14 -vuotiaana äidiksi!

Tätä ei kyllä kenellekään toivoisi. Sain esikoiseni 18 -vuotiaana, hän on nyt 14, minä 32. Ja tyttö ilmoitti tuosta noin vain olevansa raskaana! Kyllä jäin huuli pyöreänä kuuntelemaan, että mitä???



Olen jo hänen yläasteelle menostaan lähtien kertonut, miten raskasta oli hoitaa yksin 18 -vuotiaana pientä vauvaa, kasvattaa yksin. Ja teroittanut sitä, että vaikka kuinka olisi vauvakuume, on kaikkien (sekä vanhempien että lapsen) kannalta paras, kun lapsi tehdään pysyvään pitkäaikaiseen vakituiseen parisuhteeseen yhteisellä päätöksellä. Vaikka sitten tekisikin sen lapsen 18 -vuotiaana, mutta kunhan ei tee hetken mielijohteesta ja on seurustellut useamman vuoden. Silti toivoin, ettei lapseni olisi alta kaksikymppisenä, -eikä mielellään vielä vähän reilu parikymppisenäkään-, tehnyt lasta.



Mutta näin vain kävi. Tyttö ei arvannut että " voi niin helposti tulla raskaaksi" . Ns. " poikakaveri" ei halua isäksi, ei ole kertonut vanhemmilleen eikä pidä tyttäreeni enää mitään yhteyttä, ei edes vastaa puhelimeen tai tekstareihin. En ole sitä mieltä, että vastahakoisen teinipojan pitäisi ottaa mitää vastuuta, mutta kyllä hänen pitäisi ainakin vanhemmilleen kertoa.



Minä tiedän, ettei ysiluokkaa käyvä tyttäreni jaksa yksin hoitaa vauvaansa. Hän ei myöskään pysty hankkia omaa kotia eikä elättää yksin lastaan. Hän on 14, herrajumala! Eli mitä tapahtuu? Vauva jää ainakin puoliksi minun vastuulleni ja minun hoidettavakseni, sekä pitkälti myös minun elätettäväkseni. En kuitenkaan haluaisi olla äiti tyttäreni lapselle, mutta luulen että minä tulen olemaan lapsenlapselleni enemmän äiti kuin tyttäreni koskaan tulee olemaan.



Harmittaa tämä tilanne sekä tyttäreni että hänen lapsensa vuoksi. Itse kyllä jaksan vauvan hoitaa, kuopus on tällä hetkellä vain 2. Neljäs lapsi ei tunnu missään. Mutta kun se lapsi on tyttäreni, ei minun... On väärin syntyvää vauvaakin kohtaan, että mummo hoitaa äidin roolin, eikä lapsen äiti...