Te joilla ollut itkuisia vauvoja!

Sä et ap tiedä vauvanhoidosta yhtään mitään. Toivottavasti " siperia" opettaa sulle! Sä latelet noita viisauksiasi aivan kuin kuvittelisit itkevien ja vaativien vauvojen vanhempien laiminlyövän lapsiaan ja että he siksi huutaisivat yötä myöten. Tosi naiivi olet.



Meidän vauvalla on itkuisia päiviä ja toisinaan taas on kuin naantalin aurinko, kikattelee yötä myöten :) Ja ihan varmasti hoito ei ole ollut erilaista eri päivinä. AP, onhan meillä aikuisillakin joskus parempia päiviä ja joskus ollaan apeita ja huonolla tuulella ilman mitään sen kummempaa syytä. Sallittakoon tunteet myös vauvoillemme.



Tässä yksi esimerkki vauvani tempperamentista: Joskus vauvani laittaa nukkumaan lähes itsestään, kun taas toisinaan taistelee unta vastaan itkien kuin palosireeni. Siihen auttaa nykyään se, että lasken hänet hämärään olohuoneen lattialle ja laitan leikkikalun nenän eteen. Muutaman sekunnin leikittyään alkaa itkemään. Annan itkeä hetken ja otan syliin. Yritän hyssyttää uneen, mutta jos alkaa kitisemään taas ja kiemurtelemaan vien uudelleen yksin olohuoneen lattialle leikkimään ja seuraan huoneen toisesta päästä toimintaa. Teen tätä niin pitkään että rauhoittuu ja tajuaa että hän oikeasti haluaa nukkua ja että äiti on oikeassa että uni on nyt paras vaihtoehto. Kun vauva oli ihan pieni yritin vain sinnikkäästi rauhoitella häntä uneen ja niinhän se meni että palosireeni-itkua jatkui tuntitolkulla...

Poikani (nyt jo koulussa) aloitti koliikki-itkemisen hieman alle kaksikuisena. Sitä jatkui 10kuukautiseen asti, joka päivä/ilta kuusi tuntia. Luuletko todellakin etteivät äidit tee kaikkea lopettaakseen vauvansa itkua? Se ei kuule ole pitemmän päälle ollenkaan kivaa tuo itku. Pari kuukautta vielä jotenkin menisi mutta sitten alkaa voimat loppua. Koliikkivauvan hoitaminen on niin raskasta, että jos itkun lopettamiseen jokin keino olisi, sen kyllä aivan varmasti jokainen äiti käyttäisi. Joten älä aliarvioi meitä itkevän vaivan äitejä, meillä jos kellä on tietoa itkuista. Jos tämä koliikkivauvani olisi ollut esikoiseni, en olisi enempää lapsia luultavasti hankkinut. Hauskaa jatkoa elämääsi.

Se sana on röyhtäytys.

minulla viides lapsi oli itkijä.....samallaiset hoidot sai kun toisetkin.ei ainakaan vähempää huomiota kun toisetkaan saman ikäisenä.jos tuollaisia neuvoja olisin saanut silloin sulta ap niin olisin kyllä hyppinyt seinille....oli kyllä kaikki kokeiltu.lapsi vaan oli vilkas eikä halunnut nukkua eka vuonna yli tuntia ja sitten huusi

Lisäänpäs listaa ominaisuuksistani vielä vähäsen; unohdin siis ilmiselvästi mainita olevani myöskin (edellisten ominaisuuksieni lisäksi) mm. naiivi, itsekäs narttu, umpiossa elävä täysin tietämätön ja ilmeisen yksinkertainen, omasta mielestäni ylivertainen ja vielä alistavakin suhteessani muihin - onko tämä asia NYT selvitetty vai onko jollakin vielä jotakin lisättävää??! Unbelievable ; ).



Voidaanko nyt taas palata asiaan?

Ei, en minä pysty kaikkien on itkuisten vauvojen ongelmia ratkaisemaan, eikä minun onneksi tarvitsekaan - se riittää, kun teen niin omien lapsieni kanssa. Siellä joku arveli, että lapsilukumme on tässä ja siltä varalta jos ei ole, niin toivotteli minulle kolmanneksi vauvaksi oikein koliikkista tapausta - kiitosta vaan. Tosin, en usko koliikkiin - joten hakisin siinä tapauksessa syitä varmasti jostakin muualta kuin " koliikista" .



Minä en oikeasti ymmärrä miksi se on niin vaikeata myöntää, että vauvan itkuisuus VOI johtua siitä ettei äiti jostakin syystä osaa lukea vauvan viestejä oikein, tai ei osaa poistaa vauvaa haittaavaa tekijää? Turvallisuuden kokemus on varmasti HYVIN tärkeää silloin ihmiselle kuin ihmiselle, kun on avuttomassa tilassa - vauva kommunikoi itkulla, kun ei muuten osaa pahaa oloaan hoitajalleen viestittää. Mutta koskaan siihen ei mielestäni tulisi suhtautua kuittaamalla koko jutun vain niin, että " vauvat nyt itkevät" .



Temperamenteista..

Totta, vauvatkin ovat jo persoonallisuuksia isolla P:llä - toinen lapsi on keskimäärin tyytymättömämpi kuin toinen, mutta jälleen - äiti voi oppia hoitamaan erilaisia lapsiaan eri tavalla! Toinen vauva vaatii enemmän ja toisenlaista kuin toinen, ja sensitiivinen äiti kyllä huomaa tämän ja osaa vastata vauvan tarpeisiin oikealla tavalla.



Tästä aiheesta on muuten todella vaikeata keskustella / kirjoittaa, sillä kuinka määritellään esimerkiksi sensitiivisyyden käsite sellaisella tavalla, että kaikki sen ymmärtäisivät tismalleen samalla tavoin? Kaikki me kuitenkin peilaamme tätä maailmaa ja kaikenlaisia tapahtumia omasta näkövinkkelistämme käsin - toiselle sana sensitiivinen tarkoittaa erilaisia asioita kuin toiselle. Minä kiteyttäisin sen jotenkin näin; sensitiivinen äiti on herkistynyt huomaamaan oman vauvansa tapaa ilmaista tunnetilojaan - ja TUNTEE oman vauvansa. Hän tietää milloin reagoida ja miten ja hoito on sopeutettu sen mukaan mitä juuri se vauva tarvitsee. Sensitiivisyys on eräänlaista herkkyyttä, eikä sitä vain yksinkertaisesti ole kaikilla. Sama asia se on muussakin elämässä.



Summa summarum. Vauvoilla on eri syitä itkuun, mutta aina se syy (muu kuin jokin epämääräinen; kuten " koliikki" ) on löydettävissä. Ja kun sen syyn löytää, vauvaansa ymmärtää paremmin ja osaa sitä kautta sopeuttaa hoitotapojaan sen mukaisesti.



Ap.