Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
voiko ihminen tulla onnelliseksi, vaikka jää ilman sitä mitä eniten haluaa?
15.06.2010 |
Jos nyt kuvitellaan, että on aina halunnut elämässä eniten lapsen/lapsia, eikä sellaista koskaan saa.
Tai on aina halunnut tytön/pojan eikä sellaista koskaan saa.
Tai on aina vaan halunnut löytää elämänsä rakkauden, eikä sellaista koskaan löydä.
Tai on haaveillut aina omakotitalosta ja sellaiseen ei koskaan pääse asumaan.
En nyt siis tarkoita ihmisten monia haaveita vaan jos ihmisellä on selkeästi ollut joku YKSI iso haave jota on aina odottanut ja halunnut ja sitten se päivä koittaa kun tajuaa, että se haave ei tässä elämässä ikinä ikinä toteutunut.
Voiko ihminen silti tulla onnelliseksi?
Itsestäni nimittäin nyt tuntuu, että on todella vaikea nousta täältä kuopasta kun huomasin, että elämäni suurin haave ja unelma jäi toteutumatta. Huomaan olevani jopa melko masentunut ja muut hyvät asiat elämässäni ei tunnu miltään. Kyselen usein MIKSI MINÄ EN VOINUT SAADA SITÄ kun niin moni muu sai. Syyttelen elämää ja olen pettynyt omaani. Todella raskas tunne kantaa mukana....
Kommentit (26)
En osaa sanoa ap muuta kuin toivottaa tsemppiä!
Omat haaveeni ovat sellaisia että olen vielä niin nuori että koen ettei mikään ovi ole vielä sulkeutunut kokonaan takanani vaikka oikeasti en olekaan enää ihan nuori. Ikää jo 35v.
Uskon kyllä että jos oikeasti tajuaisi joskus että "se oli nyt siinä - en ikinä koskaan milloinkaan tule saavuttamaan sitäjatätä" niin se olisi kova paikka. Itse kärsin lapsettomuudesta 5 tuskaisaa vuotta mutta tuo oma haaveeni toteutumisen odotus päättyi onnellisesti. Lapsettomuusaikana toisaalta mietin useasti että "voi kun vaan tietäisi miten tässä käy - jos tietäisi ettei ole missään nimessä mitään mahdollisuuksia saada lasta niin voisi ruveta tekemään surutyötä ja päästä asiasta joskus yli". En sitten tiedä miten käytännöntasolla olisi ollut. Teoriassa minusta vieläkin tuntuu siltä että "löysässä hirressä roikkuminen ja unelman toteutumisen toivominen" on pitemmän päälle raskaampaa kuin se että kaikki toivo viedään. Kun kaikki toivo on viety se takuulla kirpaisee syvältä ja kovaa mutta silloin se pahin mahdollinen pelko on käynyt toteen ja asiaa voi surra "rauhassa". Suru tuskin häviää minnekään elämän aikana kokonaan mutta ehkä se laimenee vuosien myötä?
Toisaalta (vähän aiheen sivusta koska sinulla ap ei selkeästi näin ollut) lapsettomuusaikana huomasin myös että nähtävästi ihmisellä on sisäänrakennettu tarve haluta nimenomaan sitä mitä ei saakaan niin helposti/ollenkaan. Niin kauan kun ajattelin että "lapsia vaan tehdään" niin lapsen saaminen oli minulle vain yksi toive muiden joukossa. Kun se ei onnistunutkaan helposti lapsen saaminen muuttui mielesääni maailman tärkeimmäksi asiaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et pääse eteenpäin, ennenkuin pääset katkeruudesta eroon. Tiedätkö, että katkeruus on piilotettua vihaa? Ole ennemmin avoimesti vihainen, älä verhoa sitä. Itke ja hakkaa tyynyä, mutta älä patoa vihaasi.
En tiedä, mikä on katkeruutesi kohde, mutta jos sopii kuvioon, niin päätä ja yritä antaa anteeksi. Etsi anteeksiannon kohde ja pyydä anteeksi - mieluummin ääneen - niin monta kertaa, että katkeruus päästää irti.
näitä itkuja on tässä itketty jo melkein vuosi. Tuntuu, että valuu elämä hukkaan moisen katkeruuden kanssa :(
ap
ehkä asenteen muuttaminen olisi yksi tapa yrittää purkaa tätä, mutta en tiedä olenko jo niin kiinni tässä tunteessa, että se ei ihan onnistukaan. Tavallaan olen jumittunut tähän olotilaan.
Enkä oikein tiedä ketä tästä olotilasta syyttäisi tai keneltä anteeksi pyytäisi...ehkä sekin tekee tästä vaikeaa. Kun muuttaa ei voi kun omaa asennetta.
Voi kun olisi sellainen taikakone, joka voisi viedä minulta sen suuren halun saada se asia mitä en koskaan saa. Niin, että en koskaan muistaisi sitä edes halunneeni.
ap
Etkö voisi saada jotain vastaavaa? Jos ei saa sitä isoa omakotitaloa josta on aina haaveillut, niin sitten pieni rivari ja ihana idyyllinen mökki jossain. Tai sitten voi miettiä mitä asioita oikeasti haluaa kun haluaa jotain. Jos haluaisi ison omakotitalon, ehkä oikeasti haluaa muiden arvostusta? Tai omaa rauhaa? Tai kasvimaan? Voisiko niitä saada jollain mulla tavalla?
Voi.
Ihminen muuttuu, ajattelu muuttuu, tulee henkistä kasvua, monet haaveet, jotka olivat aiemmin tärkeitä, eivät ehkä olekaan enää niin merkittäviä. Lisäksi sitä oppii hyväksymään, että kaikkea ei voi saada, eikä elämä mene niin kuin on suunnitellut.
"The old dreams were good dreams. They didn't come true, but I'm glad I had them".
Alue: Aihe vapaa
pienestä lapsesta asti haaveillut, että aikuisena saan ison hevostilan maalta tai jopa ulkomailta. Siis allekouluikäisestä olen tälläistä toivonut ja toivon edelleen vaikka olen jo 30v. Tiedän että suurin unelmani ei koskaan toteudu ellen voita lotossa. Toki tätä ei voi verrata lasten saantiin, mutta minulle tämä on ollut suurin unelmani ja onnellinen olen silti vaikka en sitä ainakaan vielä ole saavuttanut.