Jos on piukat paikat, onko alatiesynnytys vaikeampi?

Loppuraskaudessa äidin elimistön raskaushormonit pehmentävät lantion kudokset. Moni huomaakin, että emätin ja lantionpohja löystyvät loppuraskaudessa. Hyvät vatsalihakset ja treenattu sekä hyvin hallittu lantionpohjan lihaksisto auttavat tutkimusten mukaan synnytyksessä. Synnytyksen vaikeuteen liittyvät yleensä aivan muut seikat, esim. vauvan tarjontavirhe tai kivuliaat, mutta tehottomat supistukset.

Olen opetellut treenauksen geishakuulia käyttäen jo monta vuotta ennen esikoisen syntymää. Tällä tavalla on mahdollista oppia myös se tärkeä lihaksiston rentoutus. Ei ainoastaa emättimen piukkana pysyminen. Ei ongelmia kummassakaan synnytyksessä.

en tiedä synnytyksen osalta, mutta ainakin seksielämän aloittaminen oli hemmetin vaikeaa. Yhdyntä tuntui sietämättömän kivuliaalta, kunnes pääsin operaatioon, jossa nukutuksessa väljennettiin emätintä ja rikottiin immenkalvo.



Tuo ehkä sitten aiheutti sen, ettei synnytys tuntunut kovinkaan kauhealta. Seksielämän aloittaminen oli siihen verraten ollut kamalampaa, kun kaikkialla vakuuteltiin, että kunhan vain olet riittävän kiihottunut, niin se kipu ei tunnu missään. Roskapuhetta.



Tarkoitan tällä nyt sitä, että varmaan me naiset olemme tuossa kudosasioissa muutenkin erilaisia. Jotkut palautuvat synnytyksestä helpommin, jotkut huonommin. Yleensä ensimmäinen synnytys kestää kauimmin. Itse kuvittelen sen johtuvan siitä, että kun mikään vauvan kokoinen ei ole aiemmin tullut sieltä ulos.



Onhan sellaisiakin tapauksia, joissa kohdunsuu löystyy ensimmäisessä raskaudessa niin pysyvästi, ettei seuraavat sikiöt enää pysy sisällä, vaan abortoituvat itsekseen pois.

Jokainen jolla on timmit lihakset ja joka on harrastanut joogaa, tietää satavarmasti, ettei tässä puhuta totta.



LIHAKSET voivat olla timmit tai löysät, mutta yhtäkaikki, jos osaa, niin ne voi rentouttaa.



Tietysti se voi olla helpompaa jos on veltto ja läski, mutta yoginille rentoutus ainakin onnistuu. ja voi samantien synnytyksen jälkeen nousta ja kävellä pois.

Itse yritin 32h ja lopulta leikattiin.

Toisen kans ahersin 15h ja leikattiin.

Kolmas syntyi suunnitellulla sektiolla.

Ei se ainakaan mun lähipiirissäni kuulu tapoihin.



Miten muuten mahtaa olla, kuulin, että yhdeltä ammattiurheilijattarelta repesi vatsalihas odotusaikana, kun oli niin tiukka. Taruako?

jotka luulee, että alatiesynnytys jotenkin löystyttää paikkoja? kun koko raskausajan paikat löystyy ja se muutaman minuutin kulku siellä arvon mammojen pillussa ei jätä mitään pysyvää, ellei sitten kakara tartu limakalvoihin kiinni tullessaan.

voi voi

miten on paremmin sääntö kuin poikkeus, että ponnistusajat lyhenevät kerta kerralta jopa reilustikin. Mikähän on sitten selitys sille?

Toiset vaan parantuu nopeammin kuin toiset, jotkut ei ikinä. Esim. on yllättävän yleistä, että sulkijalihas repeää osittain synnytyksessä, silloin on ulostamisvaikeuksiakin. Näistähän ei vaan puhuta. Tästä on tehty väitöskirjakin.

jotka luulee, että alatiesynnytys jotenkin löystyttää paikkoja? kun koko raskausajan paikat löystyy ja se muutaman minuutin kulku siellä arvon mammojen pillussa ei jätä mitään pysyvää, ellei sitten kakara tartu limakalvoihin kiinni tullessaan.

voi voi

miten on paremmin sääntö kuin poikkeus, että ponnistusajat lyhenevät kerta kerralta jopa reilustikin. Mikähän on sitten selitys sille?

mulla eka sektiolla ja emätin oli vauvan syntymän jälkeen kuten ennenkin. kohdun kaulakin nousi todella ylös takaisin. toisesta paikat väljeni ja olen nyt vuoden päästä ne saanut jumpattua että vain vähän väljempi. kohdukaula paljon alempana. silti olen todella onnellinen alatiesynnytyksestä joka kesti 16h(20min ponnistusta).

päin vastoin auttavat synnytystilanteessa. Olemattomat lihakset omistava äiskä ei jaksa välttämättä ponnistaa!!!!

todella tiukat lantionpohjalihakset, ja että joudun tekemään paljon tavallista enemmän työtä saadakseni lapsen ulos. Ponnistusvaihe kestikin melkein tunnin, ja lopulta käytettiin imukuppia.



Toki jatkoin sitten liikuntaharrastuksiani ja lantionpohjaharjoituksia myös. Toisen lapsen ponnistusvaihe kesti kolme tuntia. Syynä jälleen niin suuri kudosvastus, ja taas tarvittiin imukuppia.



Kyllä se on kudostyypistä kiinni, minä en edes "tarvitse" kovin paljoa treeniä. Rentouttamiset ei auta tuossa paljoakaan, toki sen osaan tehdä.



Ja missään tapauksessa ei ollut kyse siitä, että en jaksaisi ponnistaa, olisin voinut vielä tuossa kolmen tunnin kohdallakin jatkaa, mutta vauvan terveys alkoi olla vaarassa.



Nämä ovat yksilöllisiä asioita. On liikunnallisissakin ihmisissä sellaisia, joilla ei ole niin paljoa vastusta vaan paikat pehmenevät enemmän.



Tosin jokainen imukuppisynnytykseen joutunut tuttavapiirissäni on ollut keskimääräistä timmimpi (siis ulkoisesti, muuten en tietenkään tiedä).

todella hoikka ja tiukkalihainen. Sai lapsensa alakautta mutta oli kuulemma todella kivuiliasta jojtuen tiukoista lihaksista.

Itse olen normaali ihminen, synnytykset helppoja.

Itse olen hoikka ja urheilullinen ja lihakseni ovat olleet vatsassa ja lantionpohjassa hyvässä kunnossa.



Raskaus kuitenkin löystyttää niitä automaattisesti ja minulla on aika löysä kudostyyppi yleisesti ottaen.



Eniten apua oli kuitenkin varmasti siitä että osasin käyttää lihaksiani. Kun vauva tuli ulos, rentoutin lantionpohjanlihakset. Itse ainakin osaan sen, olin miettinyt sitä jo etukäteen ja onnistuin siinä. Välilihaa leikattiin vähän mutta en revennyt, enkä tuntenut kipua.



Lihakset palautuivat nopeasti ennalleen ja imetyksen loputtua olivat taas ihan huippukunnossa.



Ap, älä pelkää synnytystä. Yleensä kaikki menee hyvin ja jos repeää pahoin, siitäkin yleensä toipuu hyvin. Todennäköisyys että olet hajalla loppuelämäsi on pieni.