voiko ihminen tulla onnelliseksi, vaikka jää ilman sitä mitä eniten haluaa?

Ei ole tarkoitus saada kaikkea mitä haluaa eikä myöskään unohtaa, että on koskaan halunnutkaan jotain tiettyä. Mutta on tarkoitus oppia haluamaan mahdollisia asioita. On tarkoitus haluta ensin yhtä, mutta ennen pitkää, varsinkin jos se osoittautuu mahdottomaksi, pitää oppia haluamaan jotain toista. Ja itse asiassa vaikka saisikin haluamansa, on silti syytä oppia haluamaan myös jotain toista, sillä muuten ei kehity.



Ei ihmisellä kuulu olla yhtä elämän suurinta haavetta. Niiden kuuluu kasvaa ihmisen mukana.

että osaa löytää ilon ja onnen elämässään olevista asioista, eikä itke sitä kuuta taivaalta (mitä todennäköisesti ei koskaan tule saamaan).

ja kehoittaisin tutustumaan lahemmin vaikkapa Afrikan tai Intian slummeissa elavien elamaan, ja tekemaan vaikkapa lista niista hyvista asioista mitka elamassa jo on, siis verrattuna suurimpaan osaan maailman ihmisista, ja hankkimaan vahan suhteellisuudentajua!!

...eli että halut ovat pahasta ja tuottavat pelkkää onnettomuutta. Siksi elämän tarkoitus on päästä eroon haluista. Kun se onnistuu, palkkana on valaistuminen.



Aika harvalla kai kaikki toiveet toteutuvat, tai sitten ei ole alun perinkään ollut kanttia haluta mitään kovin kummallista.



Itse olin aina halunnut asua Helsingin keskustassa. Minulla oli hyväpalkkainen työ pk-seudulla, mutta laskin, että vaikka panisin puolet palkastani asuntoon eläkeikään asti, pystyisi ostamaan korkeintaan 40 neliötä Taka-Töölöstä. Mitä järkeä?

No eipä mitään.



Muutin sitten piempään kaupunkiin, hyväksyin pienemmän palkan ja vaatimattomamman tittelin. Asun ydinkeskustassa näköalapaikalla 120 neliön omistusasunnossa. Lisäksi olen onnellinen.

Voi kun voisi saada haluamansa..

yhteen pettymykseen, niin ei voi. Jos ihmisellä on niin huono mielikuvitus, että hän ei osaa koukuttua kuin yhteen asiaan elämässään, niin ei voi.

Jos hän osaa hyväksyä tosiasiat, surra pettymyksensä pois ja jatkaa elämäänsä, niin kyllä voi.

Muutamallakin käynnillä psykologin pakeilla voisit saada surutyötä eteenpäin, katkeruutta väheneään ja tilaa uusille ajatuksille ja onnelle elämässäsi.

mikä on se sinun unelma mitä et koskaan saa?

Joskus voi käydä niinkin, että hetken haluaa jotain, mutta piankin saa huomata, että olisi ollut hirvittävä elämänkohtalo saada se mitä halusi. Että "menettäminen" olikin suorastaan siunaus ja pelastus. Itse koen, että tämä oli oikea onneni kirkastus; muutenkin elämä mallillaan, mutta lisäksi vielä onneani alleviivaa tämä kauhuskenario siitä, mitä olisin joutunut kokemaan jos en olisi ollut ajoissa viisas.

Kaikesta kai voi päästä yli, mutta kyllä suru voi silti jäädä kaikuna ihmiseen.



Itse olen huomannut että joskus olen todella halunnut jotain, ja sitten kun olen sen saanut ei se olekaan ollut niin auvoisaa kuin olin kuvitellut. Vasta nyt, 38-vuotiaana, ymmärrän sanonnan "varo mitä toivot, unelmasi voivat toteutua" viisauden.

pettymyksistä ylipääseminen. Aikuinen ihminen tajuaa, ettei tule saamaan ikinä kaikkea, ja joskus varmatkin asiat menee pieleen, ja silti elämä jatkuu. Siitä pitää tehdä paras mahdollinen niillä eväillä, mitä on.



Eihän se helppoa ole, itse kävin pari vuotta sitten melkoisen kriisin läpi, kun tajusin, ettei eräs elämäni osa-alue tule toimimaan sillä tavalla kuin ajattelin. Tai ollenkaan. Siitä pettymyksestä piti vain päästä yli, ja nyt olen oikeastaan yllättynyt siitä, miten monia ovia tämän yhden sulkeutuminen on avannut! Yhtä-äkkiä elämässä on paljon vaihtoehtoja, joita en aiemmin edes harkinnut, kun olin niin fiksoitunut tähän yhteen asiaan. :)

Minusta yksi olennainen osa aikuiseksi kasvamista on pettymyksistä ylipääseminen. Aikuinen ihminen tajuaa, ettei tule saamaan ikinä kaikkea, ja joskus varmatkin asiat menee pieleen, ja silti elämä jatkuu. Siitä pitää tehdä paras mahdollinen niillä eväillä, mitä on.

Kummallista, että asiallisessakin keskustelussa pitää jonkun väkisin esiintyä besserwisserinä. Koko keskustelu onkin nyt nähtävästi ollut turha, meidän pitäisi vain kaikkien olla hiljaa ja esiintyä näennäisen viilipyttymäisinä "aikuisina" kuten tämä kirjoittaja.

Kyllä se elämä saattaa heittää sinun elämääsi sellaisiakin pettymyksiä, joista saat luun aikuiseen kurkkuusi.

ennen joutuu monet itkut itkemään. Tsemiä ap:lle.

En voi toimia unelma-ammatissani fyysisistä syistä, vaikka opiskelupaikan sain ja siihen opiskelin yliopistossa.



Halusin myös juuri tietyn miehen, mutta en saanut.



Halusin useamman lapsen, mutta tuskin tulen saamaan kuin sen yhden, joka minulla on.



Nämä kolme intohimoani minulla oli vuosien ajan, mutta eivät toteutuneet. Olen onnellinen, vaikka se työtä vaatikin.

toki tulla onnelliseksi! Asian käsittelyä ja aikaa se kyllä usein vaatii. Sitten on valmis uusille unelmille.

näitä itkuja on tässä itketty jo melkein vuosi. Tuntuu, että valuu elämä hukkaan moisen katkeruuden kanssa :(



ap

näitä itkuja on tässä itketty jo melkein vuosi. Tuntuu, että valuu elämä hukkaan moisen katkeruuden kanssa :( ap

mutta nyt vajaan vuoden olen tiennyt, että se ei tässä elämässä enää toteudu.

ap

mutta riippuu myös siitä mitä haluaa. Jos haluaa eniten voittaa Lotossa pääpotin tai naida rikkaan miehen, niin toki voi tulla onnelliseksi vaikka toive ei toteudu. Jos taas toivoo eniten maailmassa, että saisi lapsia, niin varmaan on vaikeampaa tulla onnelliseksi, mutta varmaan se mahdollista on.

Onnellisuus on asenne. Asenne on näkökulma asiaan.



Eli

ala ajattelemaan tietoisesti toisella tavalla, toisesta näkökulmasta => muutat asennettasi => asenteet muuttavat tunteitasi.



Tämä muutos vie aikaa vähintään puolisen vuotta. Mutta se on mahdollinen.

mutta varmaan sopeutuminen asiaan vie kauan. Ja varmaan sopeutuminen vaatii sitä että on tarpeeksi muita asioita missä on saanut haluamansa. Eli jos ei saa vaikka sitä lasta, niin saa kumminkin ihanan parisuhteen, haluamansa asunnon ja unelmatyön.