin rauhoitettua kohtalaisiksi.



Että kenen elämää muuttaa, kenen ei. Eikä se mikään paremmuus/huonommuus kysymys ole jos kokee ettei muutu tai muuttuu, ne nyt on vain kokemuksia ne.

Ennen esikoista en joutunut elämään kenenkään muun ehdoilla niin antaumuksellisesti kuin vauvan kanssa ja sittemmine muiden lasten kanssa.

En myöskään joutunut ottamaan rintaani esille ties missä vain nälkäisen vauvan vuoksi :)



Ennen lapsia sain tehdä mitä vain, missä vain ja milloin vain, eipä onnistu enää.

suurin muutos itselleni oli se, että jäin kotiin (siihen asti en ollut tainnut viettää edes yhtään vuosilomaa kotona). Muuten elämä ei mielestäni hirveästi muuttunut, pienen vauvan kanssa pystyi kulkemaan ja olemaan ihan niin kuin ennenkin. Ei baareissa tietysti, mutta en minä sitä ollut tehnyt ennenkään.



Sitten, kun lapsi oli vuoden ikäinen ja alkoi vaatimaan jo jotain "itselleenkin", elämä kyllä muuttui paljonkin. Nykyään mennään paljon enemmän lapsen ehdoilla.

Omat lapseni ovat herätelleet ensimmäisen puoli vuotta 6-12 kertaa yössä (allergia) ja sen jälkeenkin muutaman kerran yössä. Ja huutoa ja sylissä kantamista riitti myös päiväsaikaan. Nuorempi nukkui ensimmäisen kerran 8 h putkeen muistaakseni yli 2 vuoden iässä.



Toinen työläs kausi on 1-2 v, joka liikkuu vikkelästi mutta vailla mitään omaa järkeä. Meillä tämä meni helposti esikoisella, joka oli rauhallinen ja varovainen, mutta kuopus sitten olikin aivan vastakohta, ja kyllä oli kiire juosta sen perässä...



Nauti kun olet saanut tyytyväisen ja helppohoitoisen vauvan :)

Kyllähän se ap:n elämä on muuttunut, hänellä on nyt vauva hoidettavana ja lapsi vastuullaan. Kyllä se muuttaa ihmistä ja sitä myötä elämää, arvotkin saattavat muuttua. Ei kyse ole vain siitä, että valvooko vuoden verran enemmän kuin ennen vai ei. Äitiys, vanhemmuus jo muuttaa ihmistä.

Luin juuri uusinta Vauva-lehteä, jonka pääkirjoituksessa käsiteltiin vauvan tuomia muutoksia elämään. Oma kokemukseni on, että vauva aiheuttaa hämmästyttävän vähän muutoksia elämään. Sain ensimmäisen vauvani kaksi kuukautta sitten nelikymppisenä, ja minua varoiteltiin monien työkavereiden ym toimesta kuinka kaikki muuttuu vauvan myötä. Olin ennen raskauttani keskittynyt vahvasti työhöni. Olin varautunut siihen, että vauva on itkuinen ja yöt menevät valvoessa ja vauvaa hyssytellessä. Muutenkin ajattelin, että vauvan hoito on rankkaa, yksitoikkoista puurtamista. Mutta vauvan hoitohan on aivan mahtavaa! Meillä on ollut ainakin tähän asti todella helppohoitoinen vauva, joka esim. viime yönä nukkui seitsemän tuntia putkeen. Päivisinkin vauva nukkuu aika paljon ja valveilla ollessaan seurustelee hyväntuulisena tai katselee lelujaan. Ihmeellistä, että näin pienen vauvan kanssa voi "jutella" vastavuoroisesti! Toisaalta minulle jää päivisinkin monia tunteja aikaa puuhata omia juttujani. Olen tästä aivan yllättynyt! Ehkä on niin, että itkuinen vauva muuttaa arjen täysin, koska vanhemmat ovat niin uuvuksissa valvomisesta ja vauvan rauhoittelemisesta. Mitä mieltä olette?

- kroppa

- suhde omaan äitiin

- parisuhde

- menohalut (vähentyneet)

- vastuuntunto (kasvanut)

- rakkauden määrä (kasvanut)

mulla on 2 kouluikäistä lasta+ yksi 4 vuotias ja kyllä elämä on kovin erilaista kuin 20- vuotiaana sinkkuna :-)) Mutta käyn töissä, tapaan kavereita ja teen ihan normijuttuja, mutta lapset tekevät minusta onnellisen.



äiti 33v

Minusta ainakin on varsin erilaista olla vanhempainvapailla kotona kuin hektisessä työelämässä. Se kotona päivisin olo on heti yksi suuri muutos.

kahden kuukauden kokemuksella sanot, ettei muutoksia juuri tule? Vau, että osaat sitten nähdä tulevaisuuteen, ne ekat pari kuukauttahan on juurikin helpointa aikaa, jos lapsi ei vatsavaivoista kärsi.

Siinä vaiheessa kun vauvasi vaatii vähän enemmän huomiota, hoitoa, hoivaa ja yleensäkin on hereillä suurimman osan päivästä tilanne kyllä muuttuu.

Lapsemme on aina nukkunut kohtuullisen hyvin, ei ole syönyt öisin moneen kertaan, ei ole itkuinen eikä kärsi allergiasta, mutta siitä huolimatta voin vuoden kokemuksella sanoa, että kyllä se vauva muuttaa kaiken. Omaa aikaa on tietysti edelleen päiväuniajat ja iltaisin lapsen nukkumaanmenon jälkeen, mutta 2kk iästä eteenpäin koko ajan enemmän ja enemmän lapsi ottaa kontaktia vanhempiinsa, aloittaa leikkimistä, liikkumista, harjoittelee äänenkäyttöä ja miljoonaa muuta asiaa.

Ainakin mulle kävi näin esikoisen kohdalla aivan totaalisesti.

Omat ex tempore -menot esim. baariin työkavereiden kanssa eivät enää onnistukaan ihan noin vain. Samoin et enää vetäise päiväunia silloin kuin haluat eikä seksiin voi välttämättä käyttää koko yötä niin kuin ennen, koska joskus pitäisi nukkuakin. Mutta aikansa kutakin. Minä taas en usko pätkääkään niitä, jotka urheasti vakuuttelevat, että "vauva ei muuttanut meidän elämäämme mitenkään".

ajattelin, että vauva muuttaa täysin elämämme mutta eipäs se nyt niin kovasti muuttanutkaan. Vauva ollut alusta asti helppo. nukkunut 6 viikoisesta lähtien 14h yöunia ja eipä itkeskele. Tyttö täyttää tässä kuussa 1v ja edelleen helppo. Olen todella nauttinut tästä ajasta :)