Onko minulla oikeutta onneen? :(
Haluaisin kuulla rehellisiä mielipiteitänne tilanteestani. Olen ollut kohta 10 vuotta naimisissa ja meillä on 4- ja 1-vuotiaat lapset. Avioliitto on jo pitkään ollut jonkinlaisessa latenssivaiheessa, siis ei mitään vakavia ongelmia ole, mutta yhtään miltään ei tunnu. Mies on hyvä isä, pitää huolta perheestä, on vastuuntuntoinen ja fiksu, ei juo, ei polta eikä ole väkivaltainen. Ihan tavallinen rehti suomalainen mies siis. Mutta kuten sanoin, miltään ei tunnu. Mies ei aiheuta minussa enää minkäänlaisia värinöitä.
Pari kuukautta sitten kävi niin, että tapasin työmatkalla erään miehen. Jalat menivät alta välittömästi. Tämä mies oli täynnä elämää, jännitystä ja seikkailua. Hänkin huomasi minut ja silmäpeli välillämme alkoi jo ensimmäisestä päivästä. Viikon kestäneen matkan loppupuolella mies sitten lähetti hotelliini valtavan kukkapuskan ja siitä se lähti. Olemme tapailleet salaa nämä pari kuukautta, vähintään kerran viikossa. Tämä mies saa minut kukoistamaan! Hän antaa minulle lahjoja lähes joka kerta tavatessamme ja ylistää kauneuttani ja seksikkyyttäni pilviin. Arvatkaa leijunko... :-)
Nyt koen, että minun on pakko valita joko tai. Jäänkö turvalliseen mutta äärimmäisen tylsään avioliittooni vai annanko tilaa onnelle tulla...
Vieläkö minulla on reilusti yli kolmekymppisenä oikeus muuttaa elämäni suunta ja saada kokea onni? :/
Kommentit (85)
eli hylännyt lapset ja valinnut pettäjän tien!
ja ihanaa, että olet kokenut jotain noin upeaa.Mutta niin siinä vaan käy, että arki se tulee suhteessa kuin suhteessa vastaan.Minä 34v. koin aivan saman ja niinpä otin eron ja aloitin uuden elämän uuden " jännittävän miehen" kanssa.Parin vuoden tapailun jälkeen mies halusi jo asettua ja ehdotti naimisiin menoa ja myös lasta.Näin kävi ja nyt olen taas siinä samassa pistessä kuin pari vuotta sitten.Eli ukko on tylsä!Eli sanonta, -ei se vaihtamalla parane- pitää paikkaansa!Mut jokainen päättäköön omasta elämästä ja onnesta.Sulle toivon kaikkea hyvää ja toivon että sun onni ja romantiikka jatkuu!
mutta arki on tuleva usko pois. Paljon monimutkaisempi arki lasten, heidän isän, uuden miehen ym. läheisten kanssa. Oletko tehnyt kaikkesi, jotta suhde mieheesi taas tuntuisi??? Ei huuma ja hehku säily missään liitossa, jos sen eteen ei tee mitään. Älä hätiköi.
Miehesi tunnet läpikotaisin, et edes tiedä tämän uuden miehen todellista luonnetta, ehkä hyppäät ojasta allikkoon ja loppu peleissä lapsesi maksavat siitä korkeimman hinnan. Sitäkö haluat? Entä miehesi tunteet ja kärsimys?
kun mehän ei oikeasti tiedetä mitä teidän kotona tapahtuu tai ei tapahdu
mutta silti malttia!
Ja kun oikeen alkaa supertylsistys iskemään ollan menty johonkin yhdessä ja tehty jotain kivaa yhdessä.
Kyllä sen tylsän suhteen eteen voi tehdä töitä eikä hypätä seuraavan suhteeseen kun se tuntuu jännältä.
Aika itsekäs olet!
että anna ajan kulua...
jos se mies oikeesti rakastaa sua, se myös odottaa ja ymmärtää että sulle ei ole niin helppoa jättää perhettäsi.
Eli voisitte mennä ihan parisuhdekurssille tai vastaavalle ja alkaa käydä läpi, miksi sulla on ankeaa. Tämä neuvo on vain lastesi takia. Ai, että mä inhoan pettäjiä!
mieti sitä, miltä susta tuntuisi, jos paljastuisi, että miehelläsi olisi liehittelijä?
mitä itse toivoisit, että silloin tekisitte?
ainakin uusi mahdollisuus aviopuolisolle olisi reilua.
mutta kyllä hänestä huomaa, että hän toivoisi minun päättävän. Hän on muutenkin sellainen ihana elämää syleilevä persoona, ihanan spontaani ja vallatonkin. :-)
ap
että laita lapsesi hoitoon ja sit laitat itsesi todella vetävän näköiseksi ja viiniä ja sit kun miehesi tulee kotiin, patista se suihkuun.Sit pyydät pukemaan ykköset päälle ja lähtekää ulos.Syömään, tai tanssimaan, tai bailaamaan...Sit kotiin ja rakastelkaa joka huone läpi!Sytytä se sammunut kipinä!Ehkä miehesikin ajattelee, että tätäkö tää on, mut ei osaa tehdä asialle mitään.Ja puhu miehelles!Sano että haluat romantiikkaa ja jännitystä!Älä heitä kaikkea hukkaan yhden ihastuksen tähden!Kokenut oon saman ja mua neuvottiin näin!Se auttoi!
Tunteet tulevat ja menevät, ei todellakaan kannata jättää perhettään tosta vaan. Mene ihmeesä yksilö (tai tarvittaessa perhe)terapiaan selvittämään ajatuksiasi. Kyllä se siitä!
Veit sanat suustani...
Voiko joku pukea tuota paremmin ajatuksiani sanoiksi?!
Täällä kohtalotoverisi...
Itse olen ihan samanlaisessa tilanteessa ja en tiedä mitä tehdä...
Uusi suhde houkuttelee...
Mutta... onko se sit sen arvoista?!
Yritän punnita kaikki + ja - .set,
ynnään sit yhteen ja katson miten käy...
Tää on vaikeaa...
Ymmärrän varsin hyvin tilanteesi, joka ei todellakaan ole helppo!!
Voimia sinulle ja iso hali!!!
Tällaista onnea en muista kokeneeni edes tavatessani aviomieheni. Sanokaa mitä sanotte, mutta tämä kestää, jos annamme sille tilaisuuden.
ap
mä olin tylsyyden ja eron partaalla, m,utta viikonloppu metsämökissä, grillimakkara ja vallaton paneminen (juu, kyllä, me osattiin vielä!) auttoi!
nyt ei tee miel lähteä mihinkään, paitsi ehkä takaisin :)
Hanki ammattiapua, mene keskustelemaan yksin tai puolisosi kanssa, älä tee mitään hätiköityä!
ymmärrän että vie jalat alta. mutta älä tee mitään liian nopeasti. mitä jos uusi tuttavuus paljastuu naistenmieheksi? jos oletkin vain yksi niin monen ketjussa? en tiedä, kunhan vain mietiskelin...