Lue keskustelun säännöt.
Mun mielestä mielenterveyden
14.06.2010 |
'sairaudet' ei välttämättä ole sairauksia, vaan ihmiset ei yksinkertaisesti kestä elämää.
Sit haetaan mömmöjä jotta jaksetaan ihan normaaleja juttuja.
En siis väitä että aina olis näin.
Kommentit (76)
Ja terveempää on olla kestämättä, kuin kestää. Ja avun hakeminen on tervettä toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinki tavalliset elämään liittyvät vastoinkäymiset aiheuttaa heti "masennusta"...
En siis tarkoita oikeaa masennusta, jota myös on olemassa.
Olen myös sitä mieltä, että mielenterveyttä voi hoitaa vähentämällä alkoholin käyttöä ja käymällä ulkona sen sijasta, että nököttää neljän seinän sisällä päivät pitkät.
Tuntuu ettei nykyään saisi olla edes väliaikaisesti alakuloinen tai vaan surullinen jonkun vuoksi.
Nyt olen laittanut mielipiteeni roskikseen.
Hain tänään lääkkeet, koska en syö enkä nuku. Ahditus on niin valtava!
Mies jätti toisen naisen takia, minä jäin kahden pienen lapsen kanssa ja odotan kolmatta..Siis kaikki haluttuja, toivottuja ja kauan odotettuja kaikki..
Ensimmäinen kuukausi erosta meni hämärässä, mutta poljin eteenpäin. Toinen kuukausi meni asioiden selvittämisessä, papereissa ja arjen asioiden pystyssä pitämiseen. Mutta sitten tuli tämä kolmas kuukausi.. Upposin ihan täysin. Lamaannuin, en saa tehtyä mitään, en saa tosiaan nukuttua, en syö juuri mitää tai voi edes puhua olevani se äiti joka olen ennen lapsilleni ollut.
Joten nyt on lääkkeet masennukseen jotta saan nukuttua, sitä kautta ehkä taas syötyä ja pystyn selviämään tästä äitinä olosta.
Jos nämä lääkkeet auttaa, niin olen ainakin todella onnellinen että on olemassa pilleri joka auttaa selviämään. Se voi pelastaa minut, lapset ja tulevan vauvan.
tavallisesta vastoinkäymisestä, voi olla suuri taakka kannettavanaan jo ennestään, esim. lapsuudesta. Kaikkea kun ei päällepäin ihmisestä tiedä ja näe.
Tälläkin palstalla joku kertoi, kuinka oli opiskellut vain vähän, jonkun alemman asteen ammatin, koska ei voimavaroja riittänyt muuhun. En muista, mikä oli taustalla, oliko hyväksikäyttö vai mikä. Mutta pitäisi ymmärtää, että ihmisillä on erilaiset voimavarat ja elämänvaiheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tämä on sitten vain yksi esimerkki "miljoonien" joukossa: Jos lapsesta/nuoresta asti joutuu elämään pelon/huolen ilmapiirissä, niin onko ihme jos sitä joskus rupeaa siitä oireilemaan....????!!! Eikä tuloksena välttämättä ole "kuin" uupumus ja olen mielestäni päässyt tosi vähällä. Onneksi on lääkeet vaikka järkeäkin päässä.
t. 34v.
olen itse elänyt siten lapsesta lähtien.
En koskaan halunnut mitään lääkkeitä enkä hakenut ammattiauttajalle, vaan päätin ettei kukaan enää koskaan kohtele mua siten kuin lapsena kohteli.
On mullakin noin 8 vuoden kausi jolloin kaikki takkusi. Ja se johtui siitä että annoin samaisten ihmisten pompotella itseäni. Eivät pompottele enää, en ryve vanhassa elämässä ja nykyelämä maistuu hyvälle.
ap
Ja tämä on sitten vain yksi esimerkki "miljoonien" joukossa: Jos lapsesta/nuoresta asti joutuu elämään pelon/huolen ilmapiirissä, niin onko ihme jos sitä joskus rupeaa siitä oireilemaan....????!!! Eikä tuloksena välttämättä ole "kuin" uupumus ja olen mielestäni päässyt tosi vähällä. Onneksi on lääkeet vaikka järkeäkin päässä.
t. 34v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on esim. neljä kertaa viikossa tunnin juoksulenkillä käyvissä? Ja minkälainen ruokavalio masentuneilla on?
