G: Jos sulla NYT ehkäisy pettäis, tekisitkö abortin?

nyt olen nääs raskaana viikolla 30 :) Ja jos ikinä vielä tulen raskaaksi, niin tervetuloa kaikki lapset!!

etten tekisi.

Koska voisin hyvinkin haluta saada lisää lapsia MUTTA jos ihan oikeasti tikku sanoo että paksuna olet niin ei meidän autoon saisi istuimia, taloon ei mahtuisi, olisi 5 alle kouluikästä ensi vuonna -eikä se olisi enää kovin hyvä asia.



Tässä on mun raja. Olen sen tiedostanut, meillä käytetään nyt tuplaehkäsyäkin!

Jos mun mies vaikka kuolisi, jäisi työttömäksi niin elämästä tulisi todella vaikeaa, myöhemmin kun lapset on isompia asia ei olisi enää niin merkittävä mutta tässä on oma jaksamisen raja.



Voin tehdä muutoksia sillä että menen töihin yms mutta meillä olisi kaikki lapset niin pieniä että hoitoon menisi, maksut katossa kun on hyvät tulot mutta me maksetaan myös taloa, lainaa löytyy niin että joku sossua huijaava yhden-kahden lapsen mammaa naurattaa! ;)



Halutaan maksaa telkkarilupa, kuulutaan kirkkoon joten kaikenlaisia pieniä aukkoja olisi jos haluaa löytää semmosia: laskut menee ekana ja omat halut vikana. Ehkä joskus 20 vuoden päästä voi vähän rauhottua kun talo on meidän eikä pankin, mutta sitten ehkä sponsataan lapsia, ehkä on lapsenlapsia!?



Elämää tää vaan on! Tekisin abortin nyt, 5 vuoden päästä ehkä en tekisi. Mutta silloin on ihan eri vaihe menossa.

mulla 3 lasta joista nuorin 1v ja vanhin 7v...ei riitä rahkeet enempään ja lapsen pitää saada syntyä perheeseen jossa hänet ollaan valmiita ottamaan vastaan.

Kerran vastaavassa tilanteessa olen sen tehnyt ja siitä oli ihan yli vaikea päästä sit kuitenkin yli. Meinas mennä oma mielenterveys; sen raskauden se olis sit kuitenkin paremmin kestänyt! Ja keskinäinen suhde samoin!

Eli tulisin raskaaksi suunnittelemattomasta yhden yön jutusta enkä halua enää lisää lapsia muutenkaan, olen menossa sterilisaatioon.



Pahasti siltä näyttää, että aborttiin päätyisin. Onneksi tuo on pelkkää spekulaatioita, koska en siis harrasta seksiä kenenkään kanssa ja jos niin hullusti kävisi että petikaverin saisin, niin mulla on hormonikierukka ja kondomiakin käyttäisin.

Ikää on 47v ja diabetes - tarvitaanko muita perusteluita?

en koskaan murhaisi ketään.

4. tulossa loppukesästä. En edes harkinnut aborttia, vaikka mies ja äitinikin sitä ehdotteli aluksi. Vaikka tämä osui paskimpaan mahdolliseen tilanteeseen, niin selviän paremmin vauvasta kuin abortista ja tämä "tyyppi" oli minulle rakas heti plussattuani.

En vain voisi, sillä tunteet estäisivät. Sitäpaitsi perheeseemme mahtuu ihan hyvin vielä yksi lapsi lisää.

Tähän tilanteeseen (minä 40v, lapset jo kouluikäsisiä, olen 4v ollut yrittäjänä) ei missään nimessä sopisi enää vauvaelämä.

Mulla on kyllä 3 lasta ja itsellä sairaus joka tekee raskauksista aina riskialttiita ja paljon lääketieteellistä interventiota vaativia, mutta sydän ei sallisi minun tehdä aborttia (muille sen kyllä sallin, koska en kuvittele että tiedän toisen ihmisen elämäntilanteen).

pari kaavintaa kokeneena, niin pakko kai se muksu olis kantaa.

3 alle 2-vuotiasta ja pari isompaa olisi jo liikaa tässä elämäntilanteessa. Toivottavasti ei koskaan tarvi tehdä sellaista ratkaisua.

Koska mä olen päättänyt, että on aika antaa omalle elämälle ja omalle suunnitelmille tarpeeksi arvoa. Hoidan ehkäisyn niin hyvin kuin sen voi hoitaa, ja jos se ei riitä, niin sitten teen abortin.



Meidän kolmas lapsi on suunnittelematta alkunsa saanut, ja on ollut kyllä ihan älyttömän rankat ajat nämä hänen pari ekaa vuottaan, meillä on ollut vaikea elämäntilanne, ja lapsi on tosi tempperamenttinen kelmi, jota ei voi hetkeksikään päästää silmistään.



Ja itse asiassa luulen, etten edes tekisi aborttia, mutta tavallaan se on ihan sama, koska olen antanut itselleni siihen luvan. Aiemmin ajattelin etten siihen koskaan pystyisi, ja se ajatus+ tuo yllämainittu elämäntilanne aiheutti niin paljon ahdistusta, että kävin asiaa läpi ja totesin, että jos oikeasti siltä tuntuu, sen teen. Että tästä eteenpäin JOS tähän perheeseen vielä vauva/ vauvoja syntyy, ne ovat suunniteltuja, toivottuja ja tekemällä tehtyjä.



Ja meidän kolmas riiviö on meille kaikille todella rakas, eikä häntä kukaan mihinkään vaihtaisi tai pois antaisi. Mutta toivoisin ettei tälläkään palstalla aina vaan kehotettaisi tilanteessa kuin tilanteessa jatkamaan ei-toivottua raskautta, ja seliteltäisi, kuinka se varmasti siitä. Kun ei se aina vaan mene niin. Ihmisen pitäisi oikeasti kuunnella kunnolla omaa itseään ja sisintään näissä asioissa ja tehdä päätökset sen mukaan.

nyt olen nääs raskaana viikolla 30 :) Ja jos ikinä vielä tulen raskaaksi, niin tervetuloa kaikki lapset!!

Ihan vaan kysyn, kun joskus saattaa mieli muuttua... kaveri teki vähän aikaa sitten abortin, ja just asiasta puhuttiin, kuinka hänkään ei esikoistaan odottaessa olisi osannut edes ajatella tekevänsä abortin. Mutta kun on vuosia vääntänyt todella vaikean erityislapsen kanssa totaaliyh:na, niin mieli on vähän muuttunut.

Ei enää yhtään lasta!

Ikää jo 36v ja olen sairaaloisen lihava. Kaikenhuipuksi olen lastensuojelunasiakas.

Jos neuvolasta olisivat sitä mieltä, että terveydellisistä syistä pitäisi abortti tehdä tai lastensuojelusta pakottaisivat/suosittelisivat abortin tekoa, niin tekisin abortin ja en varmaan ihan heti toipuisi, koska oman lapsen tappaminen olisi hirveää.

tehdä niin. Jos joku viranomainen edes moista ehdottaa, siitä voi tehdä kantelun.

Jos itse haluaisit tehdä, niin fine, mutta jos joku yrittää painostaa, se on väärin.