Itselläni sellainen pieni alakulo häipyy juoksulenkillä, joten siitä ei pääse tulemaan pahempaa masennusta.
Sinä ap ole onnekas, kun olet selvinnyt ilman mielenterveyden sairauksia. Joku toinen ei selviä ja tarvitsee lääkitystä. Muista ap, että jos joskus sairastut mihin tahansa sairauteen ja otat lääkkeitä, käytät "mömmöjä" sinäkin. Mielen sairauksiin liittyy kummallisesti vielä nykyäänkin ennakkoluuloja ja vääriä luuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on esim. neljä kertaa viikossa tunnin juoksulenkillä käyvissä? Ja minkälainen ruokavalio masentuneilla on? Itselläni sellainen pieni alakulo häipyy juoksulenkillä, joten siitä ei pääse tulemaan pahempaa masennusta.
Liikun vähintään viitenä päivänä viikossa 30-60 minuuttia ja syön terveellisesti. Silloin kun olin masentunut liikuin vain 3-4 kertaa viikossa siitä syystä etten saanut siitä käytännössä mitään mielihyvää. Sitten terapian avulla pääsin irti masennuksesta ja lenkit rupesi maistumaan. Nyt olen ahdistuksen kimpussa ja toivottavasti pääseen siitä joskus yli. Aivan äärimmäisen rankkaa tämä asioiden käsittely on.
Juuri eilen sanoin miehelle että joskus tuntuu ihan liian epäreilulta se, että lapsuudessa joutui käymään läpi niin ahdistavia asioita, että ne joutui lohkomaan pois tietoisuudesta sietämättöminä. Ja nyt ne samat asiat joudutaan kaivamaan ylös alitajunnasta ja kokemaan uudestaan, ihan yhtä sietätämättöminä. Paraneminen tuntuu hienolta, mutta samalla se sattuu niin saatanasti ettei sitä välillä meinaa uskoa todeksi.
on esim. neljä kertaa viikossa tunnin juoksulenkillä käyvissä? Ja minkälainen ruokavalio masentuneilla on?
Itselläni sellainen pieni alakulo häipyy juoksulenkillä, joten siitä ei pääse tulemaan pahempaa masennusta.
samalla logiikalla voisit kysellä, että kuinkahan moni lonkkamurtumapotilas juoksee neljästi viikossa.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhoja asioita väännetään kerta toisensa jälkeen.
on esim. neljä kertaa viikossa tunnin juoksulenkillä käyvissä? Ja minkälainen ruokavalio masentuneilla on? Itselläni sellainen pieni alakulo häipyy juoksulenkillä, joten siitä ei pääse tulemaan pahempaa masennusta.
Liikun vähintään viitenä päivänä viikossa 30-60 minuuttia ja syön terveellisesti. Silloin kun olin masentunut liikuin vain 3-4 kertaa viikossa siitä syystä etten saanut siitä käytännössä mitään mielihyvää. Sitten terapian avulla pääsin irti masennuksesta ja lenkit rupesi maistumaan. Nyt olen ahdistuksen kimpussa ja toivottavasti pääseen siitä joskus yli. Aivan äärimmäisen rankkaa tämä asioiden käsittely on.
Juuri eilen sanoin miehelle että joskus tuntuu ihan liian epäreilulta se, että lapsuudessa joutui käymään läpi niin ahdistavia asioita, että ne joutui lohkomaan pois tietoisuudesta sietämättöminä. Ja nyt ne samat asiat joudutaan kaivamaan ylös alitajunnasta ja kokemaan uudestaan, ihan yhtä sietätämättöminä. Paraneminen tuntuu hienolta, mutta samalla se sattuu niin saatanasti ettei sitä välillä meinaa uskoa todeksi.
Moi, tiedän mitä on elää pelon ilmapiirissä olen itse elänyt siten lapsesta lähtien. En koskaan halunnut mitään lääkkeitä enkä hakenut ammattiauttajalle, vaan päätin ettei kukaan enää koskaan kohtele mua siten kuin lapsena kohteli. On mullakin noin 8 vuoden kausi jolloin kaikki takkusi. Ja se johtui siitä että annoin samaisten ihmisten pompotella itseäni. Eivät pompottele enää, en ryve vanhassa elämässä ja nykyelämä maistuu hyvälle. ap
kolikon kääntöpuoli, osasto vahvuuteen sairastunut ja sairaudentunnoton. Pelko ja haavoittuvuus on piilotettu itseltä kokonaan ja tyypillistä on aggressiivisuus heikkoutta kohtaan, erityisesti heikkoutta osoittavia mielenterveysonglmaisia kohtaan. Seuratkaapa vaikka. Näitä tällaisia aloituksia tekee erittäin tyypillisesti juuri tällainen ihminen kuin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on esim. neljä kertaa viikossa tunnin juoksulenkillä käyvissä? Ja minkälainen ruokavalio masentuneilla on? Itselläni sellainen pieni alakulo häipyy juoksulenkillä, joten siitä ei pääse tulemaan pahempaa masennusta.
samalla logiikalla voisit kysellä, että kuinkahan moni lonkkamurtumapotilas juoksee neljästi viikossa. .
kuinka moni kakkostyypin diabetes-potilas, metabolista oireyhtymää-sairastava, sydän- ja verenkiertohäiriöinen, uniapneaa sairastava, keuhkoahtaumatautia ja monta monta muuta sairautta sairastava syö terveellisesti ja liikku useasti viikossa?
Tuo terapiassa ärsyttää että vanhoja asioita väännetään kerta toisensa jälkeen.
kiinni terapiaprosessiin sillä lailla että se auttaisi mitään. Sitten kun terapia rupeaa puremaan - jos ikinä rupeaa - ei tarvi kyseenalaistaa onko tässä järkeä. Silloin tuntee hyvin syvällisesti että on järkeä.
On tosi kiva kuulla että sinulla asiat hyvin =)!
Itse aloitin lääkityksen tänä vuonna ja olis kannattanut aloittaa jo aiemmin... Nuoresta asti oon tosiaan kokenut jos mitä, pelkoa, huolta, ennenaikaista vastuunkantoa ja huolehtimista...eikä ole loppunut vieläkään. Ja vielä vähän aikaa sitten rysähti "muutama pikkujuttu" samaan aikaan. Tiettyihin asioihin on mahdollista itse vaikuttaa, kaikkeen ei esim. niihin ulkopuolisiin olemassaoleviin uhkiin.
T.11
sille joka juoksulenkeistä mainitsi. Jos nää asiat juoksemalla selviäis niin jep, hyvä juttu! Ja mikäs siinä, juoksisin todennäköisesti ja paljon! ;)
Tässä elämässä asiat seuraa toisiaan ja tavallaan kiertävät kehää. MInkä jätit viisi vuotta sitten taa, on jälleen vastassasi muutaman vuoden päästä, vähän uudessa muodossa vaan.
Turha mesoa täällä toisten heikkoudesta, vaikka itse oletkin täysin erinomainen.
rankka taustahan ei voi tietää mitään hyvää, ellei sairastu mielenterveyden ongelmiin, sairastuu sitten 'vahvuuteen ja sairaudentunnottomuuteen'. Mielenkiintoinen viritys!
Moi, tiedän mitä on elää pelon ilmapiirissä olen itse elänyt siten lapsesta lähtien. En koskaan halunnut mitään lääkkeitä enkä hakenut ammattiauttajalle, vaan päätin ettei kukaan enää koskaan kohtele mua siten kuin lapsena kohteli. On mullakin noin 8 vuoden kausi jolloin kaikki takkusi. Ja se johtui siitä että annoin samaisten ihmisten pompotella itseäni. Eivät pompottele enää, en ryve vanhassa elämässä ja nykyelämä maistuu hyvälle. ap
kolikon kääntöpuoli, osasto vahvuuteen sairastunut ja sairaudentunnoton. Pelko ja haavoittuvuus on piilotettu itseltä kokonaan ja tyypillistä on aggressiivisuus heikkoutta kohtaan, erityisesti heikkoutta osoittavia mielenterveysonglmaisia kohtaan. Seuratkaapa vaikka. Näitä tällaisia aloituksia tekee erittäin tyypillisesti juuri tällainen ihminen kuin ap.
kiinnostaa tietää, onko sulla paljon vai vähän tietoa mielenterveysasioista, minkä perusteella mielipiteesi olet muodostanut?
mömmöillä tarkoittanet lääkkeitä